Sivut

torstai 23. kesäkuuta 2016

Ötököitä - onhan heitä

Norjanruusu - Rosa Puistoruusu-ryhmä 'Hurdal'

Talven yli pärjänneet ruusut alkavat kukkia toinen toisensa perään. Eilen löysin viime kesänä istutetusta norjanruususta jo ensimmäisen avoimen kukan ja nuppuja vielä kohtalaisen pienessä pensaassa on useita odottamassa vuoroaan.


Norjanruusua on kehuttu kestäväksi, vaikka kuulemma se avoimella paikalla saattaa palelluttaa versonsa joka vuosi. Istutin oman Hurdalini pikkupuutarhan matalan kivimuurin viereen. Toisella sivulla kasvaa syreenejä ja pienempiä pensaita, joten ilmeisesti paikka on ruusulle lämmin ja suojaisa. Ihanasti tämä uusi ruusuni minut palkitsee.

Valamonruusu - Rosa Splendens

Myös valamonruusu on ryhtynyt availemaan runsaita nuppujaan. Sitäkin mainostetaan kestävänä kuin myös kauniina ruusuna. Kauneudesta en ole täysin samaa mieltä. Toki kukka on hieno, mutta pensas on iso ja kasvaa sinne tänne rehottaen. Valamonruususta luin sellaisen jutun, ettei sillä ole mitään tekemistä paikkakunnan nimeltä Valamo kanssa. Linné antoi ruusulle nimeksi Vallmoros eli unikkoruusu. Suomessa nimi käännettiin muotoon valamonruusu. Yhden tarinan mukaan käännöksen syynä olisi ollut kuulovirhe. Tiedä häntä.

Aiemmin minulla oli vain juhannusruusu, metsäruusu, hansaruusu ja punalehtiruusu, joita en ole kovin paljon leikannut. Nyt täytyy paneutua paremmin ruusujen leikkaamiseen, kun pensaita alkaa olla niin monenlaisia.

Valamonruusu

Ilo ja Kirjoapteekkarinruusu eivät tointuneet talvesta ja niiden tilalle hankinkin jo uudet pensaat. Kumpikin on istutettu ja nuppuja on molemmissa. Sointu ja Neilikkaruusu ovat virkistyneet kevään alakulosta merkittävästi. Sen sijaan Sävel ja Lumo ovat kumpikin siinä ja siinä, tuleeko niistä mitään. Annan niiden edelleen olla paikallaan, sillä on niissä elämää.  Samoin Sammalruususta tulee viherrystä tyvestä, mutta hitaasti, hitaasti. Seurannassa sekin.

Rosa rugosa Ritausma

Ritausmasta talvi vei kaikki korkeammat oksat. Muutama matala oksa kasvatti vähitellen lehdet ja nyt uusiakin oksia näyttää kasvavan vauhdilla. Matalissa oksissa on useita nuppuryppäitä, jotka täynnä ilmeisesti jotain kirvaa. Alkuun inhotti ja ärsytti kaikki sadat ja miljoonat kirvat ja esimerkiksi ruusuorapihlajaa ruiskuttelin mäntynestesaippualla. Nyttemmin olen lopettanut kaikenlaiset ruiskutukset. Jos puutarhaletku sattuu olemaan käsillä, sillä annan vesikäsittelyn, mutta muunlaiset ruiskutukset olen lopettanut tykkänään.

Lehtolaukka tornionlaaksonruusun kupeessa

Sen enempää tolua kuin mäntynestettäkään ei nykyisin suositella ruiskutettavaksi puutarhaan. Kuuntelin hetki sitten Areenasta Minna Pyykön Pihan kuusijalkaiset kaverit -ohjelman (klikkaamalla lihavoitua tekstiä, pääset kuuntelemaan ohjelmaa) viime sunnuntailta. Siinä hän haastattelee kasvitieteilijä Leena Luotoa, joka antaa aika hyvät perustelut myrkkyjen välttämiselle ja rauhoittelee muutenkin joutumasta öttiäisten vuoksi paniikkiin. Niille kullakin on tarkoituksensa ja paikkansa. Ilman erilaisia ötököitä ihmistenkin elämä kävisi pian aika vaikeaksi. 

Kimalaiset tykkää tuoksuvatukasta

Olemme niin vieraantuneita luonnosta, että moni täysin normaalikin ilmiö tuottaa ihmisille pelkoa ja ahdistusta. Epätäydellisyyden siedättämisprojektissani on meneillään nuo Minna Pyykön mainitsemat kuusijalkaiset ötökät. Kun en mitenkään pysty niitä kaikkia torjumaan, eikä ohjelman mukaan ole tarvekaan, jätän sen luonnon tehtäväksi. Ehkä minunkin puutarhaani vähitellen muuttaa asustamaan sellaisia veijareita, jotka napostelevat kaikki haittakirvat suihinsa. Ehkäpä niitä asustaa jo nyt, niin toivon.

Yksi ainut valkoinen laukka jaksoi kasvaa kukkimaan

Edelleenkään en ole ratkaissut ongelmaa, jonka vuoksi oikeassa sivupalkissa ei näy seuraamieni blogien luettelo. Olen toki taitava hävittämään kaikenlaista, mutta tässä tapauksessa asetuksissa kaikki näyttää olevan oikein. Luettelo ei vain näy sen enempää esikatselussa kuin postausta julkaistessakaan. Ärsyttää tällaiset kummallisuudet.

Kevätvuohenjuuren kukasta on tämä jäljellä

Kohta lähtö viemään isää röntgeniin ja ultraan. Sitten onkin aika ryhtyä valmistelemaan juhannuksen syömisiä.