Pieni, nätti ja sinnikäs

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

Toissa keväänä ostin kaksi Double Ellen -jouluruusua. Taisi olla vasta maaliskuun alku ja lämpöisiin ilmoihin vielä runsaasti matkaa. Meidän kuivassa sähkölämmitystalossamme jouluruusut ovat sisätiloissa nopeasti entisiä, joten istutin Ellenit koriin, jonka laitoin terassille. Kaupassa jouluruusuja oli säilytetty viileässä ulkoeteisessä, joten ne olivat jo valmiiksi hiukan karaistuneet. Eivät siis joutuneet kylmään shokkihoitoon. Ajatus oli nostaa jouluruusut yöksi autotalliin, mutta täysin unohdin siirtelyn. Jouluruusut kasvoivat ja kukoistivat useamman viikon terassilla ja lopulta kunnon kevään koittaessa istutin ne pikkupuutarhan Kivipenkkiin.

Hyvin ovat Ellenit maassa pärjänneet. Keväällä ne kukkivat ensimmäisen kerran ja koko kesän kummassakin on ollut kukkia. Nytkin molemmat Ellenit ovat kukassa. Kivipenkki on vain sen verran syrjäinen paikka näille ihanuuksille, että taidanpa miettiä niille uutta istutuspaikkaa. Sellaista, jossa kaunokaiset saisivat ihailevia katseita ilman, että puutarhaemännän täytyy siitä erikseen mainita.

 
Ja kun löydän sen uuden ja sopivamman asuinpaikan Ellenille, vien jumppamaton heidän viereensä, jotta voin ihailla kauniita kukkia silmästä silmään. Sen verran matalalla kukat aina ovat, ettei konttaamatta niitä kunnolla näe.
 

Sipulihurmaa, osa 2

Viikonloppuna piti istuttaa vain pienikokoiset sipulit, mutta hieno sää siivitti kaivuuintoa ja samantien multaan menivät sitten kaikki sipulit. Kaikkinensa olen nyt istuttanut 808 sipulia, mutta iso osa on pieniä sipuleita, joita menee tusina yhteen isokokoiseen tulppaanin sipuliin. 

Pikkusipuleiden istuttaminen on aivan valtavan paljon helpompaa ja nopeampaa, joten laitettakoon jälleen kerran muistiin ensi vuoden varalle, että niihin pikkuisiin kannattaa ehdottomasti panostaa. Ehkä kaupassa käydessäni vielä jokunen pikkusipulipussi mukaan lähtee, sillä olen löytänyt lukuisia uusia paikkoja, joihin kaipaisin keväistä kukintaa.

Kasvihormoni -blogin Sini kirjoitti mainiosti  siitä, kuinka hankalaa on perennapenkkeihin syyssipuleita istuttaa. Ihan Sinin toteutustapaa en tänä vuonna kokeillut, mutta mielessä kyllä joskus on sekin ollut. Olisi niin helppo tunkea sipulit multaan, kun tiellä ei olisi ainuttakaan perennanjuurta. Mutta onhan siinäkin työtä, että perustaa joka syksy perennapenkit uudelleen. Ja tämä viimeinen lause sisältää sitten jonkin verran ironiaa.

Tulipa Sun Lover ja Tulipa Esperanto

Tilasin syyssipuleita tänä vuonna kolmesta kotimaisesta nettikaupasta. Jokunen sipulipussukka tuli hankittua myös suoraan kaupasta. Yhden nettikaupan tilaus saapui mukavasti ilman turhaa odottelua. Sen sijaan kahta jälkimmäistä lähetystä kävin jo kyselemässä, kun mitään toimitusviikkoa ei oltu missään mainittu. Tulivatkin sitten kyselyäni seuraavalla viikolla. Hyvinhän täällä etelässä ehtii sipuleita istuttaa usein vielä marras-joulukuussakin, mutta halusin homman pois käsistäni, sillä tekemistä puutarhassa riittää ilman syyssipuleitakin.
 

