Monena päivänä olen ihmetellyt, mihin aika oikein menee. Aina on aamu ja sitten samantien ilta. Eilen sen keksin. Päivä jäi kokonaan väliin eli se ei saapunut laisinkaan. Vuorokaudessa on kyllä edelleen entinen määrä tunteja, joten minun täytynee jatkaa sen pohtimista, mihin aika noin ylipäätään minulta tuhraantuu. Piti nimittäin käydä valoisaan aikaan kuvaamassa pihamaalla, vaan kun valoisaa ei tullut ollenkaan ja seuraavaksi olikin ilta, jäivät kuvat ottamatta.
Pohtiminen sinänsä on ihan mukavaa, eikä sen väliä, vaikka mitään valmista pohtimisella ei tulisikaan. Onpa ainakin aivot saaneet jumppaa.
Jokusen uuden jouluvalon sentään sain viritetyksi. Moni on sitä mieltä, että aivan liian aikaisin. Mielipiteitä maailmaan mahtuu. Minulle on tärkeämpää torjua pimeyttä, joten viikko sinne tai tänne. Ensi viikonloppunahan on ensimmäinen adventti, josta noin virallisestikin joulunaika alkaa.
Ystävät hyvät, talvipäivänseisaukseen on enää päivää vaille kuukausi aikaa. Sitten alkaa taas valostua. Ihanaa! Taidanpa tsekata siemenvarastoni.