 |
| Tulipa Triumf (luultavasti) |
Vaikka viime kevään kaltaista tulppaani-iloittelua ei nyt taida tullakaan, on värikkäitä katseenvangitsijoita viime päivinä avautunut lukuisia. Minusta tulppaanit ovat ehkä kauneimmillaan juuri silloin, kun aamuaurinko paistaa niiden terälehtien läpi saaden värit loistamaan.
 |
| Sen verran vanha, että nimi on jo kadonnut |
Yhtenä aamuna tulppaaneita ihaillessani Ukkokulta kysyi, tiedänkö mikä noista tulpuista on alkuperäisen värinen. Katsoessani häntä kummastuneen näköisenä, hän totesi, että hollantilaisilla on joka vuosi valtava homma, kun jokaiseen sipuliin pitää ruiskuttaa mittava kirjo erilaisia värejä. Ukkokulta on siis laajentanut tietämystään. Tähän saakka kaikki kasvit ovat hänelle kirjovehkoja. Näköön, kokoon tai mihinkään muuhunkaan katsomatta.
 |
| Tulipa Abigaile |
Tulppaaneilla on valtava värikirjo, koska niillä on kaikkia kolmea antosyaaneihin kuuluvaa väriainetta. Jos kasvin geeneissä ei ole esimerkiksi pelargonidiinia, kukka ei voi koskaan olla oranssin värinen. Monilla kasveilla on vain pelargoniineja eli oranssin sävyjä ja syaniineja eli punaisia sävyjä. Niinpä ruusun tai gerberan lajikekirjosta ei löydy lainkaan sinisiä kukkia.
Vaikka kukkien jalostajilla on suuntaa-antavaa tietoa värijalostukseen, silti tulppaanienkin kukkien värijalostus perustuu pitkälti sattumaan.
Tulppaanista on jo satoja vuosia yritetty jalostaa mustakukkaista versiota, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Vaikka hiili on puhtaasti mustaa, eliöissä ei ole koskaan mustaa pigmenttiä. Musta väri saadaan, kun joku tumma väri, esimerkiksi violetti on tarpeeksi voimakkaana.
Mustat tulppaanit ovatkin käytännössä tumman violetteja, eivät siis mustia.
Lähde: Etelä-Suomen Sanomat 30.3.2015
 |
| Tulipa Abigaile |
Tulppaanit (Tulipa) ovat sipulikasveja, joita viljellään niiden kauniiden kukkien takia. Villejä tulppaaneja on noin sata lajia, ja ne ovat kotoisin Osmanien valtakunnan alueelta, Vähästä-Aasiasta tai kenties jopa Himalajan juurelta saakka.Viljeltyjä lajikkeita on tuhansia.
Tulppaaneja on monen värisiä, muun muassa punaisia, keltaisia, oransseja, sinisiä ja turkooseja. Tulppaanintuotannon suurvalta on Alankomaat, josta tuodaan Suomeen sekä sipuleita että leikkotulppaaneita. 65 prosenttia kukkasipulien maailmankaupasta on hollantilaisten hallussa.
Joskus tulppaanin sipuleja käytetään ihmisravintona, ja ne maistuvatkin maapähkinöiltä. Tulppaanien sipulit ovat esimerkiksi peltomyyrille suurta herkkua. Alueilla, joilla on paljon vesi- tai peltomyyriä, tulppaaneita voi yrittää suojata laittamalla sipuleiden alle ja sivulle maan alle esimerkiksi pienisilmäistä metalliverkkoa, jotteivät myyrät tule syömään niitä talven aikana. Myös esimerkiksi keisarinpikarililjan on epäilty karkottavan ympäriltään tuholaisia, joten se sopii tulppaanien seuraan.
Lähde: Wikipedia
 |
| Tulipa Blue Wow |
Tulppaanit istutetaan ravinteikkaaseen puutarhamultaan Pohjois-Suomessa jo syyskuun puolen välin paikkeilla, mutta etelärannikolla kuitenkin mieluiten vasta lokakuun alussa. Istuttamisen jälkeen sipulien pitäisi ehtiä juurtua ennen kuin maa routaantuu. Juurtumiseen menee noin kolme viikkoa.
