Helteisiä päiviä Berliinissä: 3. ja 4. päivä

Museosaareksi kutsuttu Spreen saaren pohjoiskärki keskellä Berliiniä/Vanha kansallisgalleria

3. päivä:

Jokiristeily kanavien kautta Spree-jokea pitkin kaupunkia katsoen  

Berliner Dom eli tuomiokirkko

Yritimme jo perjantai-iltana jokiristeilylle, mutta olimme liian myöhään liikkeellä. Niinpä tutkimme aikatauluja ja reittejä uudelleen ja päätimme lähteä heti lauantaiaamuna ajoissa liikkeelle. Jokiristeilyaluksia lähtee monesta paikasta ja liikennöitsijöitä on useita. 

Päätimme osallistua 3 tunnin risteilylle, joka lähti Mühlendammbrücken kupeesta kiertäen kanavien kautta Spree-joelle ja sitä pitkin kaupungin keskustan halki takaisin lähtöpaikkaan. Risteily maksoi 22 euroa aikuiselta ja oli kyllä hintansa arvoinen. Helteessä oli mukava istua paatin ylätasolla ja kumarrella päätä sen mukaan, miten matala silta edessä kulloinkin oli.

Opas selosti taajaan tahtiin ympärillä näkyviä rakennuksia ja niihin liittyvää historiaa. Onneksi Poika on saksankielentaitoinen ja käänsi minulle tietoja ahkerasti. Innokkaana Berliinin-matkaajana hän unohtui välillä hyvinkin tarkkaan tarinointiin ja sain todella yksityiskohtaista opastusta. Siitä huolimatta osa kuvissakin näkyvistä kohteista ja niiden nimistä on painunut unholaan.

Oberbaumbrücke, 1894-1896

Metron lisäksi tätä viehättävää punatiilistä Oberbaum-siltaa pitkin Spreen yli pääsee myös jalan ja pyörällä.

Kanavan ensimmäinen sulku

Meidän reitillemme osui kolme sulkua, joiden avautumista oli jännittävä seurata.

Berliini on yllättävän vihreä ja vesistöinen kaupunki. Keskustan halki virtaavan Spree-joen lisäksi on lukuisia vilkkaassa käytössä olevia kanavia.

Kanavien varrella on viehättäviä vanhoja taloja ja puistoalueita. Viikonlopun ja lämpimän sään vuoksi ihmisiä oli tullut viettämään vapaapäivää nurmikoille ja puiden varjoon eväskasseineen ja viltteineen.

Opas kertoi alittamiemme siltojen määrän, mutta minulta se meni ohi. Runsaasti niitä kuitenkin oli ja monen sillan kohdalla oli päätä kumarrettava melkoisesti, ettei otsa kopsahtanut sillan pohjaan. Jotkut sillat olivat todella kauniita takorautaisine rakenteineen. Osa taas hyvinkin jyhkeitä betonisiltoja.

Liittokanslerin virasto

Berliiniläiset kutsuvat vastapäätä valtiopäivätaloa olevaa valkoista, modernia ja suurilla, pyöreillä syvennyksillä koristeltua liittokanslerin virastoa kotoisasti pesukoneeksi.

Berliini on mahtava sekoitus uutta ja vanhaa. Sodassa Berliini kärsi mittavat tuhot ja monet rakennuksista vaurioituivat niin pahoin, ettei niitä ole voitu korjata. Kahtiajaon vuoksi kaupunki on rakentunut hyvin eri tavoin, kuin monet muut Euroopan valtakeskukset. En sanoisi Berliiniä kauniiksi kaupungiksi. Sillä ei ole yhtä ehyttä keskustakokonaisuutta, vaan lukuisia mielenkiintoisia ryppäitä, jotka nekin koostuvat niin uudesta kuin vanhasta. Toisaalta minusta uudet ja modernit rakennukset ovat aika onnistuneita kokonaisuuksia, sillä niillä ei ole yritettykään tavoitella mitään muuta. Laajojen tuhojen vuoksi yhdistymisen jälkeen on osittain päästy suunnittelemaan ja rakentamaan pitkälti tyhjältä pohjalta. Mutta eittämättä kaupunki on valtaisa rahanielu, sillä siellä on rakennettavaa, korjattavaa ja restauroitavaa vuosiksi eteenpäinkin.

3. päivä:

Potsdam, linnat Sansoucci ja Cecilienhof

Hauptbahnhof eli päärautatieasema

Sunnuntaina lähdimme Pojan kanssa samaa matkaa liikenteeseen. Päärautatieasemalta hyppäsin Potsdamiin menevään S7-junaan. Matka kesti puolisen tuntia ja junan ikkunasta oli mukava katsella ohi kiitäviä maisemia ja asemilta junaan nousevia ihmisiä. Monilla oli uimalelut ja retkikassit mukanaan, sillä matkan varrella on myös Wannsee, joka on suosittua lomailu- ja retkeilyseutua. Minun kohteeni oli Potsdamissa sijaitsevat Sansouccin ja Cecilienhofin linnat puutarhoineen.

