Juutuin illalla ennen nukkumaanmenoa telkkarin ääreen katsomaan mainoskanavalta ohjelmaa 300 kiloisen naisen laihdutusprosessista. Sellaisen massan kanssa liikkuminen alkaa jo olla mahdotonta ja naisella oli kotioloissakin koko ajan happiviikset hengittämisen helpottamiseksi. Kun lisäksi olen varsin huonoin tuloksin yrittänyt saada äitini motivoitumaan oman kipeän polvensa kuntouttamisesta, tuli sellainen tunne, että minä kyllä haluan tehdä kaikkeni ollakseni mahdollisimman terve ja liikuntakykyinen hamaan hautaan saakka.
Eilen en ehtinyt laisinkaan ulkoilemaan, joten tänään auringon ajoittain pilkahdellessa pilvien lomasta lähdin reippailemaan. Yksin kulkiessa on hyvä olla joku päämäärä ja niinpä suunnistin reppu selässä ja nastakengät jalassa kohti kylän keskustassa sijaitsevaa kukkakauppaa. Naapurilla kun on tänään syntymäpäivä.
Jo menomatkaan upposi aikaa hulppeasti, sillä kiersin katsastamassa lähimmän järven näkymät ja pysähdyin välillä kuuntelemaan orapihlaja-aidoissa sirkuttavia lintuja. Tapanani on käydä myös tsekkaamassa toisesta järvestä laskevan puron kulloisenkin vesitilanteen. Puro on nyt täynnänsä vettä ja siinä äärellä pauhu oli melkoinen.
Otin samasta kohdasta vähän erilaisen kuvan, niin eikös tunnukin hieman hiljaisemmalta. Vesi on elementti, joka kiehtoo ja veden äärellä aika hurahtaa huomaamatta. Harmi vain, että tähänkin puroon oli nakattu jos jonkinlaista mäyräkoirapahvia ja energiajuomapurkkia.
Kävelymatkan edistyessä pilvetkin alkoivat väistyä yhä enemmän ja taivaalle syntyi uusia sinisensävyisiä reikiä.
Toisen järven rannalla pulputti pumppu pitämässä vettä sulana avantouimareita varten. Tunsin itseni alakoululaiseksi kolutessani reitin varrella kaikenmaailman mäet ja mutkat. Muistan, kuinka aikoinaan koulumatka kesti ja kesti, kun joko yksinään tai kavereiden kanssa kahlattiin kaikki lätäköt ja ojat. Kotimatkasta muodostui usein ihan oma seikkailunsa, kun lapsen mielikuvitus väritti arkiset tienvarret satumaailmaksi.
Muistin minä käydä kukkakaupassakin. Ostin naapurille nipun lähellä sijaitsevan puutarhan tulppaaneja. Ja itselleni kaksi purkillista helmililjoja. Nuput ovat vielä pienen pieniä, mutta kodin lämmössä ne kasvavat ja avautuvat muutamassa päivässä. Näiden sipulikukkien ostaminen on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Ensin niistä pääsee nauttimaan sisällä ja kukinnan päätyttyä sipulit voi keväällä istuttaa omaan puutarhaan tulevien keväiden iloksi.
Mukavia hetkiä helmikuun lopuille päiville. Viikon päästä alkaa kevät!