Lauantaipäivän päämäärättömän jahkailun jälkeen houkuttelin naapurin mukaani ja suunnistimme Lohjalle ihailemaan avoimia puutarhoja. Olin listannut peräti kahdeksan puutarhaa, mutta jo ensimmäinen kohde osoitti, että aikaa olisi tarvittu kokonainen viikko.
Varoitus: Postaus sisältää hurjan määrän kuvia, joskin tällä kertaa onneksenne vähemmän minulle tyypillistä lätinää. Maisemakuvaus ei kuulu vahvuuksiini, mutta kenties saatte edes kalpean aavistuksen siitä, millaiset paratiisinportit meille eilen avautuivat.
Arboretum Magnolia
Kokkolahdentie 60, Lohja
Arboretum Magnolia sijaitsee Lohjan Karkalinniemessä, Lohjanjärven lämpimällä etelärinteellä. Tämä 3 hehtaarin puulajipuisto on perustettu 2003 ja yleisölle se on avattu ensimmäisen kerran 2015. Alueella on terassipuutarha, japanilainen puutarha, laakso, puropolku, magnoliapolku, rhodopolku, heinäpolku, perennapuutarha, kevätrinne, hortensiapolku, kantopuutarha.
Magnoliapuisto on avoinna myös muulloin, kuin vain Avointen puutarhojen aikaan. Siellä järjestetään kursseja ja monenlaista toimintaa, joten kannattaa kurkata heidän omia kotisivujaan ja/tai peukuttaa puistoa facebookissa. Magnoliapuisto on myös paikka, jossa lajin runsauden vuoksi näkymät vaihtelevat eri aikoina.
Puutarhan omistavat sen rakentajat, siellä asuvat ja aluetta jatkuvasti hoitavat Suvi Pohjola-Stenroos (kuvassa esittelemässä nenäliinapuuta) ja Esa Stenroos.
Magnoliapuistossa on useita kissa-aiheisia patsaita ja koristeita. Suvi Pohjola-Stenroos on ammatiltaan eläinlääkäri. Hän on myös kissankasvattaja ja tukee aktiivisesti eläinsuojelutyötä. Magnoliapuiston kahvilassa olikin toimintaansa esittelemässä neljä Reccu Rescuen kautta uuden kodin saanutta kissaa eli Vilma (kuvassa), Tinni, Yoda ja Puuttin.
Marja Mellinin puutarha
Karkalintie 568, Lohja
Marja Mellinin puutarha sijaitsee aivan Magnoliapuiston vieressä. Nämä kaksi puutarhaa tekevät yhteistyötä mm. yhteisin aukioloajoin. Siinä missä Magnoliapuisto muistuttaa enemmänkin julkista puistoa, Mellinin puutarha on taasen hyvin yksityinen ja intiimi.
Mellinin puutarhassa katse osui ensimmäisenä vielä hieman kesken olevaan muuriin ja siihen rakentuvaan vesiaiheeseen istutuksineen. Huomionarvoista tässä on se, että nuo mahtavat kivet Marja Mellin on itse valanut betonista ja tuohon paikalle laittanut. Keskeneräisyys johtuu pitkälti siitä, että massiivisten kivien valmistaminen aiheutti Marja Mellinille jännetupintulehduksen. Hän on nimittäin sekoittanut betonin käsin kottikärryissä. Apuna ei siis ole ollut betonimyllyä. Vähänkin betonitöitä itse tehneet ymmärtävät, millaisesta työrupeasta tässä on kyse.
Harvassa puutarhassa on näin ihastuttava päiväunipaikka, kuin tämä Mellinin Nukkula. Verhojen takana on muhkea parisänky, jossa voi käydä lepäämässä hyttysten häiritsemättä verhojen auringonpaisteelta suojaamana.
Mellinin puutarhassa pääosassa ovat tontilla jo aiemmin kasvaneet suuret puut, jotka tekevät puutarhasta hieman varjoisan. Siellä on paljon erilaisia havuja ja useita vesiaiheita.
Pergolan sohvaryhmässä istahdimme hetkesi levähtämään ja nauttimaan edullisesti tarjolla ollutta paellaa.
Raili Kurosen puutarha
Sairaalatie 17, Lohja
Kolmas puutarha oli 86-vuotiaan rouvan kaupunkipiha. Ihastuttava ja erittäin hyvin hoidettu puutarha, jossa runsaasti erikoisesti leikattuja havupuita sekä aivan valtavan kokoinen peikonpähkinä talon seinustalla (miksi ihmeessä en sitä kuvannut). Tästä puutarhasta tuli jo kadulla hivenen keskieurooppalainen vaikutelma, mikä ehkä osittain johtui talon isännän aikanaan tekemästä upeasta takorauta-aidasta.
Villa Elegans
Lohjansaarentie 944, Lohja
Viimeisenä, kellon jo käydessä kiivaasti kuutta, ajoimme Lohjansaareen katsomaan 20-luvulla Terijoelta siirretyn puuhuvilan puutarhaa. Lohjalaiseen tapaan pihassa on lukuisia omenapuita ja useita suuria tammia.
Tässä puutarhassa oli jonkinlaista menneen ajan tunnelmaa. En olisi laisinkaan hämmästynyt, jos omenapuiden välissä olisi käyskennellyt hieno neiti valkeassa maata viistävässä pitsipuvussaan hentoista päivänvarjoa pidellen.
Villa Elegansissa sijaitsee myös antiikkiliike, jossa piti puutarhapäivän kunniaksi olla alennusmyynti. Valitettavasti tavaroista oli vaikea löytää hintoja, eikä talon isäntä tuntunut keksivän eräälle kysymälleni tavaralle hintaa laisinkaan. Tuli sellainen vaikutelma, ettei hän kenties halunnut mitään myydäkään.
Pihamaalla oli myynnissä monia erilaisia perennan jakotaimia. Päivän kääntyminen iltaan, vai mikäkö teki minut kitsaaksi, mutta 8-10 euroa ihan tavallisista jokapihan perennoista tuntui minusta kovalta. Hetken katselin harmaakäenkukan taimipurkkeja, mutta jäi ostamatta, kun ei pakottavaa tarvetta sellaiselle ollut.
Kaikkinensa päivä oli mahtava ja jälleen kerran vakuutuin siitä, miten paljon saattaakaan ammentaa pelkästään toisten puutarhoja katselemalla. Iso tai pieni, tasamaa tai rinne, varjoisa, aurinkoinen tai mitä tahansa siltä väliltä. Kekseliäisyydellä ei ole rajoja ja ihan kaikki ideat ovat puutarhan rakentamisessa sallittuja. Kahta samanlaista puutarhaa ei löydy ja hyvä niin. Tässä asiassa kaikkien kukkien on lupa kukkia.
Kotimatkalla poikkesimme sentään vielä viimeisillä hapoilla Maritin vanhimman pojan perheen pihamaalle. Veikkaanpa, että tässä vaiheessa keskeneräisestä pikkulapsiperheen pihasta saattaa vuosien mittaan kehkeytyä yksi potentiaalinen kohde Avoimille puutarhoille.
Lämmin kiitos erinomaisesta seurasta sinnikkäälle naapurilleni Maritille, joka väsymättä ja alati innostuneena jaksoi eilen kulkea kanssani puutarhasta toiseen. Viherhuumasta päihtyneenä taisin tyystin unohtaa ihmisen voimien rajallisuuden.