Sivut

tiistai 30. tammikuuta 2018

Uusia kokemuksia


Teimme veljenvaimon kanssa uuden aluevaltauksen. Ostimme liput Musiikkitalon RSO Torstaisarjan kevätkaudelle (yksi konsertti kuukaudessa tammikuusta toukokuuhun). Ensimmäinen konsertti oli torstaina. 

Parhaille tai edes toiseksi parhaille paikoille ei ollut asiaa, sillä sarjalipun ostajalla on etuoikeus omaan paikkaansa aina seuraavalla kaudella. Vakiokävijät varmaankin testamenttaavat paikkansa perillisilleen. Meidän paikkamme oli suurinpiirtein katonrajassa, joka korkean paikan kammoiselle veljenvaimolle tuotti alkuun sydämentykytyksiä. Näkyvyys orkesterikuoppaan oli kuitenkin erinomainen ja musiikki soljui salin joka soppeen vaikeuksitta.


Musiikin suhteen olen aika kaikkiruokainen, mutta ehkä mieluisinta on 60-70 -luvun rock. Kuuntelen myös klassista musiikkia, enkä vierasta oopperaakaan.

Kovin modernia musiikkia en oikein jaksa. Siksi vähän pelotti, kun ensimmäisen torstaikonsertin ohjelmistossa oli Ludwig van Beethovenin lisäksi Magnus Lindberg. Kuulemani Lindbergin sävellykset ovat olleet lähinnä outoja pimputusviritelmiä, mikä ei ole korvaani viehättänyt. Nyt konsertissa kuultu Two Episodes oli ihan kuunneltava ja kohtalaisen melodinen, ja mikä parasta, se kesti vain runsaan 15 minuuttia. Beethovenin 9. sinfonia sen sijaan on upea ja niin se oli tässäkin konsertissa.


Puhtaasti klassisen musiikin konsertissa en ole koskaan aiemmin ollut. Päätimme ottaa nämä torstaikonsertit avoimin mielin vastaan. Vaikea on tietää, mistä todella tykkää, jollei koskaan haasta itseään kokeilemaan. Torstain konsertti oli hieno kokemus ja innolla odotan seuraavaa konserttia.

Helmikuun konsertin ohjelmassa on Esa-Pekka Salosen Helix, W.A.Mozartin Pianokonsertto nro 24 K491 ja Nikolai Rimski-Korsakovin Scheherazade op. 35. Näistä tuttu on vain Rimski-Korsakovin Scheherazade. 

Alapiha pe 26.1.2018

Kyllä nyt säät heittelee. Keskiviikkona 24.1. tuuli heilutti puita lähes vaakatasossa ja pakkaslunta pyrytti siten, että kahdet lumityöt piti tehdä. Torstaivastaisena yönä tuuli jatkoi kovaäänistä ujellustaan nurkissa. Lämpötila nousi keskiviikkoaamun -8 pakkasasteesta torstaiseen lähes viiteen plusasteeseen. Muutaman kerran yön aikana heräsin ryskeeseen. Ilmeisesti vain pergolan katolle lentäneet haavanoksat olivat kolisseet, sillä mitään vakavaa ei aamulla missään näkynyt. Vettä satoi kaatamalla koko yön ja sade jatkui vielä torstain aamupäivänkin. Lumet siis ovat saaneet kyytiä. 

Tätä postausta tehdessäni en tiedä, toteutuvatko tammi-helmikuun vaihteeseen luvatut -10 asteen pakkaset. Toivottavasti eivät toteudu, sillä lumeton ja runsaalla vedellä kyllästetty maa yhdistettynä kunnon pakkaseen ei kyllä kasveille tee hyvää.

Luminen mörkö kuusen oksalla

Tammikuun loppuhetkiä eletään. Helmikuu on ihan nurkan takana ja sitten voimmekin jo todeta kevään olevan lähellä. Voi että, miten mukavaa!

