Sivut

lauantai 29. syyskuuta 2018

Kompostointi takkuilee + haaste kompostoinnista


Olen aina iloinnut siitä, että lähes kaikki puutarhajäte löytää uudelleensijoituspaikkansa omassa puutarhassa. Multana ja oksahakkeena. Näin on ollut ennen, vaan nyt homma takkuilee pahasti. Onko syynä tontin valo-olosuhteiden muutos vaiko helteinen ja kuiva kesä? Luultavasti molemmat, yhdessä ja erikseen.

Kompostit huhtikuisen kääntöhomman jälkeen

Meillä on kolme 1m x 1 m -kokoista lautarakenteista lehtikompostia ja yksi isohko muovinen kompostori. Käytimme muovikompostoria aiemmin myös biojätteen kompostointiin, vaikka se ei mikään lämpökompostori olekaan. Vuosi sitten ostimme kunnollisen lämpökompostorin ja siirsimme vanhan vekottimen lehtikompostien jatkeeksi.


Lehtikompostit olivat alapihalla, tontin rajalla, sankan metsikön tarjoamassa varjossa. Keväällä massan sulaminen kesti vähän pidempään, mutta hyvin saimme multaa. Käänsin kompostit keväällä ja usein uudelleen myös syksyllä. Kierrätin massaa kompostien välillä siten, että yhden ollessa muhimassa täytin toista ja kolmas oli tyhjänä. Tavoitteena oli päästä kääntämään muhineesta massasta hieman raaka pinta tyhjään kompostiin. Aina kierto ei tietenkään näin siististi mennyt. Joskus kuorin pinnan maassa olevan pressun päälle, jotta sain alempana olevan valmiimman materiaalin kottikärryihin ja hyötykäyttöön.

Metsikön tilalla avaruutta - eiköhän tuo kasakin tuolta pian poistu.

Metsän kaatumisen myötä tontiltamme meni varjopaikat lähes tyystin. Alapihaa rajaavan aidan rakentamisen myötä komposteille piti löytää uusi paikka. Siirsimme ne aidan viereen, kasvimaan taakse. Muutakaan paikkaa en ole keksinyt. Yläpihalla, autotallin päädyssä olisi ehkä sopivan varjoinen paikka. Siihen pitää kuitenkin mahtua lumet talvella, enkä halua myöskään kompostiyksikköä ihan naapurin rajan tuntumaan, vaikka lehtikompostista ei hajuhaittoja tulekaan. Lisäksi en halua yläpihalle yhtään enempää huoltopaikkoja, mitä siellä jo pyykki- ja mattotelineen vuoksi on.

Biokompostori pöhisee tehokkaasti

Käänsin loppukeväällä ensimmäisen vuoden uudella paikallaan sijainneet kompostit. Multaa tuli äärimmäisen vähän ja suurin osa massasta oli täysin kypsymätöntä. Annoin kompostien jatkaa tehtäväänsä. Muutama päivä sitten päätin tarkastaa tilanteen ja totesin sen yhtä toivottomaksi kuin keväällä. Näin syksyllä kompostiin pitäisi saada tilaa niin pihan siivouksessa syntyvälle jätteelle kuin kevättäkin varten. 

Kaatopaikan multatehtaalle lähdössä

Tilaa on saatava, joten oli pakko keksiä jokin keino hävittää kompostien sisältö. Tyhjensin kaksi kompostia ja ahdoin kypsymättömän puutarhajätteen säkkeihin. Alapihalle ei voi peruuttaa peräkärryä, joten säkkien avulla sain tavaran siirrettyä yläpihan varaparkkipaikalle odottamaan jatkoa. Kunhan puutarhan syystyöt etenevät, kuskaamme puutarhajätteet kaatopaikalle. Siellä massaa otetaan vastaan viiden euron peräkärryhintaan ja massasta kypsytetään multaa. 

Esi- ja jälkikompostorit

Näyttää siltä, että kompostimme ovat liian aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa. Kun muuttuneita kompostiolosuhteita tehosti vielä kuuma ja kuiva kesä, ei materiaali kypsynyt laisinkaan. En aio luopua kompostoinnista, vaan seuraan tilannetta ensi kesään. Biojätteet sentään hoituvat nyt mallikkaasti, kun alan vihdoin päästä lämpökompostorin kanssa sinuiksi. Säännöllinen tyhjennys saa lämpökompostorin hyrräämään mukavasti ja kunnon tavaraa syntyy. Siirsimme sukulaiselta perityn vanhemman lämpökompostorin uuden viereen jatkokypsymispaikaksi ja näin biojätteen kompostointiin syntyi toimiva kaveripari. 



Itse tuotettu multa on ollut oiva lisä puutarhan tarpeita täyttämään. Lisäksi kompostoiminen on ollut helppo, edullinen ja luontoa palveleva ratkaisu hoitaa puutarhajätteen hävittäminen. 

Kompostoiminen on meille puutarhureille tärkeä asia. Olisi kiva kuulla, miten sinä hoidat puutarhajätteen kompostoinnin ja kompostoinnin ylipäätään? Toimiiko vai onko ongelmia? Jotta aihetta tulisi pohdittua kommenttikenttää laajemmin, laitan liikkeelle haasteen, jonka sisältö on esitellä oma kompostointijärjestelmä etuineen ja haittoineen. Haasteen saa ottaa käsittelyyn vapaasti, mutta aktivoidakseni teitä haastan ensimmäisenä seuraavat blogit:


Mukavaa syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille!
 

