Nyt se on sitten avattu. Nimittäin joulumarkkinoiden ja -myyjäisten kavalkadi. Hvitträskin joulumarkkinoilla on hyvä aloittaa ja teinkin niin nyt kolmannen kerran. Tämä hieno museo on sopivalla etäisyydellä kotinurkilta, saman kunnan alueella.
Ensimmäisenä juutuin tutkimaan kivoja, valokuvaprintattuja tuotteita; kännykkäpusseja, meikkipusseja, sammutinpeitteitä. Pidän tällaisista tuotteista, joissa näkyy tekijöiden kädenjälki ja jotka ovat laadukkaita ja mikä tärkeää, joiden tekemisessä huomioidaan eettisyys ja vastuullisuus.
 |
| Hevosprintti sammutinpeitteessä |
Tuotteissa on kuvia moneen makuun. Tällaiselle kissa- ja puutarhahöperöllekin löytyi mieluisia aiheita. Yrittäjänaiset kuuntelevat asiakkaitaan herkin korvin ja luulenpa, että itämaisten kissakuvien lisäksi jatkossa nähdään myös maatiaiskissoja vaikkapa kännykkäpusseissa.
Liisa Summasen (tekstiilisuunnittelija) ja Kinttu Koipijärven (graafikko/valokuvaaja) Likiz -niminen yritys on mielestäni erinomainen idea tuottaa myyntiin kauniita ja omaperäisiä tuotteita, joilla on konkreettista käyttöä.
Niinikään hienoja olivat Blåvillan betonituotteet. Betoniaskartelu on nyt kovin muodissa ja itse kukin niitä raparperinlehtilaattoja on pihalleen väsännyt. Nämä näkemäni tuotteet ovatkin jo huomattavasti pidemmälle jalostuneita ja viimeisteltyjä vaikkapa lahjoiksi annettaviksi.
Niinikään perinteeksi on tullut käydä moikkaamassa näillä markkinoilla tuotteitaan esittelemään saapunutta ja meille puutarhahörhöille tuttua Saila Routiota. Elsan lempituolista samoja tuotteita voi käydä katsomassa ja tilaamassa, mutta jotenkin on kiva nähdä ihminen kaupan ja tavaroiden taustalla.
Muutama viikko sitten ensikerran askartelussa leimailuun eli embossaukseen tutustuneena ostin Sailalta puisia leimasimia (ylävasemmalla). Mielessä häämöttää jo ystävänpäivä ja pääsiäinen, jolloin esimerkiksi tuollainen lumikellokuvio saattaisi kortissa säväyttää mukavasti. Koska joulu on kuitenkin jo ovella, ostin kaksi englantilaista lasijoulupalloa ja kymmenen kissan rivistön englantilaisine buddinglautasineen ripustettavaksi vaikka eteisen peiliin. Ja aina Sailalta pitää ostaa muutama ihana Ann-Louise Bäckströmin puutarha-aiheinen kortti.
Museon pihamaalla oli myös muutama teltta, joista yhdessä oli niin houkuttelevia kuppikakkuja myynnissä, ettei ostamatta ohi saattanut kävellä. PamCakes on kirkkonummelaisen Pamela Sinclairin yritys, joten sitäkin mukavampaa on tätä oman kunnan edustajaa kehua.
Paljon muutakin mielenkiintoista näillä markkinoilla oli. Niin syötävää kuin muuhunkin käyttöön sopivaa. Heijastimia, joulukoristeita, koruja ja villaista ylle ja alle. Päivä on ollut harmaa ja sisätiloissa oli vieläkin hämärämpää. Osa Hvitträskin päärakennuksesta on paketoitu remontin vuoksi, eikä ikkunoista siten päässyt vähäistäkään valoa. Ylipäätään museossa valaistusolot ovat varsin hämärät, joten kuvaaminen oli ns. haasteellista.
Vielä viimeiseksi ennen pois lähtöä oli pakko ihastella ihania havutöitä ja kransseja. Tarkoitus ei ollut enää mitään ostaa, mutta lähtipä kuitenkin kotiin tuomisiksi vielä tällainen sievä havusydän. Vielä en tiedä, mihin sen ripustan, mutta eiköhän tuolle paikka löydy. Ja ellei löydy, joku mukava ihminen sen sitten saa.
Olen laittanut linkit niiden yrittäjien kotisivuille, joilla sellaiset on ja joiden kanssa vähänkin enemmän jotain juttelin. Mitään etua enkä maksua nimien mainitsemisista ja linkittämisistä saa, mutta minusta on mukava kehua muillekin tällaisia oman käden taitajia ja itsensä työllistäjiä. Kaupat ovat näin joulun alla väärällään kaikenlaista krääsää ja ulkomailta rahdattua roinaa. Jos sitä pitää sukulaisille ja ystäville joululahjaksi jotain antaa, miksei samalla kilauttaisi muutaman roposen kotimaiseen tai parhaassa tapauksessa oman kylän edustajan palkkapussiin.