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kasviaiheisia postikortteja


Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina postasi pari päivää sitten aivan ihastuttavasta kirjauutuudesta (lihavoidusta bloginimestä pääset tutustumaan Riinan kirjapostaukseen). Kirjakaupan ohi kulkiessani oli ihan pakko käydä katsomassa löytyisikö kirja hyllystä ja löytyihän se. Aikani sitä selailin ja hiplasin, vaan en voinut ostaa. Kirja on aika kookas, enkä voinut sitä mukaani ottaa, sillä olin matkalla konserttiin.


Ilmeisesti myyjä vaistosi vaikeuteni irrottautua kirjasta ja avuliaana tuli apuun. Kirjan kuvituksesta on nimittäin myytävänä myös postikortteja. Kortit on pakattu hienoon kirjamaiseen rasiaan, ja korteista on tarjolla sekä kasvi- että eläinversiot. Rasiassa on 50 erilaista korttia ja paketin hinta oli ainakin tuossa kirjakaupassa 17,95 €. Kohtuullista, kun ajattelee, että yhden kortin hinnaksi tulee 36 centtiä. 


Monille naisille tyypilliseen tapaan olen aina varustettu kunnon kokoisella käsilaukulla ja niinpä postikorttipakkaus sujahti mukavasti sinne kukkaron, kännykän, huulirasvan, avainten ja kaiken muun tässä erittelemättömän tavaran joukkoon. 


Olin illalla sen verran myöhään kotona, että rasian avaaminen jäi seuraavaan päivään. Innoissani avasin paketin ja tutustuin kortteihin. Jokaisen kortin takana on lyhyt kuvaus kasvista. Aika ihania kortteja, ei voi muuta sanoa. 


Luultavasti käyn ostamassa vielä ne eläinkortitkin. En huomannut katsoa, onko niidenkin kuvitus samaisen Katie Scottin, uskoisin niin. Tyyli on kuitenkin samanlainen, kuin näissä kasvikorteissakin. Enkä mene vannomaan, etteikö se isokokoinen kirjakin vielä tähän huusholliin kulkeutuisi. Ei, vaan pikemminkin taidan vannoa, että kirjan ostan.



Kauniita kortteja on vaikea vastustaa. Varsinkin, kun edelleenkin lähetän mielelläni onnittelukortteja sukulaisille ja läheisille. Parin viikon takaiselta Tukholman matkalta en muuta ostanut, kuin postikortteja. Tukholmassa käydessäni minulla on tapana kurkistaa Drottningsgatanilla olevan kirjakaupan valikoima. Nytkin siellä oli runsaasti kauniita postikortteja 1-5 kruunun kappalehintaan. Euroissa siis noin 10-50 centtiä. Mistä enää saa tuohon hintaan kivoja kortteja? Ei mistään. 


Christina Björkin ja Lena Anderssonin Linneas Årsbok -kirjan kuvitukseen perustuvat kuukausikortit vetosivat oitis minuun ja ostin jokaisen kuukauden. Mainittu lastenkirja on julkaistu suomessa nimellä Linnea kylvää ja kasvattaa.


Eva Björk Hamnen utumaisen kauniita akvarellipiirroskortteja olen ostanut aiemminkin ja ilahduin löytäessäni niitä jälleen. Nämä kortit ovat kaksiosaisia ja 10 kruunun hintaan kuului myös kirjekuori. 


Uusi työviikko on taas edessä. Kevättä kohti ollaan menossa, joten ei huolta. Otetaan maanantai haltuun. Jollei ilolla, niin ainakin ilman suurempia murheita.


perjantai 26. tammikuuta 2018

Multaan meni ja muutakin siemenasiaa


Nyt se taas alkoi. Ensimmäiset siemenet on kylvetty. Päätin olla tänä vuonna maltillinen (kuten päätän joka vuosi) ja tarkoitus oli aloittaa kylvöt aikaisintaan helmikuussa. Suvikummun Marjan maanantaisen postauksen luettuani piti pikkaisen pyörtää päätöstä. Jos nyt on meneillään otolliset kesäköynnösten kylvöajat, pitänee se hyödyntää. Sallin muutenkin itselleni päätösten peruuttamisen ilman sen kummempia omantunnontuskia, jollei pyörtämisestä mitään vahinkoa vaikkapa sivullisille tule. 