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

De Quervain ei tykännyt käsitöistä...

Valamonruusun kiulukat

De Quervain kävi meillä pitkällä vierailulla. Oli varsinainen hapannaama, eikä tykännyt yhtään mistään. Entä kuka tämä De Quervain oikein on? Ranskalainen kesäturisti vai menneisyydestä yllättäen putkahtanut sukulainen? Ei suinkaan. Hän oli sveitsiläinen lääkäri, jonka kuvasi v. 1895 nimeään kantavan yleisen jännetuppitulehduksen. 


De Quervainin tauti on siis peukalon pitkän loitontajan ja lyhyen ojentajan ahtauttava jännetuppitulehdus. Sen sain pääsiäisenä ikkunoiden pesusta, enkä sitten meinannut vieraasta päästä millään eroon. Kuvitelkaa itse, millaista on elää oikeakätisenä ilman toimivaa oikeaa kättä. Peukaloa ei voinut käyttää mihinkään. Sitä särki öisin ja päivisin ja kaiken aikaa piti olla tarkkana, ettei kipeä peukalo osu mihinkään. Kylmägeeliä kului rutkasti ja kylmähaude seikkaili alituiseen pakastimen ja peukalon väliä. Peukalo vietti valtaosan kesästä tuettuna liikkumattomaksi. Muutaman kerran unohdin muuttuneeni vasenkätiseksi ja erehdyin yrittämään hampaiden pesua entiseen tapaan oikealla kädellä. Sattui niin vietävästi, että kyyneleet roiskuivat silmistä kylppärin peiliin. 


Sain vaivaan kortisonipiikin huhtikuun lopussa ja toisen juhannusviikolla. Hetken kipu vähän helpotti, mutta äitiyi pian entistä kiukkuisemmaksi. Minäkin taisin olla jo aika lailla kiukkuinen, kun kipu oli kaiken aikaa läsnä ja rajoitti normaalia elämää melkoisesti. Meidän terveyskeskus menee aina keskikesällä kiinni ja sen vuoksi yritin sinnitellä kipeän käden kanssa viikkoja eteenpäin. Lopulta terveyskeskuksen auettua elokuun toisella viikolla menin samalle lääkärille ja penäsin jotain vaikuttavampaa tekoa kivun helpottamiseksi. Vaikkapa lähetettä ortopedille. Lääkäri ei ollut innostunut ajatuksesta, josta tuli sellainen tunne, että taas säästetään. Kuulin nimittäin toisaalta, ettei kortisonipiikkejä vaivaani kannata kahta enempää laittaa ja että ahtautunut kohta olisi hyvin helposti hoidettavissa pienellä leikkauksella. Sovimme kolmannesta kortisonipiikistä ja soittoajasta parin viikon päähän. Mikäli kipu ei siihen mennessä olisi helpottanut, lääkäri laittaisi lähetteen ortopedille.


Ilmeisesti De Quervain oli kyllästynyt minuun ja kotimme palvelutasoon, sillä muutamassa päivässä kipu helpotti. Saattaahan olla niinkin, että tällä kolmannella kerralla kortisoni osui tismalleen oikeaan paikkaan. Kerran eräs lääkäri sanoi, etteivät kaikki lääkärit edes näitä piikkejä anna, koska on hyvin tarkkaa saada kortisoni osumaan oikeaan kohtaan.


Runsaan kuukauden ajan olen ollut vähän varpaillani oikean käden kanssa. Kipu ja peukalon varominen on jämähtänyt takaraivoon niin tanakasti, että piti ikäänkuin uudelleen opetella oikean käden käyttö. Vihdoin olen uskaltanut kaivaa käsityötkin esiin ja muutama sukka on valmistunut. Uusia lankoja en sentään uskalla kaupassa hiplata, vaan pyrin käyttämään omia varastojani.


Sietämätön kipu on poissa ja peukalo tekee yhteistyötä kanssani ongelmitta. Hiukan arveluttaa ryhtyä tietyörempan pölyttämien ikkunoiden pesuun, mutta ehkä etenen muutama ikkuna kerrallaan, enkä edes haaveile kaikkien kirkastamisesta yhden päivän urakalla. On se vaan juhlaa olla taas kaksikätinen.

PS.
Kuvien sukat olen kutonut syyskuun aikana 7-veikan yksivärisistä ja kirjavista langoista.

perjantai 21. syyskuuta 2018

Kesän jälkeen vähän kulttuuriakin

Tarhaviinikärhö - Clematis Polish Spirit
  
Kulunut kesä on ollut kärhöjen juhlaa. Useimmat kärhöistäni ovat aika nuoria ja pieniä, mutta jokainen niistä täytti tehtävänsä kiitettävästi. Koska kahta samanlaista kesää ei taida ollakaan, en edes uskalla ensi kesältä toivoa samanlaista kärhökauneutta. Tai toivoa toki uskallan, mutta lupaan olla pettymättä, jos kukinta on vaisumpaa.

Polis Spirit kukki kenties kaikkein runsaimmin. Viimeisistä kukista on jo aikaa, mutta yllätyksekseni ja ilokseni se pukkasi yhden syyskuisen kukan syreeninurkkaa värittämään. Kiitos sinulle Polish Spirit.

