Meidän nurkilla ei joulun jälkeen aurinko ole liiemmin kansalaisia hellinyt. Lauantaina heräsin taivaanrannan loimotukseen ja oli ihan pakko lähteä työhuoneen ikkunasta tiirailemaan nousevan auringon värjäämää taivasta.
Parin asteen pakkanen ja vapaapäivä kaikista arkisista velvollisuuksista houkutteli pitkälle lenkille. Saimme kaksi tuntia käytettyä ihan kevyesti ulkoiluun ja maisemien tiirailuun. Reittimme kulki kahden järven rantoja koluten. Ensimmäiselle järvelle on vapaaehtoistyönä aurattu vajaan neljän kilometrin luistelureitti. Vaikka kuviin ei ihmiset tallentuneetkaan, reippailijoita oli runsaasti. Jopa niin paljon, että rantaan johtavan kadun varsi oli ihan tukossa pysäköidyistä autoista.
Toiselle järvelle on tehty latu-urat. Upeasta säästä huolimatta emme nähneet hiihtäjiä. Talviuintipaikan toisella puolella sen sijaan oli muutamia pilkkijöitä.
Joka talvi pitää vähintäänkin yhdet lumitimantit saada pongattua. Sen verran olin taas myöhässä kamerani kanssa, että aurinko heitti enää muutamia hajasäteitä hangelle. Jos tarkkaan katsot, muutaman timantin saatat nähdä.
Kasvimaalaatikot uinuvat vielä lumen alla. Saavat hetken vielä uinuakin. Onneksi muistin tarkastaa multavarastoni ja huomasin, että kylvömulta on tyystin lopussa. Pitäisiköhän jatkossa lajitella myös mullat, jotta pysyy kartalla varastotilanteesta? Taimimulta, kukkamulta, mustamulta, kompostimulta jne. Multaa ei sentään tuosta noin ulkoilulenkin ohessa käydä ostamassa. Pienikin multapussi painaa sen verran, että yhden kenties repussa vielä kotiin kantaisi, vaan ei sen enempää.
Tammikuu on vinhaa vauhtia päättymässä. Tähän saakka talvi on ollut varsin leuto ja vähäluminenkin. Vielä helmikuussa lunta ja pakkasta voi toki tulla kunnollakin, mutta jotenkin tuntuu, että voitolla jo ollaan tästäkin talvesta. Valo sen kun lisääntyy ja aurinkoisina päivinä voisin väittää sen jopa hieman lämmittävän. Ihana valo, eipä muuta voi sanoa!
PS. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna eli 28.-29.1. on taas lintujen pihabongauksen aika. Näin vinkkinä.