Sansouccin linna ja puutarha

Sansoucci

Kuvat kulkevat nyt eri järjestyksessä, kuin mitä itse kohteet näin. Sansouccin linnan puutarha on valtavan suuri alue, jossa sijaitsee useita hienoja rakennuksia: Charlottenhofin linna, Uusi palatsi, Belvedere, Drachenhaus, Orangerie, Friedenskirche, Bildergalerie, kiinalainen teehuone, historiallinen tuulimylly ja tietenkin Sansouccin linna. Joku saattoi unohtuakin. Hölmöyksissäni ajoin ratikalla Charlottenhofin päähän ja aloitin kierrokseni sieltä. Voimavaroja säästäkseen olisi kannattanut aloittaa Sansouccin linnasta, sillä se on kyllä huikean hieno ja ansaitsisi siten suurimman osan ajasta.

Joka tapauksessa ahkeran tarpomisen jälkeen olin vihdoin Sansouccin linnan yläpihalla ja varmasti myös lukuisissa ympäri maailmaa kulkevissa valokuvissa, sillä kamerat räpsyivät tällä paikalla suuntaan jos toiseenkin niin ahkeraan, ettei etsimien alta millään ehtinyt aina pois.

Rokokoo-tyylinen Sansoucci-linna on valmistunut 1947. Linnaan ja sitä ympäröivään puistoon on lainattu ideoita Pariisin Versaillesista. Linnan rakennutti Fredrik II Suuri.

Fredrik II Suuri oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas, joka hallitsi vuosina 1740–1786. Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana, joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista. 

Upea terassipuutarha on hieno myös illan pimeydessä, sillä isompien tilaisuuksien aikaan jokaisella tasolla olevat sekä alaosan keskusaltaan suihkulähteet ovat toiminnassa ja valaistuina. Sansouccissa järjestetään joka elokuussa musiikin suuri megatapahtuma, johon myydään 30 000 pääsylippua. Konsertin tulot käytetään linnojen kunnostukseen.

Orangeria ja sen takana näkyvä historiallinen tuulimylly

Kiinalainen teehuone putkahti näkyviini puiden lomasta aivan yllättäen. Rakennus on muihin alueella oleviin rakennuksiin nähden aika pieni, mutta ehdottomasti sisälläkäynnin arvoinen. Se on hyvin kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin kaikkine kullattuina koristeineen.

Puistoalueelle on vapaa pääsy. Mikäli haluaa nähdä rakennuksia sisältä, yhteislippu päiväksi kaikkiin maksaa 19 euroa. Samalla lipulla pääsee myös hieman kauempana sijaitsevaan Cecilienhofin linnaan. 

Monet pyöräilivät hyvin hoidettuja puistokäytäviä pitkin ja pyörää olisin minäkin kaivannut. Uudelta palatsilta (Neues Palais) tulee matkaa Sansouccin linnan alatasolla olevalle suihkulähteelle kaksi kilometriä. Minä kiertelin pitkin puistoa ja puutarhaa mutkitellen, joten matkaa tuli varmasti kilometri ellei toinenkin lisää.

Seuraavat kuvat on otettu kävelymatkalla Sansouccin linnan ja puiston toisella laidalla sijaitsevan Charlottenhofin linnan välillä. Viitoitetut reitit kulkevat isojen puiden ja pensasistutusten lomitse. Roomalaisen huvilan, meijerin (niin rakennuksen tulkitsin) ja muutaman muun pienemmän rakennuksen kohdalla istutuksia on enemmän.

Roomalainen kylpylä oli suljettu

Alueen pohjoisosassa sijaitseva Charlottenhof on kruununprinssi, myöhemmin Fredrik Vilhelm IV:n 1826 kesäasunnoksi rakennuttama roomalainen villa, jota ympäröi englantilaistyyppinen maisemapuisto. Linna oli käydessäni suljettu, joten en päässyt sinne sisälle.

Charlottenhofin linna

Cecilienhofin linna ja puutarha

Cecilienhofin linna sijaitsee jonkin matkan päässä Sansouccin linnasta ja puutarhasta. Kävellen sinne ei mitenkään yhden päivän puitteissa ehtisi, eikä jaksaisikaan. Ajoin bussilla 695 Potsdamin keskustaan ja sieltä bussilla 603 Cecilienhofin portille.