Clematis alpina Purple Pink

Koska leikkasin sinisen alppikärhön keväisen kukinnan jälkeen matalaksi - oli niin risuinen - ei se järjestänyt syyskukintaa laisinkaan. Ei siis myöskään noita hauskoja karvatupsuja. Purple Pink päätti hoitaa sinisen alppikärhön osuuden ja on kasvattanut muutamia karvatupsuja omien kukkiensa paikalle.
 
Clematis integrifolia Aljonushka

Aljonushka kukkii joka kesä runsaana, mutta tänä kesänä ehkä vielä loisteliaammin. Sekin on jo lopetellut, mutta muutamia kukkia vielä avautuu. Vähän tavallista pienempinä ja osittain myös hieman toispuoleisina.

Hakasalmen huvila, Helsinki

Syksyn myötä kiinnostus muihinkin rientoihin, kuin puutarhaan liittyviin, kasvaa. Liityin keväällä Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:een, sillä sen kautta on mahdollisuuus päästä tutustumaan mielenkiintoisiin helsinkiläisiin paikkoihin. Veljenvaimo on jo pidempään ollut Helsingin kaupunginmuseon postituslistalla ja sitä kautta saimme kutsun "Suruton kaupunki, kohtauksia 1920-luvun Helsingistä" -näyttelyn avajaisiin Hakasalmen huvilaan. Monet varmasti tuntevat Hakasalmen huvilan historian Aurora Karamzinin asuinpaikkana. Vuodesta 1911 rakennus on toiminut Helsingin kaupunginmuseon tilana.


Näyttelyn avajaispuheen piti kirjailija Virpi Hämeen-Anttila. Sain tilaisuuden pyytää häneltä omistuskirjoituksen ja kiittää oivallisista Björk-romaaneista, jotka sijoittuvat 20-luvun Helsinkiin.

Oli mukava kiertää katselemassa huvilan huoneisiin rakennettua näyttelyä ja löytää monia itsellekin tuttuja paikkoja ja asioita. Erityisen mielenkiintoinen oli lyhytfilmeistä koostuva elokuva, jossa mm. Stockmann esitteli 20-luvun toimintaansa.

Kansallismuseo

Keväällä päätimme veljenvaimon kanssa ylittää omat mukavuusalueemme ja ostimme sarjalipun RSOn torstaikonserttiin. Klassinen musiikki uudehkon musiikkitalon lehterillä oli sen verran mielenkiintoinen kokemus, että halusimme jatkaa sitä ostamalla konserttiliput tällä kertaa sekä syys- että kevätkaudelle. Yksi konsertti on jo takana ja silloin pääsimme nauttimaan maanilmankuulun pianistin, Jevgeni Kisinin esityksestä.

Osa klassisesta musiikista on minun hilseeni ylittävää pimputusta, mutta osa käy suoraan sydämeen. Niinhän se on kaiken musiikin suhteen. Vannoutuneena rock-musiikin kuuntelijana on jännittävää tehdä uusia aluevaltauksia ja todeta niistä myös pitävänsä. Parempi avata itselleen ovia uusiin seikkailuihin sen sijaan, että kokeilematta läimäyttäisi niitä kiinni. 


Keskiviikkona 13.9. oli meidän nurkilla kesäkauden komein ukkonen. Se pyöri kylän päällä pitkin päivää ja illansuussa pimensi tienoon merkillisen pilvimuodostelman voimin. Lapsena pelkäsin kovasti ukkosta. Näin aikuisena se herättää kunnioitusta ja sen etenemistä on kiehtovaa seurata. Varsinkin omalta sohvalta käsin.
 

tiistai 18. syyskuuta 2018

Sipulien kätkemistä

Kosmoskukka

Sää on suosinut pihatöitä mukavasti. Jos sataa, niin ihan kunnolla, vaan ei suinkaan joka päivä. Ja kun aurinko paistaa, onkin kesäisen lämmintä. Lauantaina satoi taivaan täydeltä ja tuuli heitteli puista lehtiä ja oksia pitkin nurmikkoa. Se merkitsi sekä sisätyöpäivää että lepopäivää. Sunnuntaina aurinko paistoi heti aamusta niin kutsuvasti, että pakkohan sitä oli pihalle rientää.

Syysasteri - Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Kurkien huudellessa taivaalla hyvästejään kaivoin olopihan Allaspenkkiin tilaamani kolme päivänlilja Minstrel Boyta ja kolme tarhakurjenmiekka Morning Showta. Allaspenkki on odottanut kohennusta siitä saakka, kun kaivoin muovisen vesialtaan paikalta pois. Melko pitkään ideat päässäni muhivat, sillä ainakin viisi vuotta altaan lähdöstä jo on. Ellei enemmän. Itse asiassa mitään hyvää ideaa ei ole ollut tuloillaankaan, mutta nyt alkusyksyn aikana muutoksenhalu on sentään saanut lapion uppoamaan multaan.