Kylvin kelloköynnöstä ja yllättäen varastoistani löytyneen keijunmekkopussillisen. Keijunmekon siemeniä oli pussissa peräti kahdeksan kappaletta ja niiden kanssa sai olla tarkkana. Niin pikkuruisia olivat, että pelkäsin hukkaavani nekin vähät. Kelloköynnöksen siemeniä toisessa pussissa oli neljä kappaletta, toisessa kuusi. Pussissa määräksi mainittiin 1 gramma. Ehkä toisen pussin siemenet olivat hivenen kookkaampia.


Yritin löytää netistä joku aika sitten lukemani keskustelun siemenpussukoiden hintavertailusta. Vaan en löytänyt. Yleensä sitä vain nappaa siemenpussin kaupasta tai tilaa netistä sen enempää vertailuja tekemättä. Syytä ehkä olisi, sillä aikamoinen kirjo esimerkiksi siementen määrässä per pussi tuntuu olevan. Määrät kerrotaan vaihtelevasti lukumääränä tai grammoina. Onpa sellaisiakin pusseja vastaan tullut, joissa mitään määrää ei kerrota. 


Siemenpussien hinnoissa on myös paljon eroja. Siemenpussit ovat litteitä, kevyitä ja sieviä, eivätkä ne vie paljon tilaa. Niitä tulee helposti napsittua kaupan telineestä ihan vain varuiksi. Vasta kassalla hätkähtäen tajuaa, ettei kyseessä mikään halpa ostos välttämättä olekaan. 

Tämän postauksen siemenpussukat ostin rautakaupasta ja kassasummaksi kilahti yli 40 euroa. Viime vuonna netistä siemeniä tilatessani hintahaitari liikkui 1,50 eurosta yli 7 euroon per pussi. Mitään erityisiä tai harvinaisia siemeniä en edes tilannut. Usein monivuotisten kukkien siemenet ovat kalliimpia.


Kuinka usein sitten niitä hamstrattuja siemenpusseja tulee pyöriteltyä laatikossa vuodesta toiseen ja ostettua joka kevät seuraksi yhä uusia? Ilman, että niitä kylvää. Jotkut siemenet itävät hyvin senkin jälkeen, kun pussissa mainittu itävyyspäivämäärä on umpeutunut. Osalla siemenistä itävyys on annetun ajankin puitteissa epävarmaa. 


Niin ihana, kuin siemenpussukoita onkin käsissään rapistella, ei niitä kannata arkistoitavaksi ostaa. Kylväkää siis siemenvarastonne välillä tyhjiksi tai laittakaa siemenet kiertoon. Kalliiksi niiden säilöminen sellaisinaan tulee.


Kävin omat siemenvarastoni läpi ja yllättävän paljon päältä päin väljästä laatikosta kylvettävää löytyi. Inventaarion pohjalta olen tehnyt joitakin ostoksia, mutta yritän pitää pääni kylmänä ja välttää nettikauppojen uumeniin eksymistä. Mieluummin vaikka kesän mittaan tai syyspuolella hyödynnän alennus- ja loppuunmyyntejä. Silloin siemeniä saattaa saada hyvinkin edullisesti.  


Vähän piti nettikaupoissa siementen tiimoilta seikkailla, sillä halusin tulevanakin kesänä kasvattaa salaattifenkolia. Siihen ihastuin viime vuonna ja Autuas olo -blogin Cherin vinkistä metsästin nyt Zefa Fino -lajiketta, jota löysinkin Hyötykasviyhdistyksestä. Samaisesta kaupasta löysin myös etelänruusuruohoa (Knautia macedonica), jonka kuvia bongasin hiljattain jonkun blogista. En vain yhtään muista, kenen blogi kyseessä oli.