Tulipa China Town ja Tulipa purple Prince

Taisin jo sipulipostauksen ensimmäisessä osiossa mainita, että istutan isot tulppaanisipulit nykyisin lähes kaikki mulloksella olevien hedelmäpuiden ja marjapensaiden alustoille. Pidän nuo alueet mulloksella, koska hedelmien ja marjojen poimiminen on siten helpompaa. Samoin puiden ja marjapensaiden hoitaminen. Kesällä kyllä akileijat ja sormustinkukat sekä pioniunikot valtaavat myös mulloksella olevan alueet, mutta kukinnan jälkeen kuihtuneet varret on helppo leikata ja korjata pois. Ja taas on mullos siistinä. Akileijoja ja sormustinkukkia on niin paljon, ettei niiden juuria tarvitse varoa syyssipuleita samoille paikoille istuttaessa.

Tulipa Pulchella Violoacea ja Hyasintti Woodstock

Olin tehnyt nimikyltit sipuleille etukäteen, mutta kas, taas kävi, kuten monesti ennenkin. Unohdin istutuspaikat merkitä ja myöhemmin en ihan jokaista enää muistanut. Ei se niin kovasti haittaa, sillä suurimman osan kyllä keväällä tunnistaa niiden puskiessa itsensä maan pinnalle.

Irikset Harmony ja Katharine Hodgkin

Pihapöydällä oli istutussession ajan kynä ja lista hankkimistani syyssipuleista. Listaan pyrin merkitsemään istutuspaikat, jotta keväällä tiedän olla kaivamatta vääristä paikoista. Listaan merkitsin sipulin nimen, kappalemäärän, istutuspäivämäärän ja -paikan sekä sipulien hankintapaikan ja hinnan. Haluan hiukan seurata ja vertailla sipulien hintoja. Aika paljon sipuleihin saa rahaa uppoamaan, joten ehkä on parempi unohtaa loppusummat ihan kokonaan.

Narsissit Recurvus ja Hillstar

Joka kevät katselen paljaita paikkoja ja ajattelen, että tuohon ja tuohon ja tuonnekin täytyy syksyllä laittaa sipuleita. Sitten tulee syksy, eikä mikään paikka ole kovin paljas tai autio. Vaikka kuinka vahtaan niitä keväällä otettuja kuvia, jotka olen tallentanut nimenomaan löytääkseni syksyllä aukkopaikat, ei se keväinen kuva käytännössä ole kovin paljon helpottava tekijä. Tunnen itseni suorastaan murhaajaksi kulkiessani lapion kanssa vääntämässä kasvien juurien tyvellä multaa sivuun saadakseni upotettua sinne sipuleita.

Pallerolaukkoja, pallerolaukkoja...

Ehkä sielunrauhan kannalta olisi parempi tyytyä pienistä pienimpiin sipuleihin, joita multaan tunkemalla ei vahingoita ainuttakaan kasvia tai mitään muutakaan elollista. Eikä niitä pikkusipuleita edes tarvitse kovin syvälle työntää.

Atsurinhelmililja ja nuokkutähdikki

 

Talventähti ja puistolumikello 'Flore Pleno'

Kirjopikarililja mix ja keltareunapikarilija

 

Lumikelllo - Galanthus single Woronowii

Yhtenä päivänä olin Helsingissä asioilla ja kotimatkan bussia Kampin terminaalissa odotellessani eksyin kukkakauppaan. Niin vain neljä pikkusipulipussia tarttui sieltäkin mukaani. En mukamas muistanut, olenko jo niitä tilannut riittävästi. Kyllä sitä ihminen saa helposti itseään huijattua.

Posliinihyasintti - Puschkinia Libanotica

Suvikello - Leucojum 'Gravetye Giant'

Tykkään noista sipulipussien pahvisista kuvaläpysköistä. Miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan. Talletan ne kevättä varten ja niiden kanssa on sitten hyvä kulkea puutarhassa tsekkaamassa, tuleeko mullasta sitä, mitä sinne on mielestään istuttanut. Yhden nettikaupan pussukoissa ei ollut laisinkaan nimipahveja, joten piti jälkikäteen käydä kaupan sivuilta tarkastamassa, mitä tulikaan tilattua. Ja tallennettua kuvat itselle muistiin. Pusseissa on kyllä sipulien nimi ja kappalemäärä, joten ihan sokkona niitä ei tarvitse istuttaa.

