Vietävän rusakko, minkä teit!

Esittelin eilen kylässä käyneelle ystävälle liljojani. Tai piti esittelemäni. Vaan niin olivat kadonneet nuput ja osa jo avautuneista kukistakin. Yön aikana, sillä edellispäivänä kuljin kuvaamassa kukkiani ja silloin kaikki oli vielä tallessa.

Valkoisesta myskimalvastakin oli kadonnut latvat nuppuryppäineen. Kaikki nämä tuhot Kiemurapenkissä. Pihamme läpi kulkee säännöllisesti isokokoinen rusakko. Ainakin yksi, mutta kuka tietää, vaikka öiseen aikaan se toisi koko perheensä puutarhaani ruokailemaan.

Ristihuuli pirulainen oli pomppinut myös Päivänliljapenkkiin napostelemaan Rouge Cardinal -kärhön alaosassa olevat lukuisat nuput ja osan juuri avautuneista kukista. Kärhöön oli sentään jäänyt osa nupuista syömättä, joten suojasin penkin päädyn verkolla. Kaipa tuolla metsänrajassa käy nyt vilkas supatus siitä, kuinka mukavan meheviä nuppuja pihallani olisi tarjolla. 

Kuva netistä, ei tietoja kuvaajasta

Ystäväni päivitteli, miten pikkuinen pupujussukka on saattanut ylettyä syömään korkeiden liljojen nuppuja. Mahtaako kaupunkilaisihmiset tajutakaan, miten iso eläin täysikokoinen rusakko itse asiassa onkaan? Ja miten korkealle se ylettyy nousematta edes pitkien takajalkojensa varaan. Mikä sekin onnistuu rusakolta helposti. 

Rusakko painaa 2,5–7 kg ja sen ruumis on 55–68 cm. Meidän Juuso on melko isokokoinen kissa, mutta kyllä se koossa jää rusakolle kirkkaasti kakkoseksi.

Täytyy vissiin ryhtyä kouluttamaan Juusosta kunnon jäniskissaa. Tosin sen suhteen ei paljon taida koulutuskaan auttaa. Juuso kun mieluummin nukkuu kunnon yöunet mamman kainalossa sen sijaan, että kulkisi pihamaalla rusakoita vahtimassa.

Tiikerililja Sweet Surrender

Alapihalla Sweet Surrenderin nuput ovat vihdoin avautuneet. Pitäisiköhän käydä suojaamassa nekin, ettei rusakko käy napostelemassa niitä viikonloppuvisiitillään. Vietävän elukka sentään!

Nauttikaa kukkasistanne. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Satoaikaan

Mansikat on jo pakastimessa ja seuraavana näyttää kypsyvän herukat. Punaherukoita meillä on viime vuosina tullut runsaasti yli oman tarpeen. Siksipä kaivoin viime kesänä kaksi punaherukkaa naapurin aidan vierestä pois ja perustin paikalle ruusupenkin. Jäljelle jäi vielä kolme isoa herukkapensasta, joiden sadolla pärjätään enemmän kuin hyvin. Yhden pensaan jo keräsin tyhjäksi, mutta kaksi muuta vielä odottaa. Kunhan tästä kerkeän.

Valkoherukka ei ole kovin montaa vuotta meillä ollut. Se on kasvanut hurjan nopeasti isoksi ja tuottaa jo melkoisesti marjaa. Pensas on roteva ja pystykasvuinen. Pidän valkoherukan marjoista enemmän, kuin punaherukasta.

Vanhat mustaherukat kaivoin muutama vuosi sitten kokonaan pois, sillä niissä olevasta äkämäpunkista en päässyt mitenkään eroon. Kyllästyin nyppimään äkämiä kerta toisensa jälkeen. Kolme vuotta sitten sain äitienpäivälahjaksi kaksi Pohjanjätti-mustaherukkaa. Pensaat ovat edelleen aika pieniä ja tämänvuotinen sato taitaa jäädä kymmeneen marjaan. Pohjanjätin marjat ovat todellakin jättikokoisia ja aika miedon makuisia.

Karviaispensaita on kaksi ja kumpaiseenkin marjoja tulossa runsaasti.

