Tunnustus ja haaste - pitkästä aikaa

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

Marketta Rakkautta ja maan antimia -blogista antoi minulle seuraavan (17.6.) haasteen. Kiitos kovasti. Mitä lie kesäkiireitä ollut tai ehkä ajattelin säästää haasteen sadepäivään tai talveen. Tulkoon kuitenkin käsitellyksi juuri nyt.

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

  

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. 

Olin pitkään miettinyt, miten saisin yhdistettyä puutarhapäiväkirjan ja kuvaamisen. Kummityttö kirjoitti silloin omaa lifestyleblogiaan ja kehui bloggeria helpoksi välineeksi. Innostuin ja lähdin kokeilemaan ja sillä tiellä olen. Kuudes vuosi on menossa, enkä ole hetkeäkään katunut. Blogista on tullut enemmän kuin puutarhapäiväkirja kuvineen. Tämä on vuorovaikutusta ja vertaistukea ihanien ihmisten kanssa. Olen päässyt tapahtumiin, joita tuskin muuten olisin edes löytänyt ja saanut uusia ystäviä ja mielenkiintoisia tuttavuuksia niin aitoina ihmisinä kuin virtuaalisina kontakteina. Olen oppinut aivan valtavasti kasveista, kasvattamisesta, luonnosta, linnuista, ötököistä. Olen nauranut, itkenyt, iloinnut ja surrut niin omia kuin muidenkin elämänjuonteita. 

Kurjenpolvi - Geranium

  

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

Ehkä en ole paras mahdollinen henkilö antamaan ohjeita kenellekään. Käytännön seikoista tulee mieleen asia, johon olen törmännyt viime päivinä aika usein varsinkin tabletilla blogeja lukiessani. Isot kuvat vain eivät jaksa avautua. Kuvat kannattaa pienentää ennen blogiin lataamista sellaisiksi, että myös lukijoiden hyvinkin erilaiset laitteet ja ohjelmistot jaksavat ne avata. Itse pienennän Picasassa kuvat siten, että pidemmän sivun koko on 640 kuvapistettä (voi olla myös isompi tai pienempi luku). Ja tietenkin tallennan pienennetyt kuvat siten, etten menetä alkuperäistä kuvaa. 

Tärkeä asia on myös tehdä itselleen selväksi, miksi kirjoittaa blogia. Koska lähdin tekemään lähinnä puutarhapäiväkirjaa itselleni, en asettanut paljonkaan odotuksia muiden ihmisten kommenteille. Siksi olin todella iloinen ja kiitollinen, kun lukijat löysivät blogini ja alkoivat sitä myös kommentoida. Kommentointi on yksi blogin kirjoittamiseen kuuluvista elementeistä. En käy kommentoimassa muiden blogeja siksi, että kalastaisin itselleni uusia lukijoita vaan siksi, että postauksissa kirjoitetut aiheet minua todella kiinnostavat. Kommentilla jälkeni jättämällä haluan kertoa olevani aidosti kiinnostunut lukemistani blogeista. 

On hyvä muistaa, että blogin kirjoittajilla ja lukijoilla on myös muu elämä. Aina ei ehdi kommentoida ja jättää käyntijälkeään, vaikka olisikin käynyt postauksen lukemassa. Eikä aina ehdi edes niitä postauksia lukea. Hyvä blogi jättää muistijäljen ja siihen palaa yhä uudelleen heti, kun itsellä on siihen aikaa.    

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense

  

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi. 

Tämän haasteen sain Marketalta Rakkautta ja maan antimia -blogista. 

Kurjenkello - Campanula persicifolia 'La Belle'

  

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Annan tunnustukseni ja haastan seuraavat blogit. Jos jo olet saanut tämän haasteen, voit jättää nyt huomiotta. Tai säästää talveen tai ihan mitä ikinä haluat sen kanssa menetellä.