Kun kerran olin pihatyötamineisiin pukeutunut ja lapiolla varustautunut, päätin samantien upottaa ensimmäiset sipulit multaan. Allaspenkin jo valmiiksi muokattuun multaan oli helppo kätkeä sipuleita ja seuraavat sinne menivät:

Crocus Flower Record 30 kpl
Fritillaria persica - Persianpikarililja 2 kpl
Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja 5 kpl
Iris 'Kathrine Hodkin' 10 kpl ja Iris 'Harmony' 15 kpl
Tulipa Pulchella Persian Pearl 10 kpl

Lisäksi istutin allaspenkkiin kerrottua tiikerililja Flore Plenoa 5 kpl ja suuresti rakastamaani tiikerilija Sweet Surrenderia 10 kpl.


Alapihan Päivänliljapenkkiin istutin 15 sinilaukkaa (allium caeruleum) ja 5 pallolaukkaa (allium karataviense). Kiemurapenkin keskikohtaan kätkin 7 vihreäraitatulppaani China Townia ja Kurgaaniin 20 kpl Darwintulppaani Pink Impressionia. Kurgaaniin pääsi myös 10 kpl tähtitulppaani Persian Pearlia (tulipa pulchella Persian Pearl).


Vastapäätä sisäänkäyntiä istutin samaista Darwintulppaani Pink Impressionia 10 kpl ja 15 kpl kirjopikarililjaa (fritillaria meleagris Mix).

Tulppaneilla ei vielä olisi ollut kiire, mutta sinnepä menivät samantien. Yksi satsi sipuleita on netin kautta tilattuna tulossa ja se sisältää lähinnä tulppaaneja ja laukkoja. Tuntuu vähemmän työläältä istuttaa sipulit erissä, joten hyvä, että sain tähän mennessä hankitut istutettua.

Aronia

Joka vuosi olen pyrkinyt istuttamaan myös uusia syysmyrkkyliljoja (colchicum). Nyt istutin yhden Waterlilyn Allaspenkkiin. Vanhoista syysmyrkkyliljoista ei näy vilaustakaan. Yleensä ne ovat meillä ilmestyneet aika myöhään, mutta hiukan olen huolissani, ettei vaan menneen kesän kuivuus ole niitä tappanut. Sylvin Elämää luonnossa -blogissa syysmyrkkyliljat kukkivat jo viikko sitten (tosin Sylvin puutarha on Ruotsissa vähän eri vyöhykkeellä) ja Saaripalstan Sailankin syysmyrkkyliljat jo kurkkivat maasta. 

Koristeomena - Malus purpurea 'Aamurusko'

Tänä syksynä motivaatio sipulien istuttamiseen on vähän kadoksissa. Ylipäätään en ole järin ihastunut syyssipulien istuttamiseen, mutta keväisen kukkaloiston toivossa jaksan kyllä urhoollisesti peitellä sipuleita multaan. Vuosi sitten istutin 1192 sipulia. Melkoinen osa niistä jäi joko kokonaan nousematta, tai nousi minikokoisena ja nekin lilliputit kukkivat pikavauhtia. Surkeinta lienee se, että parhaimman kukinnan aikaan makasin sairaalassa ja pääsin ihastelemaan joitakin kukkia lähinnä Ukkokullan ottamissa kuvissa. Yhtään en kadu viime vuoden panostusta sipuleihin, mutta ehkä keväisen kukinnan menetys vaikuttaa lamauttavasti uuden innostuksen syntymiseen.


Yhden tympeän homman sain sunnuntaina hienosti pois tekemättömien töiden listalta. Pesin läjäpäin muovipotteja, eri kokoisia ruukkuja ja kasvarin istutusaltaat. Muovipotit laitoin kuivumaan nurmikolle levitetyn pressun päälle. Aurinkoinen ja tuulinen ilma kuivattu potit nopeasti ja parin tunnin päästä ne oli jo nätisti pinnottuina kellarin hyllyllä. Onpa kiva keväällä kylvää siemeniä ja siirtää itäneitä taimia kasvamaan puhtaisiin potteihin. Usein kylvöhommat on joutunut aloittamaan pottien pesulla. Kerrankin jaksoin olla kaukaa viisas. Jippii!


Näin ne syyshommat etenevät. Kun yhden saa pois päiväjärjestyksestä, viisi on jo jonossa odottamassa. Haikeaa kyllä, mutta seuraavaa kesäähän näillä syystöilläkin jo valmistellaan. Raikkaita syyskuun päiviä teille kaikille!

perjantai 14. syyskuuta 2018

Syystouhujen aloittamista

Imukärhivilliviini - Parthenocissus quinquefolia

Kaipa tässä on väkisinkin myönnettävä, että syyskausi on alkanut. Säät ovat jatkuneet kesäisissä merkeissä, mikä on edesauttanut ulkona olemisen innostusta. Auringonpaisteesta ja lämmöstä huolimatta luonto kehottaa väreillä ja puunlehtiä pudottamalla valmistautumaan toisenlaiseen aikakauteen.



Kuivassa ja kuumassa kesässä on ollut se etu, ettei nurmikkoa ole pahemmin tarvinnut leikata. Helteisimpään aikaan taisi mennä kolme viikkoa ellei enemmänkin, ettei leikkuria käynnistetty laisinkaan. Edelleen tahti on ollut melko verkkaista, joskin jonkinlainen loppukiihdytys nurmikolla näyttää nyt olevan meneillään. 

