 |
| Lehtikuusen syksyistä loistetta |
Onpa ollut huikean hienoja ja lämpimiä syyspäiviä. Ei oikein osaa edes puhua talven saapumisesta, kun mittari on parina päivänä näyttänyt +12 astetta. Tänään taas lupailtiin viilenevää, mutta vaikka tästä mentäisiin viisikin astetta alaspäin, edelleen ollaan varsin leudoissa lukemissa.
Tehtiin sitten niin, kuin monet edellä eli hankittiin murskaava oksasilppuri. Edellinen vempain onkin palvellut uskollisesti yli 20 vuotta, mutta Ukkokultaa kyllästytti jatkuva terien teroittaminen ja juuttuvien oksien kiskominen pois laitteesta. Lisäksi se vanha kone piti aivan mahdottoman kovaa ääntä. Tuo uusi on siihen nähden todella hiljainen.
Aivan niin huippupeli uusikaan ei ole, mitä kuvittelin. Edelleen märkä aines tuppaa kulkemaan huonosti läpi, mutta siinä on avuksi lisätä samaan syöttöön jotain karkeampaa ja kuivempaa. Yksi mukavimmista ominaisuuksista lienee säiliö, jonne murskaantuva aines kerääntyy. Koppa on helppo kipata kottikärryihin ja kuskata sopivaan paikkaan. Osan materiaalista laitoin myös säkkeihin, jotta voin talven aikana ripotella kompostiin vähän muutakin kuin biojätteitä.
Piti myös käydä täydentämässä Juuson raksuvarastoja. Tapaan ostaa eläinkaupasta kerralla ison erän erilaisia raksuja, joista sitten teen sekoituksen erilliseen purkkiin. Näin Juuso ei pääse tottumaan johonkin tiettyyn raksulaatuun. Aika tyyriiksi nuo eläinkaupan raksut tulevat, mutta toisaalta isot pussit kestävät monta kuukautta. Joskus ostan markettiraksuja ja sekoitan niitä eläinkaupan raksuihin vaihtelua tuodakseni.
 |
| "Eikös tämä ole hyvä poseerausasento!" |
Raksujen lisäksi Juuso syö märkäruokapusseja. Viime aikoina Latz on kelvannut parhaiten. Saksalaisketjun marketeista saa tällä hetkellä edullisimman 12 pussin laatikon. Laatikossa on neljää eri makua kutakin kolme pussia. Laitan pussit valmiiksi kaappiin sellaiseen järjestykseen, että maut kiertävät, eikä samaa makua tule heti perään. Kerrallaan Juuso syö maksimissaan puoli pussillista.
 |
| "Pois sen kameran kanssa. Haluan nukkua..." |
Pienempänä ja nuorempana Juusolle kelpasivat monet kotiruoat, mutta vanhemmiten siitä on tullut nirsompi. Lisäksi lasten aikuistumisen ja kotoa poismuuton myötä ruokavaliomme on muuttunut, eikä kotona ole läheskään aina kissalle sopivaa ruokaa tarjolla. Juusosta ei salaattikissaa saa tekemälläkään. Uunissa paistetuista broilerinkoivista Juuso tykkää kovasti ja haistaa heti, milloin sellaisia on meidän uuniin laitettu. Silloin on turha laittaa mitään latzeja Juuson kuppiin, sillä se tietää saavansa oman koipensa aikanaan uunista.
 |
| "Voisin kylllä jo lähteä sisälle lämmittelemään." |
Eräs tuttavani tapaa tuoda tarjouksista löytämiään kissanruokapusseja Juusolle tuliaisena. Hän ei millään ymmärrä, ettei Juusolle kelpaa mikä vaan kaupan ruoka tai ruoka ylipäätään. Kissaihmisille lienee tuttua, että kissat ovat varsin nirsoja ruokansa suhteen. Kissa on mieluummin nälissään, kuin syö ruokaa, josta se ei tykkää. En ole koskaan kokeillut, enkä tiedä, onko kukaan muukaan, kuinka pitkään menisi, että kissa söisi nälkäänsä epämieluisaa ruokaa. Luultavasti jossain vaiheessa nälkä voittaisi, mutta kissanomistajat taitavat mieluummin seistä päällään, kuin kiusaavat lemmikkiään. Siksi sitä mieluista kissanruokaa itse kukin parhaalle ystävälleen haluaa tarjota.
Tulossa on isänpäivää ja monenmoista merkkipäivää. Täytyy tästä käynnistää taas korttiaskartelu. Ensin kuitenkin pitää siirtää Juuso pois työpöydältä. Kohopulveroitu ja kimalleliimasta säihkyvä kissa ei ehkä ihan kirjekuoreen mahdu.