Vihdoin on sellainen tunne, että talvi jää taakse ja kevät pääsee etenemään. Lunta on paikoitellen edelleen enemmän kuin riittävästi. Etenkin meidän pihassa. Päivän kävelylenkillä kuitenkin huomasi, että siellä täällä lumi vetäytyy vinhaa vauhtia ja tiukoissakin paikoissa se selvästi luovuttaa.
Vaikka kävelyreitin varrella oli paikkoja, joista lumi on sulanut jo päiviä sitten, ei maassa näkynyt paljonkaan viherrystä. Roskia ja koirankakkaa sitäkin enemmän.
Olen päättänyt ottaa ilon irti ihan jokaisesta kevätpäivästä. Jopa tällaisista harmaista ja värin puutteesta kärsivistä päivistä. Sillä mikä sen ihanampaa musiikkia korville olisi, kuin mustarastaan luritus ja ränneistä tippuvan veden lotina.
Sen sijaan, että tuskailisin kevään hidasta edistymistä, yritän elää päivä kerrallaan. Sillä aivan kohta aika hurahtaa sellaista vauhtia, että hetkessä on taas syksy edessä ja tämäkin aika muisto vain.
Oikein mukavaa pääsiäispyhien jatkoa. Ja muistakaa huomenna rukata niin kellonne kuin itsennekin kesäaikaan.