Parina päivänä keskityin lähinnä rikkaruohojen kitkentään. Sitäkään hommaa ei tänä kesänä ole liiemmin tarvinnut tehdä, sillä rikatkin ilmeisesti inhosivat kuivuutta. Täytyy tässä itseään kiitellä istutusalueiden ahkerasta kanttaamisesta. Nyt se alkaa kantaa hedelmää, sillä nurmikko pysyy kiitettävästi omalla alueellaan ja kukkapenkit siisteinä. Kun penkeissä kasvu on jo melko tiivistä ja rehevää, ei siellä pahemmin rikat viihdy. 

Tomaatti Indigo Rose

Kasvihuoneen tyhjennyskin on alkanut. Kurkut eivät enää kukkineet ja viimeiset kurkut korjasin runsas viikko sitten. Nyt silppusin kurkkujen varret kompostiin. Samoin tomaatit ovat loppusuoralla. Niissäkään ei enää ole uusia kukkia ja viimeiset raakileet kypsyvät aika hitaassa tahdissa. Kolme tomaatin vartta olen jo poistanut.

Kulunut kesä on ollut aivan erinomainen kurkku- ja tomaattikesä. Satoa on riittänyt heinäkuun puolivälistä, eikä kurkkuja tai tomaatteja ole tavinnut kaupasta ostaa. Tomaatit ovat kypsyneet hienosti niin kasvarissa kuin talon seinustallakin, ja niissä on ollut makua. 

Aidan takana oleviin kuoppiin kunta istuttaa kolme mongolianvaahteraa.

Viljelylaatikoitakin olen jo tyhjentänyt. Niiden suhteen sato oli tänä kesänä melko vaatimatonta. Salaattia riitti koko kesän ajan. Lehtikaalia ja mangoldia ehdimme syödä, mutta loput lehtikaalit joutuivat gammayökkösten hyökkäyksen kohteeksi. Porkkanoita tuli kiitettävästi, joskin pienikokoisia. Punajuurisato oli surkea. Herneitä pääsimme popsimaan, joskin niissä oli tänä vuonna paljon matoja. Kesäkurpitsa oli kooltaan pientä, mutta satoa tuli ihan runsaasti. Edelleen kesäkurpitsa kukkii.

Kosmoskukat ja kesämalvikit elokuun lopussa 2017

Yhteen laatikkoon kylvin erilaisia kosmoskukkia, kesämalvikkia ja kehäkukkaa. Kesämalvikki ja kehäkukka kasvoivat maksimissaan 15 senttisiksi. Kosmoskukalle tuli korkeutta vähän enemmän ja se on vasta nyt alkanut kukkimaan. Vuosi sitten kasvimaan kasvu oli runsasta ja rehevää ja sato mainio. Kosmoskukat ja kesämalvikit heiluivat minua korkeammalla ja saatoin poimia niitä leikkokukkana maljakkoon monia kertoja. Nyt on siis peräkkäin kaksi täysin erilaista viljelykesää. Mielenkiintoista nähdä, miten käy ensi vuonna.

Villiviini - Parthenocissus

Vuosi sitten leikkasin talon seinustalla kasvavaa villiviiniä. Muutaman hennomman oksan laitoin kukkamaljakkoon ja niihin tuli juuret. Istutin taimet ylä- ja alapihaa jakavan rinteen päädyn tukimuuriin ja kas, siellä se villiviini kasvaa venyen ja rehevöityen. 
 
Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Rikkaruohoja kitkiessäni törmäsin muutamaan tiheään sormustinkukkataimistoon. Hyvin sormustinkukka on siementänyt niin edellis- kuin tänäkin kesänä. Paikoin kitkin kaikki lilliputtitaimet pois, sillä vaikka sormustinkukasta tykkäänkin, ei sen sentään ihan joka paikassa tarvitse kasvaa. Taimia jäi runsaasti ja kaikki paikkoja en ole vielä ehtinyt edes käymään läpi.



Alueen tieremppa on ottanut loppukirin. Entinen metsikkö tonttimme vieressä on muuttunut vihertäväksi nurmialueeksi. Teille on jo laskettu asfaltti ja piakkoin se tulee myös jalkakäytäville. Muutamana aamuna jalkakäytäviä on jyrätty niin, että astiat ovat helisseet kaapeissa ja taulut keikahtaneet seinillä vinoon. Jalkakäytävän ja tiealueen väliin jääviä alueita on kolmen miehen voimin kivetty viikonloppuisinkin. Meidän tieltä puuttuu vielä valaistus, piuhat sitä varten on jo vedetty. Tonttimme toiselle sivulle rakentuva pallokenttä on jo pohjustettu, mutta vielä se toimii työmaakopin ja koneiden sijoituspaikkana.

Vajaan kahden vuoden urakka on tuottanut paljon melua ja pölyä sekä runsaasti puheenaihetta alueen asukkaille. Toisaalta on ollut mielenkiintoista seurata projektin etenemistä. Mukava nähdä myös alue vihdoin valmiina. Voi olla hetken aikaa hiukan omituista, kun kaivurit ja traktorit lakkaavat pörräämästä nurkissa. 
 
