Olen kyllä aiemminkin kuullut Loviisan avoimien pihojen ja puutarhojen tapahtumista, mutta aina aihe on päässyt unohtumaan. Viime kesäisellä Kotkan matkalla oli tarkoitus poiketa myös Loviisassa, mutta aika loppui tyystin kesken. Itse asiassa Loviisassa puutarhoihin pääsee tutustumaan useampaan kertaan kesän aikana ja tämän viikonlopun jälkeen seuraava ajankohta on sunnuntaina 7.8.
Naapurin Maritilla on sukulaisuussidoksia Loviisaan ja kuinka ollakkaan viikolla tuli puhetta tämän viikonlopun Ruusuja ja puutarhoja Loviisassa -tapahtumasta. Ei minua kovin paljon tarvinnut houkutella, kun jo suuntasimme kahden naisen voimin kohti avoimia puutarhoja. Onneksemme myös sää oli ulkoilmaelämään mitä mainioin, sillä aurinko porotti koko päivän täydeltä taivaalta suorastaan helteisesti.
Edellisestä Loviisa-käynnistäni lienee yli 20 vuotta, joten minulta meni hetki aikaa orientoitua vieraalta tuntuvaan paikkaan. Suunnistimme suoraan paikalliseen Kuningattarenkadun kulmassa sijaitsevaan matkailijainfoon, josta saimme kartat yleisölle avoimista pihoista ja runsaasti muutakin mielenkiintoista materiaalia. Sitten vain suunta kohti ensimmäistä kohdetta.
Aamupäivän aikana kierrettyjen puutarhojen nimet saattoivat mennä minulta sekaisin. Kotona huomasin, että olisihan sitä voinut antaa kameran enemmänkin laulaa ja kerryttää kuvapankkia, sillä kuvaamista todella olisi ollut. Monista kohteista ei ole kuvan kuvaa, mikä todistaa siitä, että keskityin enemmän katselemiseen. Järkevää olisi myös kantaa mukanaan kynää ja paperia, jotta voisi kirjata mielenkiintoisia asioita heti muistiin. Ei niitä illalla enää muista, vaikka kuinka toisin kuvittelee.
Villa Aaltosessa, Pitkäkuja 12:ssa puutarhaa vartioivat jyhkeät leijonat. Tässä puutarhassa oli myös runsaasti pensasruusuja, joissa oli kuitenkin aika vähän avonaisia kukkia.
Tämä aita kuuluu ilmeisesti Pitkänpöydäntaloon, jonka katuosoite on Mariankadun puolella, mutta me astuimme puutarhaan sisään Rantakadulta. Vastassa oli punainen keramiikkapaja ja sen vieressä hieno lasinen kasvihuone. Pihapiirissä oli myös kanoja häkissään.
Pitkänpöydäntalon puutarhassa istutukset oli enimmäkseen viljelylaatikoissa ja hyötykasvit olivat niissä paremmin edustettuina. Ihastelin yhden laatikon upeita vaaleanpunaisia pioniunikkoja ja sormustinkukkia. Kaunis yhdistelmä.
Satamassa, Laivasillalla oli päivän mittaan runsaasti ohjelmaa ja osassa makasiineista erilaisia näyttelyjä. Matkamme päätarkoitus oli kuitenkin puutarhoihin tutustuminen, joten jätimme muut huvitukset tällä kertaa vähemmälle.
Useimmissa pihoissa ja puutarhoissa oli jotain pientä myytävää. Joko erilaisia kädentaitojen tuotteita tai kirpparitavaraa. Ylipäätään tuntui, että Loviisan puutarhurit ovat viherpeukalon lisäksi varsin lahjakkaita moniosaajia.
Enemmän olisin ehkä toivonut myytäviä taimia, mutta alkupään tutustumiskohteissamme niitä oli harvakseltaan. Viimeisissä taas myytävät olivat jo aikaa loppuneet. Taisi olla hyvä, etten päässyt lisää istutettavaa rohmuamaan. Kunhan saisin entisetkin kunnialla maahan.
Helteinen sää ja ahkera kulkeminen vaativat myös ruumiin ravitsemista, joten ensin kävimme lounastamassa mukavassa ravintolassa, jossa ruokailu onnistui pihamaalle asetetuilla sohvilla istuen. Kahville siirryimme vähän matkan päässä sijaitsevaan Tuhannen Tuskan kahvilaan, jonka viehättävään pihapiiriin oli saatu mahtumaan monta pöytää niin suolaisen kuin makeankin kahvinälkää helpottamaan.
Infopisteessä kuulimme, että myös kuningas vierailee viikonlopun aikana Loviisassa. Niinpä saapuessamme juuri sopivasti Pilasterit -rakennusryhmän pihapiirin, päätimme jäädä seuraamaan esitystä.