Tämä nettitilaus sisälsi lähinnä liljoja kumppaniksi uuteen pionipenkkiin. Tähän penkkiin siirsin kaikki uudemmat pionit, joita olin ripotellut liiaksi sinne tänne. Kun pionien kukinta päättyy, jatkavat liljat siitä. Toivon ainakin...

Lilium 'Disco' - matala pinkki värililja

Lilium 'Elodie' - kerrottu vaaleanpunainen värililja

Lilium 'Levi' - vaaleanpunavalkoinen lilja

Lilium 'Pink Perfection' - pinkki kuningaslilja

Lilium 'Stargazer' - vaal.punavalkoinen orientallilja 

Liljojen joukossa oli myös pari pikkusipulipussia, joista posliinihyasintti tuli bonuksena.

Allium roseaum - Kainolaukka

Puschkinia Libanotica - Posliinihyasintti 

Balkaninvuokko - Anemone Blanda Mix

Balkaninvuokon pikkuruisia mukuloita en vielä multaan laittanut, sillä niiden syysistutuksesta minulla on huonoja kokemuksia. Minne lienevät talven aikana menneet, mutta eivät keväällä nouse. Niinpä laitan pussukan kellariin ja istutan ne sitten keväällä joko maahan tai ruukkuun. Ehkä mieluummin ruukkuun, josta ne on helppo syksyllä siirtää taas kellariin talvehtimaan.

Nyt on sitten sipulien osalta lotto laitettu vetämään eli ei muuta, kuin kevättä odottamaan ja keväistä kukintaa tietenkin. Syyshommia riittää, vaan onpa yksi suurtyö poissa päiväjärjestyksestä.

Mukavia syyspäiviä teille kaikille!

PS. Justiinsa muistin, että vielä pitäisi postissa tulla Omapiha-lehden kestotilaajan syyslahja eli 100 kirjokevättähden sipulia. Ihan pulkassa sipulihomma ei siis vielä ole.

Se kukkii!

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Yksi ainut kukka riittää täyttämään puutarhahörhön päivän ilolla ja onnella. Sellainen on syysvuokon kukka, jota olen odottanut ties kuinka pitkään. En vain yhtä kesää tai vuotta, vaan useamman. Aika monta syyvuokkoa olen puutarhaani istuttanut ja aina ne ovat häipyneet heippaa sanomatta. Olen kokeillut vähän eri paikkoja, vaan lopputulos on ollut sama, terve vaan, ei me täällä tykätä olla ja asua.

Nyt ensimmäisen kukkansa avanneen syysvuokon olen istuttanut toissa kesänä alapihan Kiemurapenkkiin. Viime kesänä katselin kasvin lehtiä ja tuumin, että ihan näyttävät syysvuokon lehdiltä. Kun nuppuja ei tullut, unohdin koko vuokon. Vaan nytpä on tullut nuppuja ja vihdoin yksi niistä avautui. Jippii!!! Muutama muukin nuppu pullistelee ja hienoa, jos aukeavat. Olen kyllä ihan ylen onnellinen tästä ainokaisestakin. Kunpa syysvuokkoni nyt selviäisi tulevastakin talvesta ja päättäisi jäädä viihtymään.

Toinen hyvältä näyttävä syysvuokko on yläpihan Allaspenkissä. Sen ostin kesällä ja siinäkin on muutama nuppu. Yhtään en häneltä mitään vaadi, vaan olen pelkästään iloinen, jos päättää nuppunsa vielä tässä syksyn koleudessa avata. Tosin sellainen vieno unelma näiden syysvuokkojen suhteen olisi, että joskus näkisin oikein kunnon pehkon kukkivan omassa puutarhassani. Vaikka sellaisen, jonka näin vuosi sitten Berliinin Gärten der Welt -puutarhassa.

Viikonloppuna alapihalla touhutessani Ukkokulta osoitti taivaalla kulkevaa isoa kurkiauraa. Linnut olivat niin korkealla, että nippa nappa kamerallani sain niistä kuvan. Kurkien ääniäkään ei kuulunut. Pari päivää sitten kuulin joutsenten töräyttelyä taivaalta, mutta niitä en onnistunut paikallistamaan. Kummasti tällaiset havainnot saavat sydänalassa läikähtämään. Eipä ihminen kovin paljon tarvitse kokeakseen mielihyvää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
 

Namskis näitä omenoita!