Kaunokuusama - Lonicera x bella 'Zabelii'

Omenasato oli meillä melkoinen. Varmaan puolet siitä on haudattu kompostiin pihlajankehrääjäkoin ja muumiotaudin vuoksi. Yleensä muumiotautisia on vain muutama hedelmä, mutta tänä vuonna niitä oli poikkeuksellisen paljon. Hedelmiä on silti riittänyt yllin kyllin syötäväksi ja säilöttäväksi. Jonkun verran niitä on lähtenyt kylässä kävijöiden mukanakin. Enpä muista, että Astrakaani olisi koskaan aiemmin tehnyt näin komeaa satoa ja isokokoisia hedelmiä. Varsinaista herkkua kerrassaan. 

Omena Astrakaani punainen

Seuraavaksi pitäisi jatkaa hiukan kesken jäänyttä rikkaruohoshowta. Myös puuvajaan kertynyt kasa taimi- ja kukkaruukkuja on pestävä ennen kellariin kantamista. Ja kasvarissakin on vielä siivottavaa ennen kuin sen voi asettaa talviteloille. Syyssipuleiden istuttamista en ole vielä edes aloittanut. Nettiostokset eivät ole vielä saapuneet, joten nyt on hyvä hetki keskittyä sipuleiden istutussuunnitelman laatimiseen.

Syysleimu - Phlox paniculata

Mukavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 11. syyskuuta 2018

Istuttamisen iloa

Punahattu - Echinacea purpurea

Puutarhan ja itseni kannalta monin tavoin merkillinen kesä kääntyy vähitellen syksyksi. Yleensä kasvukauden aikana tulee istutettua ja siirreltyä kasveja puutarhassa ahkerasti. Jollei ihan uusia istutusalueita ole joka vuosi ilmaantunut, vähintäänkin vanhoja olen laajentanut ja kohentanut. Aktiivinen touhuaminen on ollut innostavaa ja pitänyt kropan ja mielen hyvässä kuosissa. Koska kuluneen kesän aikana en ole päässyt puutarhassa liikoja huseeraamaan, olen kokenut oloni oudoksi ja puolinaiseksi.

Syysleimu - Phlox 'Bright Eyes'

Elokuun loppu toi mukavasti luontoa virkistäviä sateita. Kun lämpötilakin muuttui inhimmilliseksi lapioimista ajatellen, en enää voinut pitää itseäni poissa puutarhatöistä. Ensitöikseni siirsin maahan kesän aikana siemenkylvöistä itäneet ja kasvaneet taimet. Usein olen pitänyt kesäiset siemenkasvatukset poteissaan ja istuttanut ne vasta seuraavana keväänä tai kesänä. Nyt ajattelin, että maassa ne saavat paremmin kosteutta ja kasvuvoimaa potissa asumiseen verrattuna.

Maahan pääsi nyt viisi tarhasalkoruusu Carnivalia, neljä sormustinkukka Foxlovea ja yksi punainen punahattu. Punahatuista enempää ei itänyt. Sormustinkukan siemenet tulivat Lontoosta 2014 ostamani lehden mukana.

Kultapallo - Rudbeckia laciniata

Viikko sitten kierretty Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha palautti mieleen jälleen syyskukkijoiden tärkeyden. Kuinkahan monta kertaa olen päättänyt hankkia lisää hyviä perhoskasveja ja loppukesän kukkijoita, vaan enpä ole päässyt suunnitelmissa paljonkaan eteenpäin. Sain Ukkokullan kuskiksi puutarhakauppaan, josta muutamia taimia hankinkin. Ehkä olisin ostanut enemmänkin, mutta jo muutaman kasvilavan kierrettyäni näin Ukkokullan ilmeestä, että vähän voisin laittaa vipinää kinttuihin.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'
  
Puutarhamyymälä, johon menimme ostoksille, muuttaa lokakuussa asuntorakentamisen tieltä toiseen paikkaan. Ajattelin, että tarjouksia olisi sen vuoksi enemmänkin. Parissa pöydässä oli perennoja 4 kpl kympillä ja muutamissa taimissa oli 50 %:n alennuslappu. Ihan kaikkea en saanut, mitä menin etsimään ja määrällisestikin jouduin tinkimään suunnitelmistani. Niin se näyttää olevan, että ostokset täytyy tehdä keväällä myymälöiden pullistellessa kasveja. Vaikka syksy on istutuksen kannalta erinomaista aikaa, kaupoissa myydään jo eioota.
 

Olen monien muiden lailla päässyt tummalehtisten kasvien makuun ja siksipä pari vuotta sitten ostettu Diabolo sai naapurin rajan tuntumaan kaverikseen purppuraheisiangervo Andren. Kovin samannäköisiä ovat, joten aika ilmeisesti näyttää, miten toisistaan eroavat.

Olopihan allaspenkkiin ostin kaksi Magnus-punahattua ja yhden Magnus Superior -punahatun. Samoin allaspenkkiin pääsi kaksi tummalehtistä tähkäkimikki Brunettea. Brunette on pitkään ollut ostolistalla ja viime kesänä yhtä sellaista käsissäni jo kaupassa pyörittelinkin. Silloin 9,90 euron hinta rutikuivasta ja kärsineestä taimesta tuntui riistolta ja kasvi jäi kauppaan.


Ostin myös kaksi amurinneilikkaa ja kaksi neidonkurjenpolvea, jotka kaikki istutin Kurgaaniin. Pyöreä, kumpumainen Kurgaani on puoliksi pikkusydämen ja puoliksi peittokurjenpolven valloittama ja näin loppukesästä näkymä ei ole laisinkaan viehättävä. Siksi pikkusydän saa väistyä ja antaa tilaa monipuolisemmalle kasvivalikoimalle.

