Jokainen ihminen on laulun arvoinen

Kukka & kaali -blogin Pauliinalla on todella lämmin sydän ja ihastuttava taito pukea ajatuksensa sanoiksi. Hän laittoi liikkeelle haasteen, joka kuuluu seuraavasti:

 Jutun juoni on lyhyesti tällainen

Kehu blogiystäväsi ja varmista, että hän myös saa kehusi.

Kehumasi blogiystävä saa jatkaa ketjua kehumalla omaa blogiystäväänsä jne.

Lisätiedot:

Mitään velvollisuuksia ei ole: ei tarvitse kiittää kehuista eikä jatkaa ketjua.  

Sinun ei tarvitse tietää ketä on kehuttu, sillä samaa saa kehua moneenkin kertaan.
Saa kehua niin montaa kuin haluaa, pitkästi tai lyhyesti. 

Blogiin saa laittaa linkin tai olla laittamatta. 

Uusia ketjun alkujakin saa laittaa maailmalle niin monta kuin haluaa.
Sekään ei ole kiellettyä, että kehaisee siinä sivussa puolison, lapset, kissat, koirat, kanat ja kukot, ihan mitkä vaan.

Pauliinan kauniit sanat kirvoittivat kyyneltulvan, joka vain yltyi Pirkon Vaarin torpan puutarha- blogista ottaessa osaa haasteeseen. Monta päivää olen pyöritellyt tätä haastetta mielessäni ja miettinyt. Laittoipa Pauliina eteeni todella vaikean pohdinnan, sillä ongelma ei ole, ketä kehuisin, vaan miten tehdä se. 

Tuntuu äärimmäisen vaikealta nostaa joku yksittäinen henkilö muiden joukosta, koska jokainen on omalla tavallaan tärkeä ja kehujen arvoinen. Yhtenä päivänä saa lämpimän sanan toiselta ja toisena päivänä taas joltain toiselta. Jonkun blogissa ihastuttaa kuvat, jonkun toisen blogissa taasen sanat. Koskaan ei voi kaikkia miellyttää, ja yllättäen jonain päivänä juuri sellainen henkilö sanoo jotain kaunista ja palkitsevaa, jolta on kaikkein vähiten osannut sellaista odottaa. 

Aktiiviset bloggarit jäävät ilman muuta paremmin mieleen ja siksi heitä on myös helpompi kehua. Joku toinen postaa harvemmin, mutta niitä postauksia oppii jopa suorastaan odottamaan, eikä heitä unohda - vaikka moni harvemmin postaava niin tuntuu usein ajattelevankin - vaan jokaisen postauksen lukee innostuksella ja ilolla siitä, että tämäkin bloggaaja on palannut "langoille".

Olen usein ihmetellyt, miksi some-maailmassa niin yleinen ja ikävä trollaaminen ja vihapuhe ei ole rantautunut näihin puutarhablogeihin. Täällä täytyy olla todella fiksua porukkaa ja myös uskomattoman paljon luontaista hyvyyttä ja empatiaa. Kommentoidessani toisten postauksia mietin aina, miten pukisin sanani myönteisiksi ja kannustaviksi. Ja miten välttäisin edes tahattomasti ketään loukkaamasta. Aina se ei varmastikaan onnistu - etenkään yhden käden nakkisormilla tabletin ääressä, mutta se on kuitenkin vilpitön tarkoitukseni. 

"Etsi aina maailmassa kaunista ja hyvää.

Kaunis kasvaa sydämessä aina kultajyvää."  

Näin sanotaan vanhassa kiiltokuvakirjan värssyssä. Jonkun mielestä hivenen naivia ehkä, mutta annos positiivisuutta kantaa pidemmälle ja kevyemmin. Hyväksytään toistemme erilaisuus ja annetaan kaikenlaisten kukkien kukkia myös symbolisesti.

Kivipellon Saila ratkaisi postauksessaan omalta osaltaan tämän haasteen todella kauniisti ja auttoi samalla minua päättämään, mitä teen. Niinpä en siis kehu ketään yksittäistä henkilöä, blogia, kissaa tai kanaa. Ihan kaikki olette kehumisen arvoisia, siispä Veikko Lavin sanojen siivittämänä:

Jokainen ihmnen on laulun arvoinen

Ihmisiä on kuin muurahaisia,

ne loputonta polkuansa taivaltaa.

On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,

niin ettei heitä toisistaan voi erottaa.

Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,

niin kahta samanlaista eipä ois'.

Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,

häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Jokainen elämä on tärkeä.

Jokainen ihminen vain elää hetken sen,

sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

tee kuni saituri, mi aarteen piilottaa.

Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,

pois hopeoistaan kaikki tahrat kiillottaa.

Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,

kun suuri aarre sulle suotu on.

Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,

kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Jokainen elämä on tärkeä.

Jokainen ihminen vain elää hetken sen,

sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

Näiden laulun sanojen myötä muistan lämmöllä myös maanantaina pois nukkunutta kummisetääni, isäni isoveljeä, joka kahden kuukauden kuluttua olisi täyttänyt 91 v. Hyvää matkaa sinulle, Oiva-setä!