Tulppaanit ovat melko nirsoja maan laadun suhteen. Niiden päälle tulisi levittää tällöin myös hiukan lannoitetta, kuten lehtikompostimultaa, tai kaupan tuotteita. Tulppaanit aloittavat kasvunsa huhti-toukokuussa, ja kukassa ne ovat lajikkeesta riippuen aikaisintaan huhtikuun lopulla, ja myöhäisintään kesäkuun alussa. Kukinnan jälkeenkin niitä olisi hyvä lannoittaa, sillä ne alkavat tällöin muodostamaan pikkusipuleita seuraavaa kasvukautta varten. Lehtiä ei tulisi leikata irti ennen kuin ne ovat juhannuksen aikoihin, tai sen jälkeen kuivuneet.
Tavallisimmat tulppaanit kestävät Suomen talvea erinomaisesti Ouluun ja jopa Rovaniemelle saakka. Kaikkein jalostetuimpia lajikkeita ei kuitenkaan suositella kasvatettaviksi aivan pohjoisimmassa Suomessa talvenarkuutensa vuoksi.
Lähde: Wikipedia
 |
| Tulipa Blue Wow |
Taisin olla siinä kymmenen korvilla, kun luin Alexandre Dumasin Mustan tulppaanin. Kirja julkaistiin ensi kerran suomeksi 1912-1913 ja siitä on myöhemmin otettu uusia painoksia. Tarina oli niin jännittävä ja mielenkiintoinen, että se painui mieleen. Nyt kirjan voisikin käydä lainaamassa ja lukea uudelleen.
 |
| Keltainen, jonka nimi myös kadoksissa |
Olen kuullut, että jalostetummat tulppaanit eivät tahdo kovin montaa vuotta kukkia. Niin tai näin, ainakin meidän pihassa se pitää paikkansa. Kuvan keltaisen tulppaanin olen istuttanut monen monta vuotta sitten. Se on varmaan ollut jokin värisekoituspussukka, eikä nimeä ole enää tallessa. Uskollisesti samasta paikasta nousee joka kevät 2-3 keltaista tulppua muiden hienouksien kadotessa jopa yhden talven aikana jonnekin tulppuavaruuteen.
 |
| Tulipa Spring Green |
Erityisen paljon pidän kaikista vihreäraitaisista tulppaaneista. Ja papukaijatulpuista, jotka eivät vielä ole avanneet nuppujaan. Kuvan Spring Green näyttää olevan aika kestävä lajike, sillä kaikki viime vuonna kukkineet nousivat myös tänä keväänä.
 |
| Tulipa Spring Green |
Viime vuonna kaivoin joitakin tulppaanisipuleita ylös ja istutin syksyllä uuteen paikkaan. Ylöskaivetut sipulit eivät olleet laisinkaan niin kiinteitä ja isoja, kuin edellisenä syksynä istutettaessa. Ainakin sen voi jo nyt nähdä, että uudelleen istutetuista sipuleista kasvaa matalammat tulppaanit, eikä kaikki edes ole nousseet. Nuppujaan ne eivät vielä ole avanneet, joten koe on edelleen kesken. Hiukan on sellainen tuntuma, että sipuleiden nostosta ja uudelleen istuttamisesta on enemmän työtä ja vähemmän varma lopputulos, joten saattaa jäädä kokeeksi.
 |
| Tulipa PersianPearl |
Matalakasvuista Persian Pearlia minulla ei ole aiemmin ollut, mutta jos vain syksyllä sitä jostain löydän, aion hankkia lisää. Nyt se alkaa jo olla kukintansa lopulla, mutta etenkin iltaisin kukkien sulkeutuessa supulleen, sen väri näyttää upealta rhodopensaan vihreitä lehtiä vasten.
 |
| Tulipa Sun Lover |
Sun Loverin ostin puutarhakaupasta aivan syksyn viime metreillä. Taisi olla jopa alennettuna. Kukka on aika iso ja väri vaihtelee keltaisesta oranssin kautta kirkkaanpunaiseen. Harmikseni istutin sen sellaiseen paikkaan, etten oikein millään pääse kuvaamaan sitä kovin läheltä tallomatta jotain tärkeää kuvaamisen ohessa. Kukka näyttää myös kääntävän kasvonsa sinne, mistä aurinko kulloinkin paistaa. Auringonkukan tapaan.
Ilmat ovat viilenneet sitten viikon takaisesta, mikä ei välttämättä ole niin huono asia. Aurinko paistaa ja ulkona on hyvä hommailla. Tulppujenkin kukinta kestää pidempään ja niistä ehtii iloita enemmän. Lämpöjakson aiheuttama hektisyys on hellittänyt ja nyt pysyy paremmin kevään edistymisen tahdissa mukana.