Kasvitieteellisen puutarhan innoittamana ostin myös kaksi syyshohdekukkaa, jotka punahattujen lailla täyttävät lupausta syyskukkijoiden lisäämisestä. Syyshohdekukat saivat asuinpaikan alapihan Kotikivipenkin uudesta jatkeesta.


Syyshortensia - Hydrangea 'Vanille Fraise'

Tämän vuoden istutustyöt taitavatkin pääosin olla nyt tässä. Sipulien kaivuu on piakkoin edessä, kunhan loputkin tilaamani saapuvat. Pari perennaa tilasin sipulien yhteydessä ja kovasti niitä olen jo odottanut. Paljon on puutarhan syystöitä vielä edessä, mutta vastahan syksy on aluillaan.


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Haaste: "Millainen puutarhuri olet?"

Kosmoskukka - hiukan ujo näköjään.

Sain "Millainen puutarhuri olet?" -haasteen sekä Hiidenkiven puutarhassa -blogista että Hirnakan torppa -blogista.  Haasteen on laittanut liikkeelle Pauliina Kukka & kaali -blogista.

Pauliina antoi haasteen liikkeelle laittaessaan kaksi vaihtoehtoista mallia kertoa siitä, millainen puutarhuri haasteen vastaanottaja on. Ensimmäisessä mallissa hän on laatinut otsikoiden alle 4-5 vaihtoehtoa, joista voi valita itseään parhaiten kuvaavan. Toisessa mallissa haastettu voi omin sanoin kuvailla puutarhuriuttaan Pauliinan antamien otsikoiden viitoittamana. Pauliinan kysymysmalleihin pääset ylläolevasta blogilinkistä.

Pyörittelin vaihtoehtoja mielessäni aikani ja lopulta päädyin annettujen otsakkeiden alla tapahtuvaan vapaamuotoiseen kuvailuun.

Rosa Sävel

Puutarhasuunnittelu


Pihaamme teetettiin aikanaan puutarhasuunnitelma. Käytävät, istutusalueet ja monet kasvit noudattavat sitä. Jossain vaiheessa aloin itse "säveltämään" ja sillä tiellä olen yhä. Hyvin harvoin piirrän mitään suunnitelmia paperille. Sen sijaan puutarhassa kulkiessani jokin kohta alkaa syystä tai toisesta häiritsemään, joka johtaa päässä pyörivään ideamyllyyn. Käytännön toteutus lähtee liikkeelle usein hetken inspiraatiosta ja etenee sitten vauhdikkaasti yltiöpäisestä kaivamisesta viimeistelevään siloitukseen.


Monta ideaa on saanut alkunsa myös lehtien ja blogissa nähtyjen vinkkien pohjalta. Hankittavien kasvien lista on ollut olemassa jo vuosia ja se vain pitenee blogipostauksia lukiessa.
Daalia HS Wink

Ostokset 

Kasvien vinkkilistalla on monia "täytyy saada" -kasveja. En edes yritä saada kaikkia listan kasveista, mikä on hyväksi, sillä eipä siihen olisi varaakaan. Toisaalta listaa pidemmän aikaa käsissä pyöritellessä huomaan, ettei moni kasvi meidän pihaan vaikkapa olosuhteiden vuoksi sopisikaan.

Saatan lähteä jotain tiettyä kasvia hankkimaan ja kotiin tuleekin auton tavaratilallinen ihan jotain muuta. Alennusmyynnit ja tarjoukset ovat sen verran paha houkutin, että niitä on vaikea vastustaa. Mielestäni en kovin suuria summia kasveihin törsää. Paljon tulee vaihdettua, kasvatettua itse ja ostettua edullisesti.

Olen todennut, että vähimmäismitoitus puutarhahörhön käytössä olevalle autolle on kulkupeli, jonne mahtuu vähintään neljä 45 litran multasäkkiä, jokunen pussillinen perennantaimia, pari pensasta ja yksi kirsikkapuu. Ja tietenkin kuski itse. 


Puuvajassa säilytän kesäajan vähemmän arvokkaita työvälineitä.

Työkalujen säilytys 

Olisin ylen tyytyväinen, jos saisin kaikki työkalut ja puutarhakamat viimeisen päälle siistiin järjestykseen. Olen ostanut koukkusysteemin työkaluille kiinnitettäväksi kellarin seinään, vaan eipä ole vielä paikalleen päässyt. Säännöllisin välein kellarin tarvikehyllyjä siivoilenkin, mutta kesän tiimellyksessä vehkeet tuppaavat menemään sekaisin. Syksyllä pihalta tavaroita kellariin kantaessani pyrin kesäsotkun järjestämään. 

Lapsuudenkodissa meille tolkutettiin, kuinka tärkeää on laittaa tavarat paikalleen, jotta ne tarvittaessa löytyvät helposti. Sitä neuvoa yritän noudattaa edelleen ja aika hyvin se toimii. Kesäaikaan osa työkaluista siirtyy käytännön syistä alapihan puuvajaan. Äärimmäisen harvoin mikään työkalu jää pitkin pihaa. Ruoka- tai muuksi lyhyeksi tauoksi työvälineet saavat jäädä odottamaan, mutta työn päättyessä ne pääsevät takaisin omille paikoilleen.

