Sivut

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Pihahommissa esimiehen johdolla

Kesämalvikki

Pari päivää on kulunut rattoisasti yläpihan hiekkapintaisia käytäviä putsatessa. Laskeskelin, että edellisestä kivituhkan uusimisesta alkaa olla kymmenisen vuotta. Silloin laitoin käytäville ja autopaikalle maanrakennuskankaan, jonka päälle kärräsin ja lapioin ja harasin selkä vääränä kivituhkaa. Aika monta vuotta pinta pysyi siistinä, vaikka en ihan riittävän ahkerasti hiekkaa olekaan harannut ja putsannut. Hiekalla itävät rikat on toki helppo nypätä pois, mutta näin loppukesästä kasvuston tiheys alkaa olla sitä luokkaa, ettei mitenkään jokaista alkavaa ruohoa ja ratamonlehteä irti saa.

Esimies osoittaa siistimisen kohteita

Pensaiden varjostamissa kohdissa erilaiset sammaleet ovat löytäneet hyvän kasvupaikan, eikä niitä saa irti nyhtämälläkään. Haratessa tuloksena on sammal-kivituhkamassaa, joka on korjattava kokonaan pois ja se taasen ohentaa hiekkapintaa pitkän päälle merkittävästi. Lisäksi kivituhka kulkeutuu vähitellen haravoidessa ja lunta luodessa pois käytäviltä, joten kohta alkaa olla aika tilata uusi kuorma.

Esimies tarkkailee välillä myös pörriäisten työskentelyä
  
Unelmissa on kaikkien hiekkakäytävien ja -alueiden pinnoittaminen jollain kivetyksellä. Sen verran runsaasti noita päällystettäviä paikkoja meidän yläpihalla on, ettei budjetti taivu siihen ilman lottovoittoa. No, eurojackpot on taas vetämässä. Ihan siistiä tuli kuitenkin suurimpien rikkojen nyhtämisellä, käytäville kiemurtelevien suikeroalpien ja kehvätkaihonkukkien lyhentämisellä ja poistamisella sekä käytävien haravoimisella. Loppujen lopuksi pienillä teoilla saa taas joksikin aikaa siistiä ja mielensä rauhalliseksi.

Piika on hoitanut hommansa, esimies voi keskittyä räkättien vahtimiseen

Oikeastaan homma oli aika hauskaa, sillä laitoin patteriradion aina sellaiselle etäisyydelle, että saatoin kuunnella sieltä tulevaa ohjelmaa. Alkuun kyykistelin käytävillä, mutta pian alkoi selkä valittaa ja jatkuva kumarteleminen helteisessä säässä huipata päässä. Niinpä hain pienen pallin, jonka päällä istuen työ luisti mukavammin. Siirsin pallia sitä mukaa, kun sain paikkoja putsatuksi. Vieressä oli rikkaämpäri. 

Kun olin putsannut isomman alueen, harasin ja haravoin sen siistiksi ja siirryin seuraavaan kohtaan. Aurinko lämmitti mukavasti, ei ollut kiirettä minnekään ja välillä saattoi vain katsella ympärillään pörrääviä ötököitä ja perhosia. Varmasti myös viisastuin kuunnellessani radiosta jos jonkinlaisia haastatteluja ja tarinoita musiikilla höystettynä.

Kesämalvikin nuppu. Viehättävä, eikös olekin!

Iltapäivällä alkoi ulkona sade. Ei onneksi mitään kaatosadetta. Hiljakseen ripsii ja taivas on synkeän harmaa. Helle taisi mennä menojaan, mutta toivotaan, että kesä silti vielä jatkuu.  (Tämä säätilanne siis torstailta).

Mukavaa viikonloppua kaikille!