Sivut

maanantai 31. lokakuuta 2016

Peura penteleitä täälläkin


Anteeksi rusakot ja jänikset. Ihan pikkaisen pyydän teiltä anteeksi. En kuitenkaan isosti anteeksiantoa anele, sillä tiedän teidänkin pihallani mellastavan. Kesällä syytin teitä aiheettomasti kärhön ja liljannuppujen napostelusta, mutta vähitellen totuus alkaa valjeta. Penteleen peurat ovat näemmä löytäneet meidän pihamme ja käyvät herkuttelemassa puutarhani antimilla. 

Pari iltaa sitten Ukkokulta oli myöhään Juuson kanssa ulkosalla ja säikähtivät kumpikin metsiköstä tietä kohti ryntäävää peuraa. Pimeässä pelkän otsalampun valaistuksessa ei ihan selvinnyt, mikä otus oli, mutta jokin sorkkaeläin kuitenkin. Koosta päätellen ei hirvi sentään. Tänään kiertelin puutarhassa ja totesin asterin kukat ja nuput kadonneiksi. Eihän sitä enää näin syysmyöhällä muutamia kukkasia kovin paljon jaksa surra, mutta yllätyksekseni löysin syviä sorkan jälkiä mm. Kriikunapolun ympäristöstä ja saatoin seurata eläimen etenemistä. Tielle tai naapuriin lienee lopulta mennyt.

Aroniapensaat ovat kohta aivan paljaita

Tien toisella puolella olevien talojen takana on isot metsäalueet ja siellä liikkuu niin peuroja kuin hirviäkin. Erittäin harvoin vuosien aikana ne ovat meidän pihaamme eksyneet, vaikka talomme sivuitse kulkeekin metsän eläinten liikkumista helpottava viherkaistale. Viime aikoina meidän kylällä on raportoitu runsaasti niin hirvi- kuin peurahavaintoja. Nythän niitä liikkuu ja kaipa siinä porukassa joku yksilö sitten eksyy vähemmänkin suosituille reiteille. Toivoisin, etteivät nyt kuitenkaan ottaisi meidän pihaamme miksikään vakioreviiriksi. Haluaisin pitää kaikki istuttamani kasvit ihan itselläni, enkä ole valmis niitä jakamaan yhdenkään peuran kanssa.

Vanille Fraise ei helpolla luovu lehdistään

Muutamaan päivään en ole pihamaalle ehtinyt, joten lintujen ruokinta-automaatit ovat ehtineet tyhjentyä. Sen huomaa siitä, että lintujen määrä pihamaalla yhtäkkiä vähenee merkittävästi. Tinteillä on näköjään tullut tapa käydä ikkunalaudalla räpistelemässä ja kopistelemassa. Ikäänkuin ilmoittavat, että "alahan eukko tuoda sitä ruokaa ja vikkelästi".

Punatulkku, uros. Kuva: Luontoportti.fi

Kävin täyttämässä automaatit ja pian oli uutinen ruokatarjoilusta kiirinyt ympäri tienoon. Tali- ja sinitiaisia on eniten, mutta meidän pihan uutena hittinä ovat nyt olleet punatulkut. Niin uros- kuin naaraspunatulkkujakin näkee päivittäin. 

Punatulkku, naaras. Kuva: Luontoportti.fi

Ihan meinaa iltapäiväkahvi jäähtyä kuppiin, kun sitä innostuu seuraamaan tinttien touhuja. Heti, kun lintulaudalle ilmestyy outo kulkija, täytyy noutaa paikalle kaikki taloudesta löytyvät lintu- ja luontokirjat ja etsiä nimi uudelle vierailijalle.

Töyhtötiainen. Kuva: Luontoportti.fi

Yksi pieni töyhtötiainenkin ilmestyi lauantaina siemensatoa jakamaan. Näytti ihan pikkuruiselta lähellä tepastelevaan mustarastaaseen verrattuna. 

Tiellä kulkijoille tiedoksi. Emme me tosiaankaan ihmisten menoa kaula pitkänä seuraile, vaan lintujen syystouhuja tiirailemme. Täytyy kohta asettaa ruokapöytä toisinpäin, ettei ihan selkäranka mene mutkalle ja kaulanikamat väsähdä huonossa asennossa.