Punakaneli

Rakastan omenaa miltei kaikissa sen olomuodoissa, mutta suoraan puusta tai puun alta poimittuna ja nautittuna se on kyllä kaikkein maukkainta. Omenasato on viime vuotista niukempi, mutta ihan hyvin niillä taas on päässyt herkuttelemaan. Kypsyminen näyttää olevan jonkin verran tavallista myöhäisempää. Huvituksia on saanut rouskutella usein jo elokuun lopulla, joten pari-kolme viikkoa niidenkin valmistuminen on ottanut enemmän aikaa.

Huvitus

Meillä on vain neljä satoa tuottavaa omenapuuta, joista yksi on syysomena, jonka nimestä en ole varma. Sen hedelmä olisi iso ja maukas, mutta järjestään joka vuosi se kärsii omenaruvesta. Omenarupi sinänsä ei haittaa hedelmän käyttöä, mutta ruven vuoksi se on altis myös muumiotaudille. Olemme miettineet koko puun kaatamista, sillä sen hedelmistä ei viime vuosina juurikaan olla päästy nauttimaan. Kukkiessaan syysomenakin on kaunis, joten minun puolestani saa olla. Puutarhassani moni muukin kasvi on paikkansa lunastanut pelkästään lyhyen kukinnan tuottaman kauneutensa vuoksi. 

Valkeakuulas

Valkeakuulas teki tänä vuonna kymmenkunta omenaa. Valkeakuulas on vähän toispuoleinen, sillä jänis pääsi sitä järsimään pahemman kerran yhtenä talvena. Puu toipui, mutta yksi iso haara siitä menetettiin. Valkeakuulaan hedelmät läpikuultavina ja mehukkaina ovat parhaimmillaan sellaisinaan syötyinä. 

Punakanelin raakileita olisi pitänyt karsia enemmän. Jonkun verran se tiputti pikkuruisia omenoita itsekin, mutta yksittäisten omenoiden kokoa olisi saanut kasvatettua karsimalla enemmän. Huvituksessa on joka vuosi aika mukavasti omenaa. Paitsi toissa vuonna, jolloin ei monen monta omenaa tullut ylipäätään. Viime vuotisen ennätyssadon vuoksi ajattelin, että nyt olisi lepovuosi, vaan yllättävän paljon hedelmää silti puut kantavat. Tosin niihin on iskenyt ensimmäisen kerran omenakääriäinen, mikä jonkin verran verottaa sadon käyttöä. Ainakin pitää enemmän pilkkoa ja putsata saadakseen suurimmat matojen kaivamat onkalot pois.

Alkuvuosina laiminlöin omenapuiden leikkaamisen pitkälti osaamattomuuden vuoksi. Siksi meidän omenapuumme ovat aivan liian korkeita ja osa oksista niinikään liian pitkiä. Ryhdyin puita paremmin hoitamaan ja leikkaamaan ja nyt olen päässyt tilanteeseen, jolloin kevättalvella ei kovin paljon leikkaustarvetta edes ole. Suurin leikkausoperaatio ajoittuu elokuun lopulle, jolloin poistan kaikki kesän aikana kasvaneet vesiversot. Jonkun verran olen ohjaillut nuorempia oksia taipumaan alaspäin käyttämällä painoja. Käyttökelpoisen painon saa esimerkiksi laittamalla pieneen pussiin tai sukkahousun lahkeeseen kiviä ja sitomalla sen löysästi oksaan. Kivien kokoa ja määrää vaihtelemalla saa painosta sopivan.

Valtaosa omenoista meillä syödään sellaisenaan. Runsassatoisina vuosina olen tehnyt myös hilloa ja mehua. Meillä käytetään aika vähän hilloja, eikä mehujakaan kovin paljon kulu, joten vaikkapa piirakkaan omenoita pilkkoessani lohkon samalla kulhollisen tai pari niitä pakkaseen. Siten ei tarvitse päivätolkulla seisoa pilkkomassa omenoita talveksi talteen. Homma hoituu pienissä erissä sitä mukaa, kun sato kypsyy.

Oman puutarhan sadosta on mukava valmistaa syötävää. Omena toki taipuu moneen suolaiseen ruokaan, mutta parasta se on minusta piirakan täytteenä. Viikonloppuna testasin pariakin löytämääni ohjetta.