Nyt vielä pitäisi laatia se kylvösuunnitelma, jonka kanssa en tahdo päästä millään alkuun. Silkkaa saamattomuutta.

 Viikonloppu alkaa olla käsillä. Levätkää, ulkoilkaa ja nautiskelkaa.

Työhuoneen taivasnäkymä sunnuntailta

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Toukokuu - ihana kevätkuukausi


Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista antoi huhtikuuhaasteen. Yhden postauksen aiheen tiimoilta olen jo tehnyt, mutta mikään ei estä toteuttamasta haastetta toistamiseen. Ei näinä harmaina tammikuun päivinä liikaa aiheita päässä vilise, joten Suvikummun Marjan postauksesta ihastuneena palaan viime toukokuuhun. Sehän on kevätkuukausi siinä, missä maalis- ja huhtikuukin.


Mustaherukka - Ribes nigrum 'Pohjan  Jätti'

Kehityksen ja kasvun hurmaa

Toukokuu on ehkä kaikista kevään ja kesän kuukausista jännittävin. Alkukuusta puutarha on vielä melko kalpea ja viherrrys vasta tekee tuloaan. Säistä riippuen kasvu saattaa pitkäänkin olla hidasta tai sitten hiirenkorvat puissa räjähtävät hetkessä ilmoille. Loppukuusta ollaan jo hyvinkin täydessä kesässä ja kukinta puutarhassa vauhdissa. Kasvu ja kehitys on huimaavan nopeaa ja hurmaavaa.


Pionit ja kevätkirjotähdet

Lupauksia ja etsintää

Toukokuu on täynnä lupauksia ja etsintää. Tässä vaiheessa kevättä ei vielä laisinkaan tiedä, mitä ja miten kasvu käynnistyy ja edistyy. Puutarhurin kasvukauteen sisältyy aina myös pettymyksiä ja luopumista. Toukokuussa nekin ovat vielä piilossa. Ei siis huolta tässä vaiheessa. 

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia

Pienten yksityiskohtien esiinmarssi

Miten ihanaa onkaan kulkea ja kiertää puutarhassa, kumartua ja kurkottaa. Paljon on pientä nousijaa ja niitä täytyy katsoa ihan läheltä nähdäkseen jokaisen yksityiskohdan ja saadakseen varmuuden, mikä sieltä mullasta oikeastaan on nousemassa.


Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris
 
Toukokuussa on tilaa ja avaruutta pienten kauneudelle. Isot ja näyttävät kasvit ja kukat odottavat vielä vuoroaan.


Keltareunapikarililja - Fritillaria michailowskyi

Löytämisen riemua

Jokainen aamu, jokainen päivä, jokainen ilta tuo uutta ihmeteltävää. Yksi kierros päivässä puutarhassa ei riitä. Nähdäkseen ja kokeakseen kaiken mahdollisen, on tutkittava piha neliö neliöltä monta kertaa päivässä. Eikä sekään riitä. Aina joku ihanuus ehtii kasvussaan alkua pidemmälle ja puutarhuri pääsee kehitystä seuraamaan vasta myöhemmässä vaiheessa.


Mantelityräkki - Euphorbia amygdaloides

Pakahduttavaa kauneutta

Se, mikä maalis-huhtikuussa on ollut vasta harjoittelua, pääsee toukokuussa täyteen kukkaansa. Puutarha ja luonto kaikkinensa on täynnä voimaa; uusia versoja, nuppuja, tuoksuja, värejä, ääniä. Vaikea sitä pakahduttavaa aistimusten määrää on sanoin kuvailla. Se on vain koettava ja tunnettava. Joka kevät yhtä uusi ja ihana. Ja taas kerran edessä. 

Jumaltenkukka - Dodecatheon meadia

Haaste on jo kiertänyt monissa blogeissa ja itsekin sitä "Haasteena huhtikuu" -postauksessa jaoin. Mikäli et ole vielä haastetta saanut ja haluat sen toteuttaa, tästä sen voit vapaasti ottaa. Vielä on aikaa kevään ensi merkkeihin, joten hyvin ehdit. Mikäs sen mukavampaa, kuin palata menneen kevään kuviin ja kaivaa sieltä energiaa.