Kuningas Adolf Fredrikiä emme ehtineet nähdä, mutta sen sijaan pääsimme seuraamaan, kuinka kenraalikuvernööri von Rosen tarkasti kestikievarin pihaa ja sotilaita ja kuunteli alamaisten huolia.
Aika riensi ja vaikka olisi ollut mielenkiintoista jatkaa kenraalikuvernöörin matkakertomusten kuuntelemista, lähdimme kohti seuraavia puutarhoja.
Viimeiset kohteet sijaitsivat kaupungin toisella laidalla ja opaskartasta huolimatta olimme hetken hieman hakoteillä. Marit kysyi rohkeasti kohtaamaltamme nuorelta naiselta, olemmeko edes oikealla suunnalla. Nainen kertoi olevansa menossa samoihin paikkoihin ja totesi niiden olevan ehdottomasti vierailun arvoiset, joten liityimme hänen seuraansa saaden ihan henkilökohtaisen reittiopastuksen perille.
Ensimmäinen kohteista oli Kuninkaanlampi Kuhlefeltinkatu 8:ssa. Iso ihana puutarha lampineen ja kahvilarakennuksineen sekä varjoisine istuskelupaikkoineen. Paljon erilaisia istutuksia ja viehättäviä yksityiskohtia.
Vanha tiilirakennus oli sisustettu laisitaiteen esittelypaikaksi.
Kahvilarakennuksessa oli myynnissä myös sisustustuotteita ja postikortteja.
Sateen sattuessa kahvit olisi voinut juoda romanttisessa sisätilassa, mutta ulkoakin löytyi runsaasti sopivia kahvittelupaikkoja.
Piharakennuksen takaseinällä sijaitseva ruukku- ja istutusvälineiden varastokin tuntui omanlaiseltaan tilataideteokselta. Sopi tähän pihapiiriin vallan mainiosti.
Kuninkaanlammelta olisi voinut ostaa myös erilaisia köynnöstukia. Hetken niitä katselin, mutta kello tikitti hurjaa vauhtia ja vielä oli yksi suunniteltu kohde näkemättä. Ostokset jääköön ja mars eteenpäin.
Villa Ilenna Tinanvalajankatu 7:ssä jäi viimeiseksi kohteeksemme tällä kertaa, sillä kello läheni viittä, jonka jälkeen portit sulkeutuisivat. Vartissa ei pientäkään puutarhaa ehdi kiertää, mutta puutarhan omistaja Anneli Sjöblom oli pihalla ja totesi, että saisimme katsella ihan rauhassa.
Villa Ilennan puutarha oli pienempi, kuin Kuninkaanlampi, mutta meidän mielestämme ehdottomasti koko kierroksen ihanin paikka. Istutuksia oli runsaasti ja niiden välissä kiemurteli polut. Puutarha rakentui pieneen rinteeseen ja sinne oli taitavasti saatu mahtumaan erilaisia "huoneita".
Tässäkin puutarhassa oli runsaasti kaikenlaisia koristeita, kuten niin monissa muissakin näkemissämme Loviisan puutarhoissa. Monet arvatenkin puutarhan rakentajan omia luomuksia. Ainutkaan koristeista ei ollut mitenkään mauton tai sopimaton ympäristöönsä, vaan päinvastoin ne loivat hauskoja yllätyksiä ja satumaista tunnelmaa puutarhaan.
Villa Ilennassa nurmikon määrä oli varsin vähäinen. Saman huomion tein monissa muissakin kohteissa. Pääosa on runsailla kukkapenkeillä ja istutusalueilla. Jokaisessa puutarhassa oli myös isompi tai pienempi hyötykasvimaansa, valtaosassa lavakauluksiin sijoitettuina.
Jonkinlainen vesiaihe löytyi myös useimmista pihoista. Etupäässä pieniä altaita suihkulähteineen tai jonkinlaisine puroineen. Kuninkaanlampi oli ainoa, jossa oli todellakin oikea lampi.
Villa Ilenassa kasvien lajikirjo oli mittava. Tuntui hyvältä huomata tunnistavansa valtaosan kasveista, vaikka lajikkeissa olikin sitten kysymistä. Villa Ilennassa näkyi mielestäni eniten rakkaus ja innostus puutarhaan. Perfektionistina totesin sen myös ehdottomasti parhaiten hoidetuksi.
Villa Ilennassa toteutui myös se, mikä on ehkä parasta toisten puutarhoissa vieraillessa eli saatoimme hetken aikaa jutella kasveista ja puutarhasta puutarhan omistajan kanssa. Kierroksen päätteeksi omistaja Anneli Sjöblom tarjosi mukillisen raikasta mehua, jota juodessa mukaan keskusteluun osallistui muutama muukin viime hetken vierailija. Myös se mukava nuori nainen, joka opasti meidät näihin kahteen viimeiseen puutarhaan.