Omenapaistos marenkipinnalla oli enemmänkin jälkiruoka ja sen valmistaminen eri vaiheineen vaati enemmän aikaa ja paneutumista. Ohje tähän omenapaistokseen löytyy tästä. 

Sen sijaan ohje, jonka laitan tähän teillekin, oli kohtalaisen yksinkertainen ja nopeatekoinen. Lopputulos oli todella herkullinen. Ohjeen mitoituksella taikina riitti hyvin uunipellilliseen. Kuten ohjeessa mainitsen, korvasin kermaviilin rasvattomalla rahkalla, koska sitä löytyi jääkaapista. Kermaviiliä ei. 

Viikonloppujen leivontainnostuksia usein hillitseekin tarvittavien aineiden puute. Harvassa ohjeessa kerrotaan, millä jokin ainesosa voidaan tarvittaessa korvata. Joskus otan riskin ja kokeilen jotain kaapista löytyvää. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei sitten ollenkaan. Kauppaan en yhden kermaviilin vuoksi lähde, ellei ole ihan pakko. Harvoin sellaista pakkoa tulee.

 

Omenapiirakka

Pohja

200 g voita

2½ dl sokeria

4 munaa

2 prk (ä 180 g) kermaviililä, jonka korvasin maustamattomalla rahkalla

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

Päälle

800 g omenaa lohkoina

2 rkl sokeria

kanelia

Valmistusohje

• Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää huoneenlämpöiset munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää kermaviili ja keskenään sekoitetut kuivat aineet.
• Sekoita tasaiseksi, vältä turhaa sekoittamista.
• Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle (-pellille). Asettele pohjan päälle omenalohkot, sokeri ja kaneli.
• Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 25 min. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

"Minulle maistuisi myyräpiirakka."

PS. Ruokaan ja syömiseen liittyen luin Rakkautta ja maan antimia -blogin Marketan erinomaisen postauksen  "Miksi ruokaa heitetään roskiin?", ja muita sekalaisia mietteitä ruuankulutuskäyttäytymisestä! Marketalla on usein hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Suomalainen kotitalous tuottaa ruokajätettä 140 kg vuodessa, mikä on hirvittävä määrä myös rahana laskettuna, puhumattakaan aiheen eettisestä puolesta. Käykääpä lukemassa Marketan postaus.
 

Vähemmän esitellyiksi tulleita

Neitoperhonen kultapiiskulla

Perinteistä kesän aurinkoa ja lämpöä kaipaava on joutunut tänä kesänä pettymään pahemman kerran. Helteitä täällä pääkaupunkiseudulla jouduttiin turhaan odottamaan. Niitä ei tullut. Ei tullut lämpimiä aamuja, jolloin olisi voinut istua kahvin ja sanomalehden kera pergolassa. Eikä tullut niitä kostean lämpimiä elokuun iltoja, jotka kutsuvat ulos kynttilänvalon ja viinilasillisen pariin.

Silti kesä ei puutarhurin näkökulmasta ole ollut laisinkaan pettymys. Talvituhot olivat minimaaliset ja kaikki on kasvanut ja kukkinut kerrassaan upeasti. Tuhohyönteisiäkin on ollut äärimmäisen vähän, mikä on lisännyt mm. kasvimaan sadosta nauttimisen tasoa melkoisesti. 

Kultakärsämö - Achillea filipendulina

Kesän mittaan on tullut ihasteltua vuorollaan tulppaaneja, pioneja, ruusuja, liljoja ja leimuja. Jokaisen massakukinnan jälkeen on hetken ollut sellainen tunne, että tässäkö se kukkien ilotulitus nyt oli. Vaan ei suinkaan. Monen monta hienoa kasvia puutarhassa kasvaa ja kukkii ilman, että niitä tulee blogissa esiteltyä.

Kultakärsämöä sain muutama vuosi sitten naapurin puutarha-alaa opiskelevalta miniältä. Tyrkkäsin sen pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja suurin piirtein unohdin sinne. Viime kesänä kasvi kukki aika vaatimattomasti, mutta tänä kesänä se on tehnyt monta taivaita hipovaa kukintoa, jotka kestävät ja kestävät ja kestävät... Keltainen ja korkealla keikkuva kukinto näkyy hyvin ja toimii erilaisten ötököiden laskeutumiskenttänä.

