Pionien aikaan

Festiva Maxima

Juhannuksen tienoon helle sai pionit avautumaan vauhdilla. Ja tietenkin heti sen jälkeen tuli oikein kunnon kaatosade täällä pääkaupunkiseudulla. Valtaosa pioneistani on sentään vielä nupulla, mikä säästänee niitä lakoontumasta. Jos siis sadetta ei taas jatku päivätolkulla, mikä olisi toivottavaa.

Karl Rosenfield

Valkoinen Festiva Maxima ehti tänä vuonna ensimmäisenä aukeamaan, mutta hyvänä kakkosena kiri Karl Rosenfield. Siinä on tänä kesänä aika vaatimaton määrä nuppuja, joten oletettavasti kukinta Karlin osalta jää lyhyeksi.

Sarah Bernhardt

Ihanaa Sarah Bernhardtia minulla lienee eniten ja se on vuosien mittaan runsastunut mukavasti. Onneksi siinä on samanaikaisesti hyvin eri vaiheisia nuppuja, joten kukintaa riittää pitkäksi aikaa. Ellei siis sateet moukaroi pitkiksi hujahtaneita kasvustoja täysin.

Pioni on monella tapaa erinomainen kasvi. Sen lehdistö pysyy tanakasti pystyssä ja on kukinnan jälkeenkin vehreä syksyyn saakka. Nuppuvaihe on pitkä ja niiden pullistumista on hauska seurata. 

Vuosien mittaan pihamme valaistusolosuhteet ovat muuttuneet alkuajoista melkoisesti. Kunnan metsikön kasvun myötä varjoa on yhä enemmän myös pionien istutuspaikalla. Elän toivossa, että kunta toteuttaa metsikön suhteen harvennussuunnitelmansa piakkoin, jonka jälkeen aurinko ulottaa säteensä yhä pidempään pionipenkkiini. Ja vaikka kunta jälleen kerran siirtäisi suunnitelmiaan eteenpäin, en aio pioneja muualle muuttaa. Hyvin ne nykyiselläkin paikalla näyttävät viihtyvän. Kukkivat hiukan tyystin aurinkoista paikkaa myöhemmin, mutta ehkä myös pidempään.

  
Monet pitävät pioneja vaikeina kasveina, mutta itse asiassa ne ovat uskottua helpompia. Aikoinaan pioneja hankkiessani minut ohjeistettiin varaamaan niille syvämultaisen paikan. Ja kehotettiin antamaan niille rauha kotiutua ja juurtua omalle paikalleen. Ei siis taimikarusellia pioneille. 

Duchesse de Nemours

Kerran olen vanhat pionini siirtänyt. Silloin totesin terassin portaiden kupeen olevan niille täysin väärä paikka. Liian ahdas ja kaatosateen sattuessa rännien yli tulviva vesi teki surkeaa jälkeä pioneille. Istutin ne yläpihalle, syreenipenkin kivipolun vasemmalle puolelle ja siinä ne ovat sitten asuneetkin kohta 20 vuotta. Olisiko viihtymiseen eräs vaikuttaja se, että olopiha nostettiin ja tasattiin rakennusvaiheessa hiekalla. Pionit siis kasvavat hiekkamaassa lähellä rinnettä, joten vesi ei koskaan jää niiden juuristolle seisomaan.

Jan van Leeuwen

Monen monta vuotta tyydyin olemassa oleviin pioneihini. Sitten eksyin Taivassaloon Pionien kotiin. Sieltä ostin kolme erilaista pionia, joista yksi on kuvan Jan van Leeuwen. Kahdessa muussa ei ollut nimilappua, eikä myyjä ollut niistä aivan varma. Olin muutaman päivän sukulaisreissulla ja kotiin päästyäni olin unohtanut arvailunimetkin. Kiireessä istutin uudet pionit sisääntulopihalle, joka oli alkujaankin aivan surkea päätös.

Seuraavana kesänä rakensin alapihalle Kurgaanin eli pyöreän kumpareen mallisen kukkapenkin. Siirsin pionit sisäänkäynnistä Kurgaaniin ja siinä ne viihtyvät silmin nähden hyvin. Ensin pelkäsin, että pionien juuret kumpareen reunalla jäävät liian lähelle maan pintaa ja siten alttiiksi talvipakkasille. Vaan ei, hyvin pärjäävät. Ei ainakaan vesi seiso tässäkään paikassa niiden tyvellä.

Coral Charm

Viime vuoden keväällä tilasin nettikaupasta pitkästä aikaa jälleen uuden pionin, Coral Charmin. Eihän sillekään ollut ennalta mitään hyvää paikkaa ja kasvin saavuttua tyrkkäsin sen muiden pionien seuraan syreenipenkkiin. Keväällä on niin helppo kuvitella uudelle kasville olevan tilaa, kun kasvustot ovat matalia ja kukkapenkit näyttävät autioilta. Kesän mittaan pionin tila kutistui kutistumistaan ja lopulta koko kasvi hävisi kokonaan näkyvistä.

Syksyllä siirsin sen uudistettuun Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Siellä sille olisi ainakin tilaa ja ison kiven kupeessa lämmin kasvupaikka. Kivipenkin maa-aines ei ehkä ole parasta mahdollista, mutta penkki viettää alaspäin. Ei siis vesi seiso sielläkään. Siirron jälkeen Coral Charm näytti pitkään todella surkealta ja tuumasin, että viimeistään talvi tekee siitä selvää.

Ihanasti Coral Charm nyt minua kiittää. Maasta nousi kaksi vartta ja kummassakin useampi nuppu, jotka ovat vihdoin avautuneet. Hän on niin hurmaavan värinen. Korallia totisesti.

Sade-ennusteiden saapuessa kävin poimimassa muutaman nuppuisen pionin maljakkoon. Nyt niiden tuoksulla ja kauneudella kannattaa herkutella myös sisätiloissa. Ovat ne vaan niin kauniita.  

 

Tänä vuonna olen tehnyt uusia pionihankintoja. 

Kiemurapenkkiin uusina ovat päässeet Türin kukkamarkkinoilta hommattu Tillipionin, Vakka-Taimesta ostettu Ruusupioni sekä nettiostos itoh-pioni Bartzella. Yläpihan allaspenkissä kodin ovat tänä kesänä saaneet Bowl of Beauty ja 1003 puutarhaa Sirpan tuliainen Louis van Houtte.

Unohtaa ei myöskään sovi viime kesän bloggaajatapaamisessa Kivipellon Sailalta saatua Kuolanpionia, jonka jo pelkäsin talveen menehtyneen, mutta joka kuitenkin ponnisti kasvuun. Nuppuja se ei ole jaksanut tänä vuonna tehdä, mutta ehkä ensi vuonna.