Vadelmakin alkaa kypsyä. Pensaita ei ole kovin montaa, joten saalis on aina pienenlainen. Lisäksi vadelmat kypsyvät niin eri aikaan, että niitä on muistettava käydä poimimassa harva se päivä. Enimmäkseen menee suoraan suuhun, kun muutamaa marjaa kerrallaan ei tule pakastimeen laitettua. Kunnan metsikön lisääntynyt varjostavuus näkyy kasvimaalla. Vadelmat kaipaavat selvästi enemmän aurinkoa.

Kasvihuoneessa alkavat tomaatit hiljalleen kehittyä. Kasvarikin kärsii selvästi valon puutteesta, mutta minkäs teet, kun kunnan metsää ei voi omin luvin mennä harventamaan tai kaatamaan. Kasvihuone on tänä kesänä hiukan vajaakäytöllä, sillä kasvatin vain osan hyötykasvitaimista itse. Loput tilasin paikalliselta yrittäjältä, jonka kanssa homma ei mennytkään ihan putkeen. Ensi keväänä palaan omavaraiseksi taimikasvatuksessa.

Ensimmäiset kurkut alkavat valmistua. Viime kesänä saimme kasvarista hyvin kurkkuja. Nyt taimia on vähemmän ja sato myöhäisempää. 

Munakoiso kukkii

Lisäksi kasvarissa on paprikaa, yksi munakoiso ja yrttejä. Pienen kasvarin sato ei välttämättä tuo taloudellista hyötyä, mutta on niissä itse kasvatetuissa vihanneksissa aivan oma makunsa. Vaikka ei tulisi ainuttakaan kypsää tomaattia, mikään ei voita sitä fiilistä ja tuoksua, jonka aistii tomaattien tukilankoja kiristellessä ja varkaita pois napsiessa. 

Viljelylaatikoissa kasvaa salaattia, pinaattia ja kahta eri lehtikaalia. Yksi satsi retiisejä on jo syöty ja seuraavat unohtui kylvää. Ukkokulta on istuttanut kahteen laatikkoon valkosipulia. Yhdessä laatikossa on kesäkurpitsaa, josta pitääkin käydä tsekkaamassa satotilanne.

Viljelylaatikoiden vieressä on pieni avokasvimaa, jonne kylvin monivuotisten ruohosipulin ja lipstikan viereen persiljaa ja tilliä. Siemenpussit olivat vanhoja, eikä persilja noussut lainkaan. Kylvin toukokuun lopun helteisinä päivinä ja laiskottelin kastelun kanssa. Itseäni saan luultavasti syyttää sadottomuudesta tältä osin.

Yhteen laatikkoon kylvin kukkia. Harjaneilikan ja leijonankidan siemenet olivat nauhoissa, eivätkä kumpainenkaan itäneet. Sen sijaan kesämalvikit, kosmoskukat ja erilaiset unikot ovat jo nuppuvaiheessa. Illalla huomasin ensimmäisen unikon jo auenneen.

Omenoita näyttäisi tulevan mukavasti. Ellei nyt joku ötökkälauma löydä niihin tietään ja tee sadosta selvää. Raakileita oli runsaan kukinnan jälkeen paljon, mutta puut ovat harventaneet itse raakileitaan. Huvitus alkaa jo hennosti punertamaan. Rakastan omenoita ja erityisesti oman puutarhan omenoita. Siksi syömäkelpoinen sato on minusta yhtä juhlaa. 

Tavallisesti olen leikannut kesän aikana kehittyneet vesiversot pois elokuun lopulla. Nyt luin erään puutarhurin ohjeen, jonka mukaan vesiversot voi napsia pois vaikka heti. Jonkun vesiverson olen ohi kulkiessani juhannuksen tienoilla pois kiskaissutkin, mutta olen aina ajatellut, että kehittäköön omenapuut satoaan rauhassa. 

  
Tässä vaiheessa en suostu mainitsemaan sitä s:llä alkavaa sanaa, jonka vääjäämättömän lähestymisen näkee jo näin heinäkuun puolivälin jälkeenkin. Koivun siemeniä saa taas luutia patiolta kahdesti päivässä ja sateiden hakkaamia, ylikasvaneita perennoja lojuu kulkuväylien päällä. Niinpä niputin irikset lyhteiksi, jotta pysyvät paremmin omalla tontillaan, eikä tule houkutusta lyhentää niitä vielä tässä vaiheessa kompostin täytteeksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!