Valtikkanauhus - Ligularia przewalskii

Valtikkanauhuksen olen saanut niinikään naapurilta, tosin toisen puolen naapurilta, joka on jo muuttanut pois. Valtikkanauhuksesta pidän ehkä eniten sen nuppuvaiheessa, mutta ei se hullumpi ole kukkivanakaan. Pysyy hyvin pystyssä ja kukkii pitkään.

Ranskantulikukka - Verbascum chaixii

Ranskantulikukka tuli meille vuosi sitten. Osallistuin Nummelan ruusuretkelle, jonne useimmat vierailijat olivat tuonneet mukanaan jakotaimia omasta puutarhastaan. Mama's Gardenin Minna tarjosi minulle ranskantulikukkaa ja ensin meinasin jopa kieltäytyä. Yhdistin kasvin keltaiseen tulikukkaan, jota näkee paljon jopa tiepientareilla. Onneksi tulin järkiini ja otin kasvin vastaan. Tänä kesänä se on kukkinut kahden korkean varren verran ja kuvan kolmas kukkavana putkahti ikäänkuin loppukesän bonuksena ihan yllättäen.

Ranskantulikukka - Verbascum chaixii

Kukka on todella sievä ja sitä kannattaa ehdottomasti kumartua katselemaan ihan läheltä. Silloin näkee parhaiten yksityiskohtien erilaiset värit ja monipuolisuuden. Ihana kasvi. Kiitos Minna vielä näin jälkikäteen. Sinulla on nyt unohtumaton paikkasi puutarhassani tämän kasvin muodossa.

Nepalinhanhikki - Potentilla nepalensis

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saadun nepalinhanhikin istutin ensin Vasenrinteeseen. Paikka on sinänsä lämmin ja aurinkoinen, mutta hiekkapitoisena erityisesti muurahaisten suosima alue. Yhden kesän katsoin huolestuneena pientä kasvia ja moneen kertaan mietin, että se on kyllä siirrettävä ennen kuin muurahaiset upottavat hiekkaan koko kukan. Sitkeästi kasvi nousi tänäkin keväänä ja vihdoin joskus heinäkuussa älysin antaa sille uuden mahdollisuuden siirtäen sen Kiemurapenkkiin, kirsikan juurelle. PIkkuinen nepalinhanhikki piristyi oitis ja kiitokseksi on kehittänyt monen monta kaunista kukkaa.

Pallerolaukka - Allium sphaerocephalon

Pallerolaukkoja olen istuttanut parina syksynä useampaan eri paikkaan. Jotenkin sitä kuvittelee, että syksyllä istutetut sipulikasvit kukkivat kaikki heti keväällä. Ei suinkaan. Pallerolaukka aloitti kukintansa vasta heinä-elokuun vaihteessa. Kukkana se ei ole kovin suuri, mutta sitäkin kauniimpi. Pörriäiset näyttävät pallerolaukasta tykkäävän kovasti, sillä usein iltaisin yhdessä pienessä kukinnossa saattoi torkkua kolmekin isoa mehiläistä. 

Parista huonosti valitusta paikasta siirsin pallerolaukat vähän paremmille asuinsijoille. Ja tietenkin istutin lisää uusia pallerolaukkoja.

Rusopajuangervo - Spiraea x billiardii

Pajuangervon suhteen kannattaa olla varovainen. Se nimittäin leviää juuriversoillaan varsin tehokkaasti, ellei pidä varaansa. Se on kyllä oivallinen aitakasvi nopeakasvuisuuden ja helppohoitoisuutensa vuoksi. Olen leikannut pajuangervoja varsin surutta, eikä se siitä huonoa tykkää. Pidän kovasti sen kukinnoista. Ja niin tykkäävät monet pörriäisetkin.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Kulunut kesä on ollut sormustinkukkien kesä. Ensi kesänä niitä ei sitten varmaan kovin paljon tulekaan, kun keskittyvät kasvattamaan lehtiruusukkeitaan seuraavaa kukintaa varten. Meillä sormustinkukkia oli tänä kesänä runsaasti ja mitä omituisimmissa paikoissa. Viimeisimmän kukkavarren leikkasin vasta muutama päivä sitten sen heiluessa alapihalle johtavien portaiden poikki roiskien sateiden jäljiltä vettä nilkoille.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreunde

Komeamaksaruoho on vuosia kuulunut lempikasveihini. Minulla sitä kasvaa useammassa paikassa. Yhdessä ainoassa paikassa se on tänä vuonna ehtinyt kunnolla kukkaan. Muualla kasvi on edelleen voimakkaasti nupulla. Vain pientä avautumista näyttää viime päivinä tulleen. Kiemurapenkin ison maksaruohotuppaan siirsin penkissä parempaan paikkaan keskellä kesää, kun se näytti jäävän väriminttujen jalkoihin. Pelkäsin jo menettäneeni koko hieno kukan, mutta ei suinkaan. Komeamaksaruoho voi hyvin ja näyttää viihtyvän entistäkin paremmin uudessa sijoituspaikassaan. Kannattaa siis ottaa riski ja siirtää mieluummin, kuin menettää koko kasvi.

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum

Purppurapunalatva ei ehkä ole niitä kauneimpia ja viehättävimpiä kasveja, mutta meillä se saa olla ja asua houkuttelemassa perhosia. Purppurapunalatva on joka vuosi ollut erinomainen perhosmagneetti, mutta tänä kesänä perhoset eivät ole sitä löytäneet. Tuskin syy on purppurapunalatvan, vaan pikemminkin perhosten vähyyden. Jokusen neito- ja nokkosperhosen olen bongannut alapihan syyshortensioilta ja kultapiiskuista. Mehiläiset sentään ovat pörränneet purppurapunalatvoissakin runsaana.

Ruusumalva Malva alcea

Pihassani on jo aiemmin ollut valkoista malvaa, jonka luulin hukkuneen menneen talven lumiin. Ei, kyllä se sieltä taas nousi ja kukkiikin, vaikkakin mattimyöhäisenä. Malvan mahdollista katoamista pohtiessani ostin kaksi vaaleanpunaista malvaa. Myyjä ei osannut sanoa, onko kyseessä ruusu- vai myskimalva vaiko kenties harmaamalvikki. Sari blogissaan Sarin puutarhat julkaisi 1.8.2017 erinomaisen postauksen malvoista ja sen perusteella tulkitsen omani ruusumalvaksi. Malvat kuuluvat suosikkeihini. Jokin niistä pitää pihassa kasvaa. Miksei vaikka kaikki.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Kesti pitkään, ennenkuin pihaani tuli sinipiikkiputki. Kokeeksi kasvatin niitä siemenestä ja jo ensimmäisenä kesänä ihastuin. Sinipiikkiputki ei ole mikään hempeä prinsessa, vaan pikemminkin ronskin miehekäs kaveri. Sinipiikkiputki vain paranee kukinnan edetessä, kun sen olemus muuttuu yhä sinisemmäksi. Tänä kesänä sinippiikiputkien kukinta on kestänyt todella pitkään. Ja näistäkin kaikenlaiset pörriäiset näyttävät tykkäävän kovasti.

Ruusuangervo - Spiraea japonica 'Froebelii'

Postauksen lopuksi laitettakoon vielä yksi kesäinen kukkija, josta pidän kovasti. Ruusuangervo on jo kukintansa lopettanut ajat sitten, mutta yksi oksa oli viikko sitten päättänyt tervehtiä saapuvaa syksyä pienellä uusintakukinnalla. Ruusuangervon kukka on ihana ja sitä täytyy katsoa läheltä nähdäkseen sen herkän kauneuden. Ruusuangervo on muutenkin helppohoitoinen ja kätevä esimerkiksi rinneistutuksiin. Meillä ruusuangervoa kasvaa useammassa paikassa. Osan leikkaan harvemmin, parista paikasta leikkaan kasvuston joka kevät matalaksi. Aina kukkii yhtä kauniisti.

Ruusumalva . Malva alcea

Syksy pyrkii kalenterin lisäksi valtaamaan myös puutarhaa, mutta vielä siellä kesä pinnistelee vastaan. Kukkijoita löytyy runsaasti ja moni niistä luovuttaa vasta pakkasten saapuessa. Nautitaan siis puutarhoistamme ja tankataan kukkaisvoimaa, jotta jaksamme taas seuraavaan kevääseen.