Tulipa Exotic Emperor
 
Haasteen säännöt saatesanoineen ovat seuraavat:
Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:
 
1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait

2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. 

Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.

Alppikärhö - Clematis alpina

maanantai 22. tammikuuta 2018

Lauantai-illan lorinaa


Tammikuinen lauantai-ilta on varsin sopiva jouluisten kynttilöiden loppuun polttamiseen. Pian iltojen valoisa aika pidentyy niin, ettei enää huomaa kynttilöitä sytyttää. Isäntä ja Poika saunoivat ja minä istuin kutimieni kanssa sohvalla. Juuso kuorsaamassa sohvan toisessa päässä. Olin syventynyt hyvin edistyvään käsityöhön ja mieluisaan lankaan, joten kesti tovin huomata omituinen lorina, joka kantautui television vierestä.


Nostin katseeni ja meinasi muutama ärräpää suustani purkautua nähdessäni lorinan lähteen. Kolmesta kynttilästä yhden steariini valui tulivuoren laavan lailla pitkin korkeaa kynttilänjalkaa, kaapiston pintaa ja sen takaseinää loiskuen tarmokkaasti valkoiselle seinälle. Aaarrggghhhh....


Syvänpunainen steariini pukee vähemmän ihastuttavasti valkoista seinää, jonka vasta vajaa vuosi sitten maalasin. En erityisemmin välitä tällaisesta tilataiteesta ja edessä olikin pikainen paikkojen puunaus.


Ensimmäisenä puhalsin kynttilät sammuksiin ja tuhon aiheuttaneen kynttilän laitoin roskiin. Pöydän pinnasta steariini lähti kohtalaisen helposti. Isoimmat möykyt irrotin ihan sormin kaapimalla. Pöydän pintaan en uskaltanut käyttää mitään terävää tai raapivaa, mutta lämpimään veteen kostutetulla rätillä sain pinnan puhtaaksi. Seinästä punaiset roiskeet oli vain pakko rapsuttaa yksi kerrallaan pois. Paras työväline siihen oli kostealla kankaalla suojatut omat kynnet.


Huokoiseen seinäpintaan steariini ei onneksi ollut kovin tiukasti imeytynyt. Silti en saanut kaikkia roiskeita epätasaisesta materiaalista. Kiitin kuitenkin itseäni siitä, että viime keväänä olohuoneen seiniä maalatessani käytin laadukasta maalia, joka kestää aika hyvin kostealla pyyhkimistä. Jonkun verran roiskeita seinään jäi ja alue myös punertaa selvästi. Kovin pitkälle vauriokohta ei näy, joten ihan huomenissa ei tarvitse seinän maalaamiseen ryhtyä. Olohuoneen maalia on kellarissa jäljellä ja seinän tuunaus on lähiaikoina kuitenkin edessä.

Mitä tästä opin. Kynttilöitä on tarkkailtava palovaaran lisäksi myös tällaisten valumavahinkojen vuoksi. Ehkä kynttilät voisi myös sijoittaa alustoille tai sellaisiin paikkoihin, ettei vahingon sattuessa vauriot pääse kovin suuriksi. 


Postausta tehdessäni kuuntelin radiosta Minna Pyykön ohjelmaa "Luonto ja mieli", josta esittelyteksti sanoo näin.

"Asuuko meidän sisällämme kaiken tämän digiajan alla muinainen mieli joka rauhoittuu parhaiten kuullessaan meren maininkeja, maatessaan lämpimällä rantakalliolla tai katsellessaan tähtitaivasta pakkasyössä? Vai mistä johtuu että vähitellen aletaan saada yhä enemmän tutkimustietoa luonnon monista terveysvaikutuksista- myös vaikutuksista ihmismieliin. Minna Pyykkö kävi Tampereella jututtamassa psykologian professori Kalevi Korpelaa aiheesta."