Tomaatti Ildi - tämän kesän viimeiset kypsymässä.

Minä hyötytarhurina 

Hyötytarhurina olen aikamoinen noviisi. Olisi hienoa, jos kellari pullistelisi perunalaareja ja hillopurkkeja. Ja jos olisi kellari, jossa kesän sato säilyisi. Kasvatan hyötykasveja lähinnä, jotta saisimme kesällä ja kesän jälkeenkin nauttia edes vähän oman puutarhan antimia. Itse kasvatettu maistuu paljon paremmalta. Se johtuu varmaan siitä, että kaikessa itse kasvatetussa on sydän ja sielu mukana.

Kasvatan hyötykasveja myös siksi, että innostus kasvattamiseen venyy ja paukkuu lajista toiseen ja kauniista kukista herkullisiin syötäviin. Yksinkertaisesti on niin hauska nähdä kasvin kehittyminen siemenestä taimeksi ja lopulta syötäväksi hedelmäksi tai vihannekseksi. Tomaattien kanssa seurustelu ahtaassa kasvihuoneessa sateisena kesäpäivänä on kohokohta, jonka toivoisin kokevani joka kesä.

Kitkentäjakkara säästää selkää.

Kitkeminen 

En sano, että kitkeminen olisi kivaa. Mutta ei se inhottavaakaan ole. Olen todennut ahkeran kitkemisen tuottavan tuloksia ja säännöllisen kitkemisen ansiosta rikkojen määrä on vähentynyt oleellisesti. Välillä joudun itseäni aika lailla psyykkaamaan päästäkseni kitkemisen alkuun. Kun työvälineet ovat työmaalla ja sopiva tahti löytynyt, onkin sitten vaikea lopettaa. Kitkiessä tulee pohdittua monenlaisia asioita alusta loppuun ja lopusta alkuun. Omanlaistaan terapiaa sekin. 

Nykyisin en lähde kitkemään sillä ajatuksella, että tänään on saatava koko tontti joka ainoasta rikasta vapaaksi. Sitäkin nimittäin on tullut harrastettua ja se vasta uuvuttavaa on pelkkänä ajatuksenakin. Ei, parempi määritellä itselleen ja käytettävissä olevalle ajalle sopiva kohde ja pyrkiä hoitamaan se kuntoon. Ai, että, miten nautinnollista on katsoa rikoista vapautettua aluetta.
Hiljattain kantattu Päivänliljapenkki

Puutarhapuuhat
 


Puutarhassa puuhailu on mieluisaa. Kuoppien kaivamisesta ja painavien taakkojen kärräämisestä en niin kovasti pidä, mutta ne kuuluvat kokonaisuuteen ja hyvin nekin hoituvat. Jotta voi istuttaa jonkin kasvin, on sitä varten kaivettava kuoppa ja kärrättävä multaa. Toiminnan ihmisenä tykkään olla liikkeessä ja mikäs sen mukavampi tapa ja kohde, kuin puutarha. Puutarhassa puuhaaminen on oivallista hyötyliikuntaa. Eipä tarvitse ahkeroinnin jälkeen enää punttisalille lähteä.

Välillä on hurjan vaikeaa keskeyttää jokin intensiivinen puutarhatyö pyykkien ripustamisen tai ruokatauon vuoksi. Kulunut kesä on mennyt voittopuolisesti lepäilyn ja oleskelun merkeissä. Mukavaa sekin, mutta monen monta kertaa sormet ovat syyhynneet halusta päästä vähän mylläämään...
Nainen ja betonipallo, josta tulikin Barbapapa

Puutarhan tyyli
 


Meidän puutarhan tyyli on vuosien mittaan melkoisesti muuttunut ja luultavasti jatkossakin muuttuva. Omin käsin rakennettu maailma, jolle en osaa tyylinimeä antaa. Laajoista nurmialueista tykkäävä ehkä sanoisi viidakoksi, mustia kivimuureja ja aistikkaita havuja istuttava asuntomessuasukas kutsuisi kenties tyylittömäksi sekasotkuksi. Valmista ei ole, eikä varmaan koskaan tulekaan. Kun yhden paikan saan mieleisekseni, toista jo silmäilen muutosta pohtien. Jos alusta aloittaisin, joitakin asioita tekisin toisin. Nyt olkoon puutarhani tyyli tällainen, sillä maailmaan mahtuu kaikenlaisia puutarhoja. Tyylittömiä, tyylillisiä ja kaikkea siltä väliltä.

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Kasvivalikoima
 


En juokse erikoisuuksien perässä, enkä myöskään halua jokaista perinnekasvia omalle pihalle. Useimmille puutarhaihmisille tutut kasvit löytyvät meiltäkin. Vuosien edetessä ja kasvitiedon karttuessa kasvivalikoima on laajentunut ja syventynyt. Kukkien sävyt eivät soinnu toisiinsa ja monen kasvin hankinta ja istuttaminen on osoittautunut täydelliseksi vikatkiksi. Pitkään oli aika, että kaikki puutarhaani tiensä löytäneet kasvit myös tänne jäivät - elleivät ihan itse heittäneet henkeään. Nyt olen oppinut, että kasveistakin voi luopua, jos syystä tai toisesta ei niistä tykkää. Aina löytyy ