Tänään ehdin vihdoin pihamaalle herkuttelemaan upeasta kevätpäivästä. Alkoi jo hitusen tympiä, kun muu elämä haittasi paneutumista pihaan ja puutarhaan. Viime päivien säätiedotusten föhn-tuulihehkutuksista olisi voinut kuvitella ulkona olevan likimain bikinikelit, mutta ei sentään. Talon varjoisammalla puolella lämpöä on korkeimmillaan ollut vajaa +4 astetta, joten aika matka näistä keleistä on vielä oikeisiin terassi-ilmoihin.
Sain vihdoin tuijat ja etenkin tuija-aidan leikattua. Aiemmin olen leikannut tuijat pensassaksilla, mutta nyt sain veljeltäni koekäyttöön sähkötoimisen pensasleikkurin. Homma sujui sillä melko vaivattomasti, koska pitkällä terällä ulottuvuus oli ihan toista, kuin käsivoimin toimivilla saksilla. Pitkän sähköjohdon kiskomisessa oli omat kuvionsa, mutta ei se kovin paljon tahtia haitannut.
Käytävien hiekkapinnat alkavat olopihan puolella pilkistää jäästä ja lumesta. Aina kulkiessani pitää saappaan kantapäällä pikkaisen lohkaista ja murentaa jään reunaa kevään edistämiseksi.
Talon päädyn norjanangervotkin vapautuivat vihdoin lumen ikeestä ja oksat pörhistelevät loppuja kinostuneita kasoja oksiltaan. Pikkaisen ehkä heitäkin autoin poistamalla isompia lumipaakkuja.
Sen sijaan talon varjoisammalla puolella norjanangervot ovat yhä valtaosin lumen tiukassa syleilyssä. Aurinko paistaa näihin vasta iltapäivällä, eikä se tässä vaiheessa kevättä ehdi vielä riittävästi lämmittää ja sulattaa.
Kaikki sipulikukkani on istutettu paikkoihin, joissa on tähän aikaan lunta. Tutkailin tänään paikkoja, joista lumi ensimmäisenä sulaa ja joihin voisin vastaisuudessa istuttaa vaikkapa talventähtiä ja lumikelloja. Ihan vain päästäkseni fiilistelemään niitä paljon ennen, kuin muualla vielä mikään ilmoittaa elonmerkkejään. Kuinka ollakaan, autotallin päädyssä huomasin pieniä alkuja ja ne kuuluvat sataprosenttisella varmuudella kieloille. Vaatimattomia, mutta aiheuttivat kyllä minulle muutaman ilon läikähdyksen. Noista rääpäleistä on vielä aikamoinen matka varsinaisiin kieloihin.
Eräs päivän tärkeimmistä hommista oli kuitenkin linnunpönttöjen ripustaminen. Pari päivää sitten kaivoin kellarissa pöntöt esille ja tänään ripustin niistä kolme. Nämä värikkäät pöntöt ostin muutama vuosi sitten naapurilta, mutta ovatpa jääneet kellariin tyhjänpantiksi lojumaan.
Pinkki pönttö pääsi metsänreunan nuoreen vaahteraan.
Sininen pönttö sai ripustuspaikan varaparkkipaikan vaahterassa.
Ja valkoinen pönttö on talon päädyssä kasvavassa suuressa tuomessa.
Kolme pönttöä jäi ripustettavaksi huomenna. Loppui puhti painavien tikkaiden raahaamiseen lumihangessa. Kävin rekisteröimässä omat pönttöni YLEn Miljoona linnunpönttöä -kampanjasivuilla ja sain palkkioksi Töyhtötirehtööri-diplomin. Ihan tässä jo innostuneena odotan uusia kesäasukkaita. Lintulaudoillakin on taas viime päivinä käynyt vierailijoita. Tänään tali- ja sinitiaisten lisäksi käpytikka ja viherpeippo. Jälkimmäistä en olekaan aiemmin meidän pihamaalla nähnyt, joten tuli ihan juhlallinen olo harvinaisesta vieraasta.
Ennen sisälle tuloa vilkaisin takkahuoneen ikkunalle. Siellä Juuso köllötti patterin lämmössä. Ei edes viiksikarva värähtänyt, kun naputin ikkunaruutuun.
Olipa taas kiva päivä!
Kivan päivän päätteeksi toivotan lämpimästi tervetulleiksi seuraavat uudet lukijani.
Joku Varpuslintu (en löytänyt toimivaa linkkiä)
Ikkunalaudalla köllöttelijä siirtyi työpöydälle mamman seuraksi.
On se kiva, ettei yksinään tarvitse tietokoneen kanssa seurustella. Pysyy kymmensormijärjestelmäkin tahdissa, kun vierellä eräs karvainen ihanuus kuorsaa ja kehrää (Exotic Gardenin mainos tyynynään).