Puutarhaihmisille luontokokemusten positiivinen vaikutus terveyteen ja mieleen on tuttua ja todistettua. Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa. Suosittelen lämpimästi.

Mukavaa työviikkoa kaikille!
 

lauantai 20. tammikuuta 2018

Varpaiden lämmitystä

Mustarastas tähystää leikkimökin katolla

Mikäli kaikki muutkin viikot hurahtavat ohi samaa vauhtia, kuin kulunut viikko, on hartaasti odotettu kevätkausi käsillä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Etelärannikko sai vihdoin lumipeitteen. Kauniin pehmoista pumpulilunta sopiva kerros ja pikkupakkasta. Ehkä voin vielä toteuttaa aikomani hankikylvöt eli kylmäkäsitellä muutaman siemenpurkin, kun nyt on hanki, jonka uumeniin purkit kaivaa.

Retkiluistelija lumituiskuisella järven jäällä.

Kansalaisoikeuskin on suoritettu eli kävin äänestämässä. Koti on viikkosiivottu ja samalla vaihdoin keittiön joulunpunaiset verhot keväisempiin. Ulos on ollut aikomus mennä kuvaamaan tuoretta lunta ja valkoista maisemaa, vaan enpä ole valoisaan aikaan ehtinyt.


Tähän mennessä talvi on ollut todella leuto. Viime päivinä on ollut pakkasta,  mutta kertaakaan mittari ei ole pudonnut edes -10 asteeseen. Tykkään nukkua viileässä ja niinpä laitan patterin makkarissa päälle vasta oikein kylminä päivinä tai jos kylmyyttä jatkuu pidempään. Makkarin lämpömittari näyttää silti +17 - +18 astetta ja se riittää hyvin, sillä päivisin en juurikaan makkarissa aikaani vietä. Oikein sopiva lämpötila nukkumiseen, kunhan varpaat saa lämpimiksi. Siinä auttaa unisukat ja Lontoon matkalta tuomani kuumavesipullo.


Täytän pullon nukkumaan mennessäni kiehuvalla vedellä ja sujautan sen peiton alle jalkopäähän. Pullon viereen sitten unisukkaiset varpaat ja kylläpä tuntuu ihanalta. Ihanuutta tietenkin lisää myös selän takana nukkuva lämpöinen ja pehmoinen kissa.

Pullon materiaali on kumia ja sen päällä on pehmoisesta kankaasta tehty suojuspussi. Ihmeellisesti pullo pitää lämmön, sillä aamullakaan se ei ole täysin viilennyt. 

Toin kuumavesipulloja Lontoosta myös tuliaisiksi, mutta miksi ihmeessä omaan kotiin vain yhden ainokaisen? Olivat nimittäin hyvin edullisia ja litteinä sujahtivat mukavasti matkalaukkuun. Kunhan joku tuttu kertoo matkaavansa Britteihin, nakitan hänet tuomaan pari pulloa minulle.


Sain vihdoin tsekattua vanhat siemenvarastot ja muutama pussi uusiakin on jo pöydän kulmalle kaupasta kulkeutunut. Kylvömulta pitäisi tuoda autotallista varastoon lämpiämään, mutta sitä ennen on se kylvösuunnitelma saatava vähintäänkin alulle. Mieluummin valmiiksi asti. Viikonlopulle olisi taas pitkä lista mieluisaa ja vähemmän mieluisaa tekemistä. Mistähän aloittaisi? Ehkä sentään ulkoilusta. Siitä saa energiaa ja jaksaa taas pureutua sisähommiinkin.

Blogger näyttää edelleen takkuilevan kommentoinnin kanssa. Mistähän johtuu?

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Haasteena huhtikuu

Sinivuokko 28.4.2017

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta napsahti kiva haaste, joka tarjoaa tilaisuuden selata keväisiä kuvia ja siten saada valoa tähän tammikuiseen harmauteen. 