(olen) ihan pihalla

Into et Vimma

Mama's Garden

Marin puutarhassa

  Multaa ja mukuloita

Puutarhurin elämää 

Rivaripiha

Terrafiore

...unelmia ruusuista

Vaaleanvihreää

Lukemista puutarhureille

Kiitos sille bloggarille, joka antoi minulle vinkin tästä kirjasta. Ja pahoittelut, etten muista, ketä kiittää. Kiitoksen kohde ilmoittautui itse eli Terrafiore - puutarhassa -blogin pitäjälle lämmin kiitos kivasta kirjavinkistä. Heti vinkin saatuani lähdin etsimään, mistä kirja löytyisi. Iso kirjakauppaketju myi ja näkyy myyvän edelleen sitä hintaan 34,90. Verkkokirjakaupan alesta samainen opus löytyi hintaan 5,50 ja sieltä minä sen tilasin.

Kirja on nyt ollut parin viikon ajan olohuoneen pöydällä, jossa luen muutaman sivun aina jossain sopivassa välissä. Kirjaa voi käyttää myös hakuteoksena ja lukea esimerkiksi jotain tiettyä kasvia koskevan osuuden. Kirja kertoo, miten kasvien nimet muodostuvat ja mitä tietoja kasvista voi jo pelkän nimen perusteella päätellä. Kirjassa on lyhyitä tarinoita monista kasvien kannalta merkittävistä henkilöistä ja pieniä juttuja kasveista muutenkin. Teksti on selkeää ja mukavasti kirjoitettu. Ei siis laisinkaan ryppyotsaista ja tylsää, kuten voisi kuvitella. Lisäksi kirja on täynnä kauniita kuvia, joita jo sinänsä jaksaa katsella mielellään. Suosittelen lämpimästi.

Ja nyt on jälleen saapunut se aika, jolloin näitä syysluetteloita putoaa postilaatikkoon. Vastustamattomia. Tuhlasin jo ensisilmäyksellä ihan liikaakin, joten läpyskä oli pakko laittaa hetkeksi sivuun, jotta saan järjen äänen taas kuuluviin. Tuskin ne sipulit maailmasta loppuvat, vaikka vähän niitä hankintoja ensin tuumailisin. Vaikka eihän sitä tiedä.... 

Pihahommissa esimiehen johdolla

Kesämalvikki

Pari päivää on kulunut rattoisasti yläpihan hiekkapintaisia käytäviä putsatessa. Laskeskelin, että edellisestä kivituhkan uusimisesta alkaa olla kymmenisen vuotta. Silloin laitoin käytäville ja autopaikalle maanrakennuskankaan, jonka päälle kärräsin ja lapioin ja harasin selkä vääränä kivituhkaa. Aika monta vuotta pinta pysyi siistinä, vaikka en ihan riittävän ahkerasti hiekkaa olekaan harannut ja putsannut. Hiekalla itävät rikat on toki helppo nypätä pois, mutta näin loppukesästä kasvuston tiheys alkaa olla sitä luokkaa, ettei mitenkään jokaista alkavaa ruohoa ja ratamonlehteä irti saa.

Esimies osoittaa siistimisen kohteita

Pensaiden varjostamissa kohdissa erilaiset sammaleet ovat löytäneet hyvän kasvupaikan, eikä niitä saa irti nyhtämälläkään. Haratessa tuloksena on sammal-kivituhkamassaa, joka on korjattava kokonaan pois ja se taasen ohentaa hiekkapintaa pitkän päälle merkittävästi. Lisäksi kivituhka kulkeutuu vähitellen haravoidessa ja lunta luodessa pois käytäviltä, joten kohta alkaa olla aika tilata uusi kuorma.

Esimies tarkkailee välillä myös pörriäisten työskentelyä

  
Unelmissa on kaikkien hiekkakäytävien ja -alueiden pinnoittaminen jollain kivetyksellä. Sen verran runsaasti noita päällystettäviä paikkoja meidän yläpihalla on, ettei budjetti taivu siihen ilman lottovoittoa. No, eurojackpot on taas vetämässä. Ihan siistiä tuli kuitenkin suurimpien rikkojen nyhtämisellä, käytäville kiemurtelevien suikeroalpien ja kehvätkaihonkukkien lyhentämisellä ja poistamisella sekä käytävien haravoimisella. Loppujen lopuksi pienillä teoilla saa taas joksikin aikaa siistiä ja mielensä rauhalliseksi.

Piika on hoitanut hommansa, esimies voi keskittyä räkättien vahtimiseen

Oikeastaan homma oli aika hauskaa, sillä laitoin patteriradion aina sellaiselle etäisyydelle, että saatoin kuunnella sieltä tulevaa ohjelmaa. Alkuun kyykistelin käytävillä, mutta pian alkoi selkä valittaa ja jatkuva kumarteleminen helteisessä säässä huipata päässä. Niinpä hain pienen pallin, jonka päällä istuen työ luisti mukavammin. Siirsin pallia sitä mukaa, kun sain paikkoja putsatuksi. Vieressä oli rikkaämpäri. 

Kun olin putsannut isomman alueen, harasin ja haravoin sen siistiksi ja siirryin seuraavaan kohtaan. Aurinko lämmitti mukavasti, ei ollut kiirettä minnekään ja välillä saattoi vain katsella ympärillään pörrääviä ötököitä ja perhosia. Varmasti myös viisastuin kuunnellessani radiosta jos jonkinlaisia haastatteluja ja tarinoita musiikilla höystettynä.

Kesämalvikin nuppu. Viehättävä, eikös olekin!

Iltapäivällä alkoi ulkona sade. Ei onneksi mitään kaatosadetta. Hiljakseen ripsii ja taivas on synkeän harmaa. Helle taisi mennä menojaan, mutta toivotaan, että kesä silti vielä jatkuu.  (Tämä säätilanne siis torstailta).

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

#KesäkukkaLOVE#

Riippuva pelargonia

Sanna Kukkala -blogista haastoi bloggareita esittelemään kesäkukkasuosikkejaan. Hieno idea, sillä useimmat varmasti tuntevat orvokit ja petuniat sekä pelargoniat, mutta josko tämän asian esille nostaminen toisi uusia innostuksen kohteita valikoimiimme. Sannan rauhalliseen tyylikkyyteen kesäkukkavalikoimissa en taida millään yltää, mutta eihän tässä mistään kilpailusta ole kysekään.

Pelargonia Pink Inspire

Oma kesäkukkavalikoimani tuntuu toistuvan hyvin samankaltaisena kesästä toiseen. Joka kesä päätän, että ensi vuonna laitan jotain muuta, mutta sitten innostus perennojen kanssa touhuamiseen vie mennessään ja kesäkukat jäävät kerta toisensa jälkeen vähemmälle.

Pelargonia Pink Inspire - edelleen

Useimmiten teen ruukkukohtaisia istutussuunnitelmia ennen kauppaan lähtemistä. Kaupassa lumoudun näkemästäni ja suunnitelma alkaa muuttaa muotoaan. Harvemmin jaksan juosta kaupasta toiseen jonkun tietyn kukan perässä, joten jollen parista ensimmäisestä myymälästä löydä etsimääni, ostan jotain tilalle. Siinä se etukäteissuunnitelma viimeistään romuttuu.

Tien puoleinen osa talosta on hyvin varjoisa, joten siellä ei kovin moni kukkiva kasvi menesty. Varjoisuuden vuoksi sisäänkäynnin läheisyydessä eri vihreän sävyt ovat vallalla, joten kesäkukilla haluan sinne hiukan muutakin väriä. Ahkeraliisa on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi. Tänä vuonna ostin pinkkiä ruusuliisaa, joka on ihanan runsas ja pirteä. Kesän edistyessä huomaan sen kukinnan ehtyneen, joten ehkä ensi vuonna palaan takaisin valkoiseen ahkeraliisaan, joka jaksaa kukkia runsaana koko kesän.

Sisäänkäynnin amppeleissa minulla on yleensä ollut jotain riippuvaa begoniaa, jotka myös tuntuvat viihtyvän varjoisemmalla puolella erinomaisesti. Keväällä ostin sekä lähikaupasta että puutarhamessuilta mukuloita, jotka kuvan mukaan piti olla hennon keltaisia. Valkoisia ovat, mutta oikeastaan nämä sopivat meidän väreihin paremmin.

Isoissa porttiruukuissa olen vuosien aikana kokeillut monenlaista kukkaa. Usein laitan näihin ruukkuihin kevään ensimmäisiä orvokeita, jotka sitten myöhemmin siirrän muualle ja istutan varsinaiset kesäkukat. Viime vuonna porttiruukuissa oli sekä tavallista että riippuvaa pelargoniaa. Kauniita, mutta eivät kestäneet jatkuvia sateita. Petuniat ja erityisesti tällainen pienikukkaisempi surfinia on osoittautunut tässä paikassa parhaaksi. 

Surfinia näyttää pärjäävän hyvin niin sateessa kuin auringossakin, eikä ihan joka päivä tarvitse käydä nyppimässä. Valuu mukavasti korkeassa ruukussa yli laitojen. Laitoin mukaan murattia ja maahumalaa. Muratti yrittää sinnitellä, mutta maahumala mellastaa niin voimallisesti, että sitä olen jo käynyt kitkemässä pois. Ei siis maahumalaa enää ensi kesänä.

Kehäkukka, tuoksuherne ja krassi ovat sellaisia must-kesäkukkia, joita pitää kylvää johonkin koloon ihan joka kesä. Tuoksuherneen yleensä esikasvatan. Niin myös tänä keväänä, mutta ne eivät ole lähteneet kunnolla kasvuun. Muutama pieni taimi on kasvimaan kupeessa. Epäilen, ehtivätkö edes kukkimaan. Krassin kylvin toukokuun helteissä ja laiskottelin kastelussa. Ei krassin krassia, mistä saan syyttää omaa laiskuuttani. Ensimmäiset kehäkukat aloitelevat kukintaansa parhaillaan.

Keväällä tein saman, minkä näköjään moni muukin eli kylvin suoraan yhteen viljelylaatikkoon erilaisia unikoita ja pioniunikoita. Nyt sieltä putkahtelee monenlaista väriä ja muotoa. Yksi kukka ei kauaa kestä, joten näitä ei voi esimerkiksi maljakkoon kerätä. Ovat kuitenkin niin ihania ja joka aamu löytää uusia yllätyksiä. Ensi kesänä kylvän värejä harkitummin joidenkin perennojen joukkoon.

Kurkkuyrtti on myös mukava kesäkukka. Olen poiminut sen kukkia ja pakastanut jääkuutioiden joukkoon. Hauskoja esimerkiksi jonkun juoman koristeena. Kurkkuyrtti saattaa kylväytyä myös itsestään ja tänäkin vuonna löysin yhden taimen ihan toisaalta. Siinä mielessä mielenkiintoista, kun viime vuonna en kylvänyt ainuttakaan kurkkuyrttiä.

Clematis Nelly Moser

Yhä enemmän olen alkanut suosia perennoja kesäkukkaistutuksina ja -istutuksissa. Yhteen isoon ruukkuun laitoin tänä keväänä edullisen kärhön, Nelly Moserin. Se kukki jo juhannuksen tienoilla yhden kukan voimin ja nyt siinä on avautumassa useampi yhtä aikaa. Kärhö on vankistunut ja kasvanut mittaa. 

