Imurista hajosi suulake. Vieläpä kesken siivouksen. Tutkin suulakkeen vammoja ja totesin, ettei sitä enää voisi mitenkään korjata, eikä siten myöskään käyttää. Samalla selvisi, mistä edellisen imuroinnin yhteydessä löytyneet pienet muovipalat olivat kotoisin. Imurin suulakkeesta tietenkin. En jaksa lakata ihmettelemästä, miksi kovaan käyttöön tarkoitettuja tavaroita valmistetaan vähitellen haurastuvasta ja helposti lohkeavasta muovista? Varmasti kyse on jälleen kerran rahasta, mutta joskus olisin valmis maksamaan siitä, että tavara kestää enemmän kuin viisi vuotta. Tuntuu äärettömän turhauttavalta ostaa uusia pölynimureita, kahvinkeittimiä tai mitä tahansa härpäkkeitä pelkästään sen vuoksi, että niistä hajoaa joku yksittäinen osa heti takuuajan mentyä umpeen.
Nykyisellä pölynimurillamme on ikää kuukauden päälle viisi vuotta. 1-vuotispäivänä siitä hajosi huonekalusuulake, jonka taistelemalla sain takuuna. Samainen suulake - tai siis se takuuna saatu hajosi vuoden kuluttua ja uuden jouduin tietenkin hankkimaan omalla kustannuksella. Ihme, ettei kolmas suulake ole vielä hajonnut, sillä edelleen liikkuvat osat ovat muovia, jotka yksinkertaisesti murtuvat käytössä.
Pölynimuria ostaessani ajattelin, että hankin vähän kalliimmaan ja laadukkaamman, jotta se sitten kestäisi myös pidempään. Imuteho siinä on hyvä ja toisaalta ääni markkinoiden hiljaisimpia. Johtokin pitkä, mikä oli yksi hankintakriteereistä. Mutta yhtä surkeasti johto kelautuu sisään, kuin kaikissa edellisissäkin imureissamme. Mitähän ne suunnittelijat siellä tuotekehityksessä oikein ajattelevat ja tekevät? Onhan se mukavaa, että imureissakin on vuosikertavärit ja sulavalinjaiset mallit, mutta tärkeämpänä pitäisin niiden konkreettista toimivuutta ja kestävyyttä. Imuri on varmasti useimmissa kodeissa yksi käytetyimpiä kodinkoneita ja siinä siivouksen tiimellyksessä on ihan sama, onko imuri musta vaiko sininen.
Alkuviikosta kuulin radiosta, että suomalaiset ovat maailmanlaajuisesti kovia kuluttamaan. Kulutamme niin paljon, että jos kaikki maailman ihmiset tekisivät samoin, kaiken tavaran tuottamiseen tarvittaisiin yli kolme maapalloa. Joka vuosi aikaistuu se ajankohta, jolloin olemme kuluttaneet loppuun kyseisenä vuotena maapallon tuottamat luonnonvarat. Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 8.8. ja suomalaisten ylikulutuspäivä jo 17.4. Ajatelkaa, suomalaiset kuluttavat osuutensa maapallon luonnonvaroista alle neljässä kuukaudessa!
Jokainen voi omilla päätöksillään vaikuttaa maapallon tilanteeseen, mutta helppoa se ei ole. Sain tilattua pölynimuriini uuden suulakkeen, eikä siis tarvitse hankkia kokonaan uutta vempainta. Tämä oli kuitenkin vain yksi esimerkki, sillä kaiken aikaa tavarat hajoavat käsiin, eikä aina ole mahdollista saada niihin korvaavia osia. Usein korjattavissa oleva tavara on vain hävitettävä, kun siitä ei toimivaa saa, ei kohtuullisin eikä kohtuuttomin kustannuksin.
Sain imuroitua kodin jotenkuten väliaikaisen teippivirityksen avulla. Istahdin siivousurakan päätteeksi sohvalle ja mietin, että pitäisi varmaan hankkia uusi matto olohuoneeseen. Ei vanhassa mitään vikaa ole, mutta mainoksessa näin kauniimman. Sitten hätkähdin ja tajusin, että tässä on nyt taas minulla se maapallon kokoisen valinnan paikka. Vanha matto on kaunis, ehjä ja tarkoituksenmukainen. En todellakaan tarvitse uutta mattoa pelkästään sen vuoksi, että tänään tykkään tuosta ja huomenna jostain muusta.
Onneksi on puutarha. Sen parissa touhutessa asiat asettuvat paikoilleen ja maailmantuskakin vähän helpottaa. Kaikesta huolimatta, mukavaa viikonloppua teille kaikille!
PS. Calluna-kuvaa lukuunottamatta muut kuvat on netistä. Kuvaajien tietoja en löytänyt.