Puutarhamarjat eivät toki vielä ole kypsiä, mutta raakileita on jo runsaasti. Samoin viime päivinä on uutisoitu mansikoiden kypsyvän hyvää vauhtia. Ensimmäiset maistiaiset oli pakko ostaa, kun näyttivät niin herkullisilta.
 |
| Rentoakankaali - Ajuga reptans |
Pensaissa notkuvia herukkaryppäitä katsellessani tajusin, että pakastin on edelleen puolillaan edellisvuoden marjoja. Yleensä pakastan osan herukoista kokonaisina ja osan mehustan. Kahden aikuisen taloudessa ei kuitenkaan marjoja niin ylettömästi kulu. Varsinkaan punaherukoita, jotka ovat aika happamia. Piirakkaa, smoothieta ja vispipuuroa. Siinä ne vakiokäytöt punaherukalle. Mehuja itse en juo juuri ollenkaan, eikä paljon Ukkokultakaan. Lähinnä Poika kotona käydessään, mutta ei siihenkään tarpeeseen litratolkulla herukkamehua kulu.
 |
| Lemmikki - Myosotis |
Sadepäivän ratoksi tyhjensin arkkupakastimen marjoista ja laitoin mehumaijan hellalle. Siinäpä saikin sitten yhden päivän kevyesti kulutettua marjojen ja mehujen kanssa puljatessa. Kun vielä tuntien mehumaijan vahtimisen päätteeksi pesin kattilat, kauhat ja muut tykötarpeet, päätin uuden herukkasadon aikanaan kypsyessä tarkoin miettiä, kuinka paljon siitä kannattaa jättää omaan käyttöön ja kuinka paljon lahjoittaa muille.
 |
| Lilja Sweet surrender |
Elämä on toisinaan vähän kummallista. Silloin, kun lapset ovat pieniä ja tarvetta oman puutarhan marjoille ja hedelmille olisi eniten, ei satoa juurikaan tule. Sitten saapuu päivä, jolloin puut ja pensaat ovat kasvaneet satoisiin mittoihin ja puutarha lahjoittaa antimiaan yllin kyllin. Silloin kuitenkin marjoja napostelevien määrä on kutistunut kahteen vanhaan kurppaan, joiden päänsäryksi jää toimittaa runsaat sadot niitä hyödyntäville.
Omenanraakileita puissa ainakin on nyt runsaasti. Suurimmista ryppäistä pitänee harventaa osa pois, jotta jaksavat kasvaa isoiksi omenoiksi. Aika paljon omenapuut itse tapaavat pudottaa raakileitaan, mutta aurinkoisten säiden palattua täytyy käydä tutkimassa tilannetta. Fb:n puutarharyhmässä opin muutama päivä sitten hyvän muistisäännön raakileiden harventamiselle. Viiden raakileen ryppäässä toimi seuraavasti: "Nips, naps ja vielä kerran naps. Jäljelle jää kaks."
Nyt vain hartaasti toivomaan, ettei tuomenkehrääjäkoit tai muutkaan ötökät löydä tietään minun - tai kenenkään muunkaan - omenapuihin. Mikä onkaan nautinnollisempaa loppukesän huvia, kuin aamusella käydä noukkimassa oman puun omenoita rouskutettaviksi.
Sitä odotellessa oikein mukavaa kesäviikonloppua teille kaikille!