Villa Ilennan pihapiirissä oli lukuisia hauskoja kissapatsaita, joista jokaisella oli oma veikeä ilmeensä. Olisi pitänyt kirjata kuulemani tiedot tarkemmin paperille, sillä nyt en ole ihan varma, ovatko nämä kissat keraamikko Elina Soraisen itse tekemiä, vai onko puutarhan omistaja Anneli Sjöblom tehnyt patsaat Elina Soraisen opastuksella. Elina Sorainen on tunnustettu keraamikko, mutta taitava näyttää olevan Anneli Sjöblomkin.
Ensimmäisissä puutarhoissa totesin sen, minkä monesti ennenkin eli minusta ei olisi oman puutarhani avaamiseen ventovieraille. Kärvistelisin tuskissani jo viikkokausia etukäteen ja pyrkisin nyhtämään jokaisen mahdollisenkin rikkakasvin pois. Silti kokisin hirvittäviä tunnontuskia epäillessäni niitä edelleen löytyvän ja pelkäisin, ettei puutarhani sittenkään ole edes näkemisen arvoinen.
Näkemissäni puutarhoissa omistajat tuntuivat olevan sinut sen kanssa, ettei kaiken tarvitse olla viimeisen päälle, vaikka vieraita on tulossa. Se on hatunnoston arvoinen asenne, vaikka joissain paikoissa mietin, että ehkä sitä olisi voinut pikkaisen enemmän ympäristön siisteyteen panostaa.
Osa puutarhoista oli aika villiintyneitä ja osassa hoidettuja tai hoitamattomiakaan istutuksia oli melko vähän. Muutamissa oli enemmän panostettu puutarhan sisustamiseen ja koristelemiseen, kuin itse kasveihin ja istutusalueisiin. Jälleen kerran saatoin todeta, miten venyvä käsite puutarha on. Ja miten ihanaa, että ihan jokainen meistä voi toteuttaa itseään omalla tavallaan tarvitsematta puristautua johonkin tiettyyn muottiin tai toimia ennalta määrätyn kaavan mukaan. Valmista tai täydellistä puutarhaa ei todellakaan ole.
Osa karttaan merkityistä kohteista jäi ajanpuutteen vuoksi näkemättä. Tällä tietämyksellä tekisin kierroksen toisinpäin eli aloittaisin Garnisoonin puutarhoista, jolloin aikaa jäisi enemmän mm. Kuninkaanlammelle ja Villa Ilennalle. Toki keskustan vanhojen puutalojen puutarhat ja pihat ovat ihastuttavia, mutta kasvimaailma on niissä selvästi suppeampi. Ja kuten aiemmin sanoin, monissa on pääosa on enemmänkin koristelulla kuin istutuksilla ja kasvien lajikirjolla. Mutta nyt, kun reitti on tullut tutuksi, mikä estää käymästä Loviisassa uudelleen.
Loviisa osoittautui viehättäväksi kaupungiksi, jossa hyödynnetään taitavasti vanha puutalomiljöö ja historia. Tapahtumia riittää kesän mittaan todella runsaasti ja toteutus ainakin eilisen päivän aikana oli minusta sopivan kotoista. Lapsiakaan ei ole unohdettu ja heille on mm. hauska Pikkuväen polku, joka houkuttelee nuoremman väen tutustumaan Loviisan rakennuksiin. Rantatieltä löytyy myös Onnelin&Annelin leikkipuisto, jossa eilenkin näytti hyörivän iloinen joukko ipanoita.
Loviisassa kierrellessä tuli sellainen tunne, että miltei jokaisessa pihapiirissä asuu joku kädentaitaja tai itsensä työllistäjä. Ehkä se on elinehto, jotta voi asua historiallisessa ympäristössä, lähellä merta ja luontoa. Hetken aikaa tuntui, että haluaisin palata vaikkapa 30 vuotta elämässäni taaksepäin ja tehdä toisenlaisia valintoja. Omaan kotiin päästyäni totesin, että ei minulla ole mitään valittamista, hyvä näinkin.
Vielä viimeiseksi kiitos naapurin Maritille mukavasta seurasta. Vuosien naapuruudesta huolimatta oltiin ensimmäistä kertaa yhdessä retkellä. Siinä on aina riskinsä, kun ei riittävästi tunne toisen tapoja ja kiinnostuksen kohteita. Yritin ottaa huomioon Maritin toiveet ja ymmärtää, ettei kaikki ole itseni kaltaisia hörhöjä. Ehkä se ajoittain pääsi minulta unohtumaan, mutta laitettakoon helteen piikkiin. Itse olen tosi iloinen eilisestä retkestä ja seura oli mitä parhainta. Siis kiitos Marit!