Lääkärin määräyksestä

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Wim's Red'

Kohta vuoden kurkussani on ollut ikävä palan tunne, jonka huomaan lähinnä iltaisin käydessäni kyljelleni nukkumaan. Terveyskeskuslääkäri tutki ja laittoi lopulta lähetteen Kirurgiin tarkempiin tutkimuksiin. Totesi tutkiessaan, ettei se varmaan mitään syöpää ole. Minähän olen sitten sitä tutkimuskutsua odotellessani maalaillut mielessäni jos jonkinlaisia kauhuskenaarioita. 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Vihdoin sain ajan ja määräyksen mennä Kirurgiin korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle. Lääkäri kysyi heti ensi töikseen, onko minulle kerrottu palan tunteen mahdollisesti johtuvan närästyksestä. Ei ollut. Sen sijaan vaivaa googlettaessani mainittiin useamman kerran stressin aiheuttavan samanlaisia oireita. Lääkäri ruiskutti sieraimiini puuduttavaa ainetta ja tunki sitten kameran nieluuni. Tähystystäkin olin hiukan pelännyt, miten pystyn selättämään oksennusrefleksin. Vaan eipä tuntunut juuri miltään ja näytöltä saatoin seurata kameran kulkua nielussani. 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Lääkäri näytti, kuinka kurkunpääni on voimakkaasti turvonnut. Ja närästyshän turvotuksen on aiheuttanut mahanesteiden noustessa kurkunpäähän sitä ärsyttämään. Kummallista, etten ole millään tavoin närästystä huomannut tai siitä kärsinyt. En siis voinut tällaista vaihtoehtoa edes kuvitella. Ilman muuta tunsin suurta helpotusta, sillä vaivan pitäisi helpottaa lääkekuurilla ja ruokavaliolla sekä muutamilla muilla ohjeilla.

Syyshortenisa - Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Lääkärin kirjoittaessa reseptiä luin saamaani ohjeistusta ja kiljaisin ääneen huomatessani vältettävien asioiden listassa puutarhatyöt. Mitä, etteikö närästyksestä kärsivä ihminen saisi tehdä puutarhatöitä! Ja kuitenkin pitäisi elää terveellisesti ja liikkua paljon. Lääkäri ja hänen työparinaan toiminut hoitaja totesivat yhteen ääneen, että ihan rauhassa saan jatkaa puutarhan hoitamista ja se on jopa suositeltavaa. 

Syyshortenisa - Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise' (takana Vim's Red)

Saamani lappunen oli kuulemma suora käännös amerikkalaisen lääkeyhtiön ohjeistuksesta. Jos puutarhatöistä saa itselleen mieluista toimintaa ja liikuntaa, sitä ei todellakaan tarvitse välttää. Päinvastoin. Puutarhan hoitaminen on monien viime aikaisten tutkimusten mukaan erinomaista fyysistä toimintaa ja lisäksi sillä on runsaasti myös psyykkisesti myönteisiä vaikutuksia. Aina pitää punnita hyödyt ja haitat ja usein ne hyödyt painavat melkoisesti enemmän. Lääkeyhtiöt kirjaavat varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset haittatekijät, jotta eivät potilaiden haitoista valittaessa joutuisi oikeudelliseen ja taloudelliseen vastuuseen.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Oli niin mukava, asiansa osaava ja ulkoisestikin söpö nuori mieslääkäri, että käynnistä jäi helpottavan diagnoosin lisäksi muutenkin varsin hyvä mieli. Kaveri huikkasi vielä ovelle mennessäni, että "tee puutarhatöitä ihan niin paljon kuin haluat". Olisin mennyt kotimatkalla palkintokahville, mutta puudutetun nielun vuoksi ei hetkeen saanut juoda tai syödä mitään.

Syyshortenisa - Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Vaikka minulla on nyt ihan lääkärin määräys harjoittaa puutarhanhoitoa, en kovin paljon mitään ole ehtinyt tehdä. Jokusen tanssahtelevan pyörähdyksen sentään olen syyshortensioiden ympärillä ottanut, sillä ne ovat tänä syksynä kerrassaan ihastuttavia.

Mukavaa viikonloppua kaikille!