Cecilienhofin linna on englantilaisen herraskartanon tyyliin 1917 rakennettu. Se on keisari Wilhelm II:n lahja pojalleen Wilhelmille ja hänen puolisolleen Cecilielle. 

USA:n, Englannin ja Neuvostoliiton johtajat Truman, Churchill ja Stalin kokoontuvat linnaan kesällä 1945 ns. Potsdamin konferenssiin sopimaan Saksan jakamisesta miehitysvyöhykkeisiin. Linnassa on tehty restaurointitöitä vuodesta 2014 ja niiden pitäisi valmistua ensi vuonna. Linna oli käydessäni suljettu, mutta puutarhaan pääsi vapaasti tutustumaan. Myös piha-alueella oli kahvila ja wc, jonne poikkeuksellisesti joutui maksamaan 50 centtiä. Yleensä vessat oli joka paikassa maksuttomia.

Linnassa toimii myös ravintola ja luksushotelli.

Jälleen kerran tämä matkailija kaipasi polkupyörää, sillä tunnista toiseen jatkuva jalkapatikka kävi voimille kahvitauoista huolimatta. Jotenkin onnistuin ahneuksissani aina valitsemaan pisimmät reitit, mutta tuolta marmoripalatsilta palatessani rohkaisin itseni ja oikaisin nurmikon halki suunnistaen suorinta tietä kohti linnaa ja sitä myöten bussipysäkkiä.

Marmoripalatsi

Marmoripalatsiksi kutsuttu rakennus on samalla alueella noin kilometrin päässä Cecilienhofin linnasta, Heiliger Seen rannalla. Se on rakennettu 1789-91 ja sitä on usein sanottu Potsdamin kauneimmaksi linnaksi. Joissain oppaissa kerrotaan museotoiminnan loppuneen, mutta pihalla oli kuitenkin sisätiloihin osoittavia kilpiä. Tosin minun käydessäni linna oli kiinni.

 

Marmoripalatsin edustalla on kaunis, pieni muotopuutarha. Pidin erityisesti näistä isoista puista, joiden lehvistöt ovat kasvaneen käytävän yli.

Cecilienhofin puutarhaan olisi kannattanut tulla muutama pysäkki (bussi 603:n pysäkki Am Neuen Garten/Grosse Weinmeistersstr.) aiemmin ja kävellä sitten Marmoripalatsin ohi Cecilienhofin linnalle. Silloin olisi välttänyt ylimääräisen edestakaisin kävelemisen helteessä ja kuitenkin nähnyt kaiken senkin, mitä näin kiertelemällä ja kaartelemalla pitkin kävelyteitä.

Myös Berliinin puistoissa ja puutarhoissa kontiaiset mellastavat, sillä näitä kasoja näin monissa paikoissa, välillä oikein runsaastikin laajoilla alueilla.

Potsdam on viehättävä, Preussin kuninkaiden toinen residenssikaupunki ja ympäristön Unescon maailmanperintöluetteloon merkittyine linnoineen ansaitsisi ihan oman matkansa. Niin paljon siellä on nähtävää. Potsdam vaurioitui pahoin toisessa maailmansodassa liittoutuneiden ilmahyökkäyksissä. Kaupunkia on restauroitu ahkerasti ja se alkaa olla entisessä loistossaan. 

Koteja Cecilienhofin linnalle johtavan kadun varrella

Potsam-vierailuni aika meni aika tarkkaan linna-alueiden läpikäymiseen ja silti näkemättä jäi monta muuta seudulla sijaitsevaa linnaa puutarhoineen. Niihin ei yksi päivä olisi riittänyt, varsinkaan jalkaisin ja julkisilla kulkiessa. Jos joskus vielä Potsdamiin menen, vuokraan auton. Potsdamin kaupunkia ehdin katsella lähinnä junan, ratikan ja linja-autojen ikkunoista. Sääli, mutta kaikkea ei voi kerralla saada.

 
Koska lyhyessä ajassa ei millään ehdi nähdä, omaksua tai kuvata edes pientä osaa kaikesta mielenkiintoisesta, olen tavannut ostaa reissuiltani kuvallisia opaskirjoja. Näitä julkaistaan monilla eri kielillä. Olenpa joskus suurkaupungeista löytänyt näitä jopa suomenkielisinä. Kuvien laatu on postikorttitasoa, mutta kyllä ne muistojen virkistämiseksi toimivat erinomaisesti.

Palasin Potsdamin reissultani takaisin Berliiniin ja hotelliin. Suihku ja hetken lepotauko ennen iltaa oli tarpeen. Illalla lähdimme Pojan kanssa kaupungille syömään ja juhlimaan syntymäpäivääni.

Vielä jäi kerrottavaa yhteen Berliini-postaukseen. Toivottavasti jaksatte...