Kesän aikana on aikaa miettiä sopivaa sijoituspaikkaa ja syksyllä on hyvät istutusmahdollisuudet ruukuissa vahvistuneille perennoille. Nelly Moserin juurella kasvaa kaunokaista, joka niinikään pääsee puutarhaan syksyn tullen.

Rosa Sommerwind (kuva alaoikealla kuvattu illalla)

Muutama kesä sitten ostin kesäkukkaruukkuun pari maanpeiteruusu Sommerwindiä. Ne kukkivat innokkaasti koko kesän ruukussa ja syksyn tullen istutin ruusut maahan. Siellä ne ovat viihtyneet hyvin ja kukkivat parhaillaan todella runsaasti.

Samettikukka Vanilla F1

Tänä kesänä panostus kesäkukkiin on ollut vähän vaisunlaista. Kellarissa talvehtineiden, siemenestä kasvatetut pelaguiden piti muodostaa runko suunnitelmille, mutta mihin lie ajatus kadonnut. Samettikukka Vanillaa sentään muistan joka kevät kylvää ikkunalautaruukkuihin ja nyt se kukkii innokkaana leikkimökin kupeessa. Alunperin tarkoitus oli laittaa sitä kasvimaalle, mutta enemmän iloitsen siitä yläpihalla.

Kruunuvuokko

Ehkä kesäkukiksi voidaan lukea myös kruunuvuokot, jotka eivät juurikaan meillä talvehdi. Niiden pieniä mukuloita tulee joka kesäksi hankittua. Tänä vuonna laitoin mukulat suoraan maahan, mutta ehkä ruukkuistutus olisi parempi, koska siten mukulat on helpompi kerätä talveksi taas kellariin. Mix-pussukasta löytyi tänä vuonna näköjään ainoastaan punaisia kukkia.

Daalia

Samoin daaliat kuuluvat minusta sarjaan kesäkukat, sillä eivät nekään ulkona meillä talvehdi. Meidän kellarimme ei ole paras mahdollinen juurakoiden talvettamiseen, sillä liian lämpimässä useimmat pehmenivät ja kasvuun lähti vain muutama, joista tämä yksi ruukkuun istutettu alkaa jo kukkimaan. Daalioita on toki hyvin monenlaisia, mutta toistaiseksi en ole niihin kovin hyvin syttynyt. 

Tarhasarjalilja Peach Dwarf

Lopetettakoon tämä sekalaisen kesäkukkaseurakunnan postaus vielä yhteen kasviin, joka vietti viime kesän ruukussa. Kyse on matalakasvuisesta tarjasarjalilja Peach Dwarfista, jonka siirsin syksyllä maahan. Sieltä ne ilmestyivät jaloangervojen ja kevätkaihonkukkien kainalosta.

Väri saattaa olla monen inhokki, mutta minusta näyttävät aika kauniilta vihreiden lehtien keskeltä pilkottaessaan. Ja katsokaa noita nuppuja. Herkullisia. Melkein tekisi mieli maistaa, mutta taidan jättää avautumaan.

Vietävän rusakko, minkä teit!

Esittelin eilen kylässä käyneelle ystävälle liljojani. Tai piti esittelemäni. Vaan niin olivat kadonneet nuput ja osa jo avautuneista kukistakin. Yön aikana, sillä edellispäivänä kuljin kuvaamassa kukkiani ja silloin kaikki oli vielä tallessa.

Valkoisesta myskimalvastakin oli kadonnut latvat nuppuryppäineen. Kaikki nämä tuhot Kiemurapenkissä. Pihamme läpi kulkee säännöllisesti isokokoinen rusakko. Ainakin yksi, mutta kuka tietää, vaikka öiseen aikaan se toisi koko perheensä puutarhaani ruokailemaan.

Ristihuuli pirulainen oli pomppinut myös Päivänliljapenkkiin napostelemaan Rouge Cardinal -kärhön alaosassa olevat lukuisat nuput ja osan juuri avautuneista kukista. Kärhöön oli sentään jäänyt osa nupuista syömättä, joten suojasin penkin päädyn verkolla. Kaipa tuolla metsänrajassa käy nyt vilkas supatus siitä, kuinka mukavan meheviä nuppuja pihallani olisi tarjolla. 

Kuva netistä, ei tietoja kuvaajasta

Ystäväni päivitteli, miten pikkuinen pupujussukka on saattanut ylettyä syömään korkeiden liljojen nuppuja. Mahtaako kaupunkilaisihmiset tajutakaan, miten iso eläin täysikokoinen rusakko itse asiassa onkaan? Ja miten korkealle se ylettyy nousematta edes pitkien takajalkojensa varaan. Mikä sekin onnistuu rusakolta helposti. 

Rusakko painaa 2,5–7 kg ja sen ruumis on 55–68 cm. Meidän Juuso on melko isokokoinen kissa, mutta kyllä se koossa jää rusakolle kirkkaasti kakkoseksi.

Täytyy vissiin ryhtyä kouluttamaan Juusosta kunnon jäniskissaa. Tosin sen suhteen ei paljon taida koulutuskaan auttaa. Juuso kun mieluummin nukkuu kunnon yöunet mamman kainalossa sen sijaan, että kulkisi pihamaalla rusakoita vahtimassa.

Tiikerililja Sweet Surrender

Alapihalla Sweet Surrenderin nuput ovat vihdoin avautuneet. Pitäisiköhän käydä suojaamassa nekin, ettei rusakko käy napostelemassa niitä viikonloppuvisiitillään. Vietävän elukka sentään!

Nauttikaa kukkasistanne. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Satoaikaan

Mansikat on jo pakastimessa ja seuraavana näyttää kypsyvän herukat. Punaherukoita meillä on viime vuosina tullut runsaasti yli oman tarpeen. Siksipä kaivoin viime kesänä kaksi punaherukkaa naapurin aidan vierestä pois ja perustin paikalle ruusupenkin. Jäljelle jäi vielä kolme isoa herukkapensasta, joiden sadolla pärjätään enemmän kuin hyvin. Yhden pensaan jo keräsin tyhjäksi, mutta kaksi muuta vielä odottaa. Kunhan tästä kerkeän.

Valkoherukka ei ole kovin montaa vuotta meillä ollut. Se on kasvanut hurjan nopeasti isoksi ja tuottaa jo melkoisesti marjaa. Pensas on roteva ja pystykasvuinen. Pidän valkoherukan marjoista enemmän, kuin punaherukasta.

Vanhat mustaherukat kaivoin muutama vuosi sitten kokonaan pois, sillä niissä olevasta äkämäpunkista en päässyt mitenkään eroon. Kyllästyin nyppimään äkämiä kerta toisensa jälkeen. Kolme vuotta sitten sain äitienpäivälahjaksi kaksi Pohjanjätti-mustaherukkaa. Pensaat ovat edelleen aika pieniä ja tämänvuotinen sato taitaa jäädä kymmeneen marjaan. Pohjanjätin marjat ovat todellakin jättikokoisia ja aika miedon makuisia.

Karviaispensaita on kaksi ja kumpaiseenkin marjoja tulossa runsaasti.

Vadelmakin alkaa kypsyä. Pensaita ei ole kovin montaa, joten saalis on aina pienenlainen. Lisäksi vadelmat kypsyvät niin eri aikaan, että niitä on muistettava käydä poimimassa harva se päivä. Enimmäkseen menee suoraan suuhun, kun muutamaa marjaa kerrallaan ei tule pakastimeen laitettua. Kunnan metsikön lisääntynyt varjostavuus näkyy kasvimaalla. Vadelmat kaipaavat selvästi enemmän aurinkoa.

Kasvihuoneessa alkavat tomaatit hiljalleen kehittyä. Kasvarikin kärsii selvästi valon puutteesta, mutta minkäs teet, kun kunnan metsää ei voi omin luvin mennä harventamaan tai kaatamaan. Kasvihuone on tänä kesänä hiukan vajaakäytöllä, sillä kasvatin vain osan hyötykasvitaimista itse. Loput tilasin paikalliselta yrittäjältä, jonka kanssa homma ei mennytkään ihan putkeen. Ensi keväänä palaan omavaraiseksi taimikasvatuksessa.

Ensimmäiset kurkut alkavat valmistua. Viime kesänä saimme kasvarista hyvin kurkkuja. Nyt taimia on vähemmän ja sato myöhäisempää. 

Munakoiso kukkii

Lisäksi kasvarissa on paprikaa, yksi munakoiso ja yrttejä. Pienen kasvarin sato ei välttämättä tuo taloudellista hyötyä, mutta on niissä itse kasvatetuissa vihanneksissa aivan oma makunsa. Vaikka ei tulisi ainuttakaan kypsää tomaattia, mikään ei voita sitä fiilistä ja tuoksua, jonka aistii tomaattien tukilankoja kiristellessä ja varkaita pois napsiessa. 

Viljelylaatikoissa kasvaa salaattia, pinaattia ja kahta eri lehtikaalia. Yksi satsi retiisejä on jo syöty ja seuraavat unohtui kylvää. Ukkokulta on istuttanut kahteen laatikkoon valkosipulia. Yhdessä laatikossa on kesäkurpitsaa, josta pitääkin käydä tsekkaamassa satotilanne.

Viljelylaatikoiden vieressä on pieni avokasvimaa, jonne kylvin monivuotisten ruohosipulin ja lipstikan viereen persiljaa ja tilliä. Siemenpussit olivat vanhoja, eikä persilja noussut lainkaan. Kylvin toukokuun lopun helteisinä päivinä ja laiskottelin kastelun kanssa. Itseäni saan luultavasti syyttää sadottomuudesta tältä osin.

Yhteen laatikkoon kylvin kukkia. Harjaneilikan ja leijonankidan siemenet olivat nauhoissa, eivätkä kumpainenkaan itäneet. Sen sijaan kesämalvikit, kosmoskukat ja erilaiset unikot ovat jo nuppuvaiheessa. Illalla huomasin ensimmäisen unikon jo auenneen.

Omenoita näyttäisi tulevan mukavasti. Ellei nyt joku ötökkälauma löydä niihin tietään ja tee sadosta selvää. Raakileita oli runsaan kukinnan jälkeen paljon, mutta puut ovat harventaneet itse raakileitaan. Huvitus alkaa jo hennosti punertamaan. Rakastan omenoita ja erityisesti oman puutarhan omenoita. Siksi syömäkelpoinen sato on minusta yhtä juhlaa. 

Tavallisesti olen leikannut kesän aikana kehittyneet vesiversot pois elokuun lopulla. Nyt luin erään puutarhurin ohjeen, jonka mukaan vesiversot voi napsia pois vaikka heti. Jonkun vesiverson olen ohi kulkiessani juhannuksen tienoilla pois kiskaissutkin, mutta olen aina ajatellut, että kehittäköön omenapuut satoaan rauhassa. 

  
Tässä vaiheessa en suostu mainitsemaan sitä s:llä alkavaa sanaa, jonka vääjäämättömän lähestymisen näkee jo näin heinäkuun puolivälin jälkeenkin. Koivun siemeniä saa taas luutia patiolta kahdesti päivässä ja sateiden hakkaamia, ylikasvaneita perennoja lojuu kulkuväylien päällä. Niinpä niputin irikset lyhteiksi, jotta pysyvät paremmin omalla tontillaan, eikä tule houkutusta lyhentää niitä vielä tässä vaiheessa kompostin täytteeksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!