Kevätkaihonkukka 3.4.2017

Kerro huhtikuun viisi tärkeintä kevään merkkiä....siinäpä vaikea tehtävä, vaikka ensin toisin luulin. Maaliskuun ja huhtikuun voi oikeastaan täällä etelärannikolla niputtaa yhdeksi ja samaksi kevätkuukaudeksi. Lunta on usein niin vähän, ettei sen sulamisessa paljon seurattavaa ole. Jäätä sen sijaan saattaa olla paksujakin kerroksia kukkapenkeissä ja pihamaalla. Tapaankin auttaa kevättä hakkaamalla jäätä pienemmäksi ja tekemällä puroja pihamaalla. Kukkapenkeissä ei parane jäätä mennä kovin voimakkaasti pilkkomaan, ettei samalla pilko kasvien juuria.

Rakeita 24.4.2017

Huhtikuussa aurinko voi paistaa taivaan täydeltä ja lämpötila kivuta hyvinkin toiselle kymmenelle. Hetkessä kylmä tuuli puhaltaa pilvet esiin ja maahan ropisee voimalla rakeita. Sää vaihtelee melkoisesti laidasta laitaan ja toisinaan se saa puutarhurin hehkumaan innosta, toisinaan taas repimään epätoivoisena hiuksia päästään ja toistamaan ääneen: "Miksi se kevät ei jo tule?".

Kevätkaihonkukka 26.4.2017

Kevät kaikkinensa on paljon enemmän, kuin jokin yksittäinen kasvi tai tekeminen. Se on tuoksuista, tunnelmista ja kokemuksista koostuva rintaa pakahduttava tunne, jota jaksaa joka vuosi odottaa yhtä suurella ilolla ja innolla. Tässä viisi asiaa, joilla on merkittävä osa tuon kevättunnelman tuottamisessa:

Kasvukauden lupaus
Huhtikuussa ehdottomasti parasta on se, että jälleen on kevät ja kaikki kasvukauteen liittyvä vielä alullaan. Ei voi tietää, millainen kausi on edessä ja siksi voi haaveilla ja uskoa villeimpienkin unelmien toteutumiseen.   

Valo ja pitkät päivät
Ihanaa huhtikuussa on jatkuvasti lisääntyvä valo ja pitenevät päivät. Pihalla voi jo aloittaa kevätsiivouksen, kantaa talveksi varastoon viedyt kalusteet ja koristeet pihalle.    

Piipot pintaan
Se vaan on joka kevät yhtä ihmeellistä ja ihanaa. Puutarhakierroksia täytyy tehdä päivittäin, eikä sekään aina riitä. Postilaatikolla käynti tai roskien vieminen saattaa venyä pitkäksi, kun matkan varrella unohtuu tutkimaan kukkapenkin kohoumia ja mullasta nousevia kärkiä.
  
Mustarastaan laulu
Mustarastaan luritus naapurin kuusenlatvassa sykähdyttää joka kerran yhtä paljon. Raikas kevättuuli ja lisääntyvää lämpöä hehkuva aurinko tarjoavat mahdollisuuden kuivattaa pyykkiä ulkona. Mikä on pyykkiä levittäessä tai illalla koriin viikatessa, kun mustarastas esittää parhaita konserttinumeroitaan. 
 
Elämänpiiri laajenee
Kevään myötä pihapiiri tarjoaa valtavasti ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia. Enää ei tarvitse raitista ilmaa saadakseen kiertää kylän raitteja, sillä pihassa ja puutarhassa riittää tekemistä. Kodin seinät pysyvät entisillä paikoillaan, mutta ovet ja ikkunat aukeavat ja elämä muuttaa terassille, pergolaan ja pihamaalle.  


Tarhakylmänkukka 28.4.2017

Alkuperäinen haaste kuuluu näin:

"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."

Rhodon nuppu 11.4.2017

Annan tämän haasteen seuraaville blogeille:


Olkaa hyvä!

Talventähti 28.4.2017