Sivut

maanantai 11. syyskuuta 2017

Herätys hoituu


Viime viikkoina meidän pihapiirissä ei pahemmin ole tarvinnut lintujen laulua kuunnella. Eikä kyllä mitään muitakaan luonnonääniä. Herätyskelloakaan ei arkiaamuina tarvitse laittaa soimaan, sillä automaattinen herätys toimii takuuvarmasti. 


Varttia vaille seitsemän koko talo tärähtää ja ilman muuta myös sänky siinä ohessa. Silloin isokokoinen kuljetusauto kippaa päivän ensimmäisen kivikuormansa tontin rajalle, talon päätyyn. Jos sattumoisin tärähtävän herätyksen jälkeen onnistuu nukahtamaan uudelleen, ei iloa pitkäksi aikaa kestä. Pian kuorman kippaamisen jälkeen paikalle rullaa valtava kaivinkone, joka kuormaa aiemmin kipatut kivet lavalle pois kuljetettavaksi. Melu on melkoista ja sitä jatkuu neljään, viiteen.


Epäilin Trumbin erehtyneen Meksikon rajasta ja kippaavan kiviä nyt muuriksi meidän nurkille. Siksipä kysyin tiellä tepastelevalta työmieheltä, miksi jättimäisiä kiviä kipataan ja kauhotaan päivätolkulla edestakaisin. Eikö olisi edullisempaa kuskata ne samantien kokonaan pois? Urakoitsijalla on kuulemma vain kaksi autoa käytössään ja kallion louhimisella ja kivimassan pois kuljettamisella kiire, sillä alueen asukkaat ovat hermostuneet meluun, pölyyn ja siihen, ettei autoja saa ajettua pihaan. Siksi urakoitsija käyttää puista raivattua metsäpohjaa kivien ja muidenkin maamassojen välivarastona. 


Sinänsä on ollut mielenkiintoista seurata touhua ja jos jonkinlaisten maamassojen alituista siirtelyä. Soraa, hiekkaa, eri kokoisia putkia ja milloin mitäkin materiaalia tuodaan ja viedään kiivasta tahtia. Välillä työmaakopin edustalla seisoo joukko oranssipukuisia miehiä neuvonpidossa ja sitten taas aikoihin ei näy ketään.


Meidän ja lähinaapureidemme tontit seisovat metrien syvyisellä hiekka-alustalla, mutta työmaan toisella laidalla on paljon kalliota. Ei käy kateeksi niitä asukkaita, joiden ikkunan alla nuo valtavat kivimäärät ensin räjäytetään kappaleiksi ja sitten välivarastoidaan meidän tontin päätyyn aikanaan pois vietäväksi. Olemme välillä käyneet katsomassa työn edistymistä ja hiukan epäilyttää, miten ihmeessä saavat homman valmiiksi ilmoitetussa ajassa. Tähän saakka olemme saaneet seurata työn etenemistä lähinnä sivusta, mutta vääjäämättä montut, työmaa-aidat ja kieltomerkit sekä erilaisten työkoneiden aktiivinen läsnäolo lähestyy meidän tietä.


Ihan kiva, että saadaan kunnon valaistus ja paremmat katuyhteydet. Alueen pääkatu rakentuu jatkossa vähän kauemmaksi ja meidän tiellämme vuosikausia jatkunut läpiajoliikenne toivottavasti loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Ei täällä rakennustyömaan keskellä asuminen kovin riemukasta ole, mutta eiköhän kärsimyskauden jälkeen rauha taas palaudu alueellemme, toivon.