Lumimaisemat ovat tältä erää mennyttä aikaa. Ulkona on nyt märkää, loskaista, liukasta ja tylsän harmaata, joten eipä juurikaan innosta lähteä kuvaamaan. Jos elettäisiin helmikuun loppua, olisin kovastikin innostunut. Mutta kun meneillään on vasta tammikuun viimeiset päivät, tuntuu epätodennäköiseltä, että tästä vielä kevät urkenisi. Niin ihanaa, kuin se olisikin, en siihen usko.
 |
| Pupujen talloma polku metsikössä |
Monet puutarhabloggaajat ovat julkaisseet kesäisiä kuvia ja toiveita herättäviä postauksia. Niitä on ihana katsella ja niistä kerään kovasti energiaa. Tuntuu, että päässä pyörii tuhansia ajatuksia, mutta niiden ulos saaminen on ollut hiukan työlästä. Edelleen odotan jotain sysäystä, joka laittaisi kevään minussa liikkeelle.
Iltaisin sänkyyn mentyäni mielessä muhii ajatukset, miten seuraavana päivänä pureudun edelliskesän kuviin ja ryhdyn suunnittelemaan tulevia juttuja. Päivät kuluvat kuitenkin kaikenlaisessa tähdellisessä tekemisessä, ja konkreettinen puutarhaan pureutuminen siirtyy ja siirtyy. Kohta kaikki muiden blogeista saadut ideat ja inspiraation lähteet täyttävät pään niin tehokkaasti, että se pamahtaa ja lentää taivaan tuuliin.
Iltaisin en kovin pitkään jaksa koneen äärellä istua, vaan silloin puikot suihkii käsissä. Tämän vuoden puolella on valmistunut jo muutamat sukat. Pitkästä aikaa löysin kaupasta vihreäsävyisiä lankoja, joista syntyi kuvan nilkkasukat. Yleensä yritän täsmätä raidat kumpaankin sukkaan identtisesti, mutta nyt niin jäi tekemättä. Haitanneeko tuo kovin paljoa?
Harmaasävyiset polvisukatkin valmistuivat vihdoin viimein, vaikka jouluinen olkapääkipu teki kovasti mutkia matkaan. Kädenjälki ei ole parasta mahdollista, sillä yritin näitä tikuttaa alkuun särkyisenä ja vaivaisena. Ei olisi pitänyt, mutta purkamaankaan en ryhtynyt.
Rohmusin loppuvuodesta kirkkaanpunaista villalankaa useita keriä. Tykkään kirkkaanpunaisesta väristä ja ylipäätään olen sitä mieltä, että villalangoissa tulisi perusvärit olla tuotannossa ja myynnissä ympäri vuoden muotivirtauksista huolimatta. Punaista on välillä kesäaikaan tosi vaikea löytää. Kauppiaat taitavat tilata sitä myyntiin yleisemmin jouluaikaan.
Varren raitaväriyhdistelmä ei sitten ollutkaan aivan sellainen, kuin kuvittelin. Jälleen kerran päätin antaa mennä, enkä ryhtynyt näitäkään purkamaan. Aina on joku, joka saattaa tykätä.
Toisetkin punaiset sukat valmistuivat samalla vauhdilla. Pidän kovasti tästä Suvikumpu -blogista (sekä sukkien että kuvioneuleen ohjeisiin pääset suoraan Suvikumpu-blogin oikeasta sivupalkista) löytämästäni kuvioneuleesta ja nappivarsisukista. Tällä ohjeella olen kutonut jo useita sukkia ja tulen kutomaan vastaisuudessakin. Tosin noiden nappien ompeleminen ei ole kovin mieluisaa puuhaa, mutta napit kuitenkin kruunaavat koko sukan. Nappilistan toteutin tällä kertaa ohjeesta poiketen tavallisena helmineuleena, enkä ulottanut sitä yläosan resoriin saakka. Kantapään toteutin ristiinvahvennettuna, koska tuo kuvio sopii minusta hyvin juuri tähän mallineuleeseen.
Pitkään mieleni on tehnyt kokeilla tumppujen kutomista. Edellisistä tumpuistani ehtikin kulua aikaa varmasti 30 vuotta, mutta hyvin homma sujui löytämiäni perusohjeita vilkaisemalla. Valitsin mallineuleeksi näihinkin Suvikummun Marjan ohjeen. Koska mallineule on kolmella jaollinen, otin tumppujen selkäpuolen puikoille kummallekin yhden silmukan etupuolen puikoilta.
Samalla vauhdilla valmistuivat myös toiset tumput keskisinisestä 7-veikasta. Olen huomannut, että kivat mallineuleet pysyvät paremmin muistissa, kun käyttää sitä useammassa työssä peräkkäin.
Tumput valmistuvat niin nopeasti, että samaan syssyyn päätin tehdä myös tällaiset kuplalapaset. Ajatuksena oli tehdä netissä näkemäni lammaslapaset, mutta en sitten tehnytkään, vaan annoin mennä vaaleanharmaalla ja tummanharmaalla kuplat alusta loppuun saakka.
Säätiedotuksessa luvattiin juuri äsken vesisateiden ja lämpöasteiden jatkuvan pitkälle eteenpäin. Ounasteltiin ainakin eteläisessä Suomessa lumien saavan kyytiä. Ihmisiä myös varoiteltiin kovaa vauhtia heikkenevistä jäistä. Varsinkin merellä virtaukset saattavat edistää jäiden haurastumista nopeastikin. Katselin jo eilen kotiin ajaessani läheisen järven jäällä lilluvaa vettä ja tuumasin, ettei siellä nyt luistella eikä hiihdetä.
 |
| Ladut järvenjäällä taitavat olla mennyttä |
Jokohan sitä tämän postauksen jälkeen saisi itsensä siirrettyä kevätmoodiin? Ainakin jossain välissä meinaan kokeilla Katin 100%outdoor -blogissa vinkkaamaa kylmäkäsittelykikkaa. Käykääpä vilkaisemassa, jos ette ole innostuneita siementen jääkaappisäilytyksestä.
Ja nyt on ne pääkallokelit, joten olkaa varovaisia ja pysykää pystyssä.
Kevättä on mukavampi odotella ehjin luin.