Sivut

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Yhä jaksavat kukkia

Rosa rugosa Sävel

Olemme siirtyneet lokakuun puolelle eli syksy on jo kovasti etenemässä. Syyskuun viimeinen viikko tarjosi aurinkoa ja lämpöä ruhtinaallisesti. Puutarhaa on päässyt valmistelemaan talveen paitahihasillaan. Kunnolla huhkiessa olisi voinut jopa shortseihin vaihtaa.

Neilikkaruusu - Rosa F.J.Grootendorst

Olen kantannut kukkapenkkejä ja kitkenyt rikkaruohoja. Sitä kannattaa tehdä ihan viime metreille saakka. Huomasin keväällä ja  kesällä, että myöhään syksyllä kantatut ja putsatut kukkapenkit säilyivät siisteinä todella pitkään. Lisäksi oli mukavaa päästä samantien nauttimaan mullasta tunkevista sipulipiipoista ja perennankärjistä, kun penkkien siivoamiseen ei tarvinnut niin paljon panostaa.

Rosa rugosa Sävel

Moni kasvi on jo aloittanut matkansa kohti humukseksi muuttumista. Varsinkin useat liljanvarret ja pionit ovat täysin ruskeita, eivätkä todellakaan näytä erityisen viehättäviltä. Vastaavasti jotkut kasvit ilahduttavat joko yksittäisillä viime hetken kukillaan tai sitten pukkaavat perinteistä toista kukintaansa. Ruusuista esimerkiksi neilikkaruusu, Teresanruusu ja Sävel ovat intoutuneet kukkimaan. 

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtuse

Nuokkuluppio on kukkinut taukoamatta siitä, kun se joskus heinäkuussa aloitti. Tosin sen kukinnot keikkuvat pitkien varsien päässä ja makaa rötköttäisivät, ellen niitä kävisi tukemassa ja nostamassa toisia kasveja vasten seisomaan.

Lumikärhö - Clematis 'Paul Farges'

Osa kärhöistäni on kukkinut pitkään ja runsaasti. Lumikärhöä olen hehkuttanut ennenkin ja teen sen varmasti tämän jälkeenkin. Se nyt vaan on minusta niin hieno taivaita kohti kurkottaessaan ja siellä korkeuksissa valkeana kukkiessaan.

Clematis vit. Polish Spirit

Olopihan Syreenipenkin Polish Spirit on myös meikäläisen silmänilo. Ensimmäisen kesän se vähän juroi ja näytti, ettei siitä taida kunnon köynnöstä tullakaan. Viime kesänä pääsin sitä jo vähän ihastelemaan ja tänä kesänä se on näyttänyt parastaan. Yhä uusia kukkia on avautunut jatkuvasti ja nuppuja on edelleen runsaasti. Ei ehkä ehdi kaikkia avatakaan.

Clematis Rouge Cardinal

Myös alapihan Päivänliljapenkin köynnöstuen parivaljakko Rouge Cardinal ja Multi blue ovat kukkineet kerrassaan upeasti. Multi bluessa viimeinen kukka on meneillään, sillä uusia nuppuja ei enää näy. Sen sijaan Rouge Cardinalissa on vielä avautumattomia nuppuja. 

Clematis Multi blue

Omien kärhöjeni tämän kesäistä kukintaa katsoessani ajattelen ja kiitän Puutarhan lumo -blogin Kruunu Vuokkoa ja hänen oivallisia kärhöohjeitaan. Kruunu Vuokon kärhöjen kaltaiseen loistoon en kärhöjeni kanssa ole vielä päässyt - ja pääsenkö kenties koskaan - mutta koen suhtautuvani ja toimivani kärhöjen kanssa nyt eri tavalla, kuin aiemmin. Toivon toimintatapojeni muutoksen kantavan hedelmää, tai pikemminkin hienompaa kukintaa jatkossa.

Clematis Multi blue

Alapihalle johtavan puutarhaportin kupeeseen olen istuttanut jossain vaiheessa kärhön, jonka nimestä olen ollut epätietoinen. Ehkä olen istuttaessani kirjannut tiedot johonkin, mutta enää ne eivät ole tallessa. Kärhö vietti mullassa aikansa ja päätti viime kesänä ilmestyä ihmisten ilmoille. Silloin se teki yhden kukan, jota en kuitenkaan muistanut ja ehtinyt kuvata. Tänä kesänä ilmestyi jo useampi kukka ja kärhö osoittautui Multi blueksi. En ole erityisesti ajatellut ryhtyä Multi blueta keräämään, mutta jostain syystä niitä on kertynyt puutarhaani peräti kolme kappaletta.

Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia Aljonushka

Myös alapihan Ruusupenkin Aljonushka on laittanut kesän ajan parastaan. Edelleen siinä on monta avautumatonta nuppua. Aljonushkan viimeiset kukat eivät ole yhtä suuria, kuin mitä siinä kesällä oli. 

Alppikärhö - Clematis alpina

Sininen alppikärhö tapaa tehdä loppukesästä muutaman kukan ja niin se on tehnyt nytkin. Ensi kesänä täytyy leikata alppikärhö alas, vaikka se ei niin erityisen valtava vielä olekaan. Sen painopiste on kuitenkin keskittynyt köynnöskaaren yläosiin ja tämän kesän kovissa tuulissa köynnöskaari on muutaman kerran ollut uhkaavasti kaatumassa. Kaari täytyy saada jollain keinolla tukevammin maahan ja sitä varten köynnöskin on siitä irroitettava. Se onnistuu vain leikkaamalla, sillä kärhö on kietoutunut tukeen todella tehokkaasti. 

Alppikärhö - Clematis alpina

Vielä en ole keksinyt, millä saisin ohuehkon metallikaaren riittävän tukevasti juntattua pehmoiseen multaan. Kaaren alaosassa on poikkitanko sen verran matalalla, ettei kaaren jalkoja saa kovin syvälle maahan. Tämä ongelma piti ratkaista jo aiemmin kesällä, mutta se on kokonaan unohtunut. En halua leikata kärhöä näin syksyllä, vaan annan sen kukkia keväällä ja leikkaan vasta sen jälkeen. Silloin se ehtii kasvattaa kesän aikana uutta kasvustoa ja kukkii taas seuraavana kesänä.

Tarhalyhtykärhö - Clematis texensis Princess Diana

Myös Kiemurapenkin tarhalyhtykärhö Princess Diana on kukkinut ahkerasti. Sen kukat ovat pieniä, mutta niitä on sitäkin enemmän. Itse asiassa kukka näyttää kuvassa punaisemmalta kuin se onkaan. Todellisuudessa se on enemmän sinilila. 

Kärsimyskukka - Passiflora caerulea

Passiflora minulla on ollut kerran aiemmin. Silloin siirsin sen kesän aikana purkista maahan, jossa kuvittelin sen selviävän talvesta. Ei selvinnyt, tietenkään. Elokuussa näin passifloran Honkkarissa ja ostin kokeillakseni, miten saisin sen selviämään talven yli. Kukassa on nyt monta nuppua. Pelkäsin nuppujen paleltuvan ja toin köynnöksen sisälle. Passiflora tarvitsisi talvella valoisan paikan, jossa lämpötila olisi noin 5-10 astetta. Eipä meillä ole sellaista paikkaa tarjota. Onko teillä kokemuksia kärsimyskukan talvettamisesta?

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Monien muiden bloggareiden innostamana kasvatin keväällä elämäni ensimmäiset kelloköynnökset. Kolmesta taimesta kaksi selviytyi hengissä pihalle terassiruukkuun. Kahdesti olen käynyt irrottamassa korkealle kasvaneet versot niiden suikerrellessa ränneihin. On siis aikamoinen kasvuvoima ja -vauhti tällä köynnöksellä.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Minun kelloköynnökseni on tehnyt vasta yhden nupun, joka ei ehkä edes ehdi avautua. Istutin samaan ruukkuun myös pari kesäkukkaa, mikä oli virhe. Kelloköynnös on voimallinen kasvaja ja ansaitsee ruukkunsa ihan kokonaan itselleen. Lannoittanutkin olen siinä, kun muitakin kesäkukkia, mutta ehkä olisi voinut lannoittaa enemmänkin. Tuplasti terapiaa -blogissa Pirjo kertookin kelloköynnöksestä sen, mihin minäkin voin yhtyä täysin. Kelloköynnöstä aion kasvattaa jatkossakin, ehdottomasti.

Mukavaa lokakuun alkua kaikille!