Juuso täytti lauantaina 16 vuotta. Ihmisen iässä se vastaa 80 vuotta, joten Juusoa voi siis jo hyvällä syyllä kutsua vanhukseksi. Vielä riittää pojassa virtaa ja vauhtia, mutta eittämättä ikääntyminen jo näkyy.
Aiemmin keväällä Juuso oli eläinlääkärissä, jossa tehtiin hyvinkin perusteelliset tutkimukset. Kaikki arvot olivat hyvät ja muutenkin kissa terve, vaikka olin jo pelännyt vähintäänkin ikääntyville kolleille tavallisia munuaisvaivoja. Mielestäni Juuso juo paljon, mutta mitään ei löytynyt. Lääkärin mukaan 5 dl päivässä tai enemmän on kissan juomaksi määräksi iso. Sitä määrää Juuso ei tarkkailuni mukaan juo.
Juuso nukkuu paljon, mutta niin kissat ylipäätään tekevät. Normaali kissan vuorokautinen unimäärä voi olla jopa 20 tuntia. Sisällä leikkihiiret eivät enää kiinnosta, eivätkä ne saa kyytiä pitkin lattioita. Aamulla matot ovat samalla tavoin ojossa ja kynät pöydillä, kuin illalla nukkumaan mennessä. Juuso ei siis öisin enää ole yhtä aktiivinen, kuin nuoruusvuosinaan.
Leikkisyys ei silti ole Juusosta mihinkään kadonnut, vaan edelleen se välillä innostuu kanssani piilosille. Menee sohvan tai verhon taakse ja kuvittelee, ettei sitä kukaan sieltä huomaa. Sitten hölkyttelee toiseen huoneeseen ja palaa kurkkaamaan, tulinko perässä. Sitten taas vikkelästi jonkun huonekalun taakse kurkkimaan. Myös lakanoiden vaihdossa Juuson täytyy aina olla mukana. Mikäs sen mukavampaa, kuin livahtaa patjan ja lakanan väliin kömpimään ja sitten jäädä sinne pienille päikkäreille. Ehtii se mamma sänkynsä sijata myöhemminkin.
Ulkona Juuso ei enää viihdy. Varsinkaan, jos talonväki ei ole sen näköpiirissä. Hetken se saattaa nukkua kukkapenkissä tuijan varjossa tai leikkimökin terassilla. Mutta pian se on jo sisäoven nurkalla naukumassa takaisin sisälle. Ulos se edelleen haluaa tarpeilleen ja monta lenkkiä sen kanssa päivittäin tehdäänkin. Toisaalta kuluneen kevään aikana se on jälleen ruvennut käymään kodinhoitohuoneen pöydän alla olevalla hiekkalaatikollaan. Jouduin ostamaan uuden kissanhiekkasäkin varmasti ensimmäisen kerran viiteen vuoteen. Ehkä siitä on jopa pidempi aika.
Juuso on selvästi muuttunut jotenkin kulmikkaammaksi ja sen karvakin tuntuu minusta erilaiselta. Tokihan eläinkin muuttuu ikääntymisen myötä, mutta eläinlääkärin mukaan minä luultavasti myös katselen kissani olemusta eri tavoin. Kuin etsien siitä merkkejä sairaudesta, jonka haluaisin parannettavan, ettei yhteinen taipaleemme päättyisi ihan vielä.
Maailmalla kerrotaan jopa yli 30 vuotta eläneistä kissoista, mutta tarkkoja todisteita näin vanhoista kissoista ei kuitenkaan ole. Suomessa kissat elävät noin 20-vuotiaiksi. Jotkut muutaman vuoden yli, useimmat kuolevat nuorempina enenevässä määrin erilaisiin sairauksiin.
Juuso on aina ollut ihana kissa. Viisas ja persoonallinen, kuten tietenkin jokainen lemmikistään sanoo. Hellyydenrakas ja hellyyttävä myös. Sellainen se on edelleen. Yhteinen matkamme lyhenee vääjäämättä, mutta toivon Juuson saavan viettää kanssamme vielä muutaman vuoden terveenä.
Onnea ihana köllykkämme!
PS.
Meidän perheessä ja lähisuvussa on useita samanaikaisia syntymäpäiviä. Vuosi vaihtelee, mutta samalle päivälle riittää monta sankaria. Juuson synttäripostaus sattuu tyttäreni ja äitini syntymäpäivälle, 5.6. Onnea siis heillekin, vaikka kumpikaan tuskin tätä lukee. Onnittelen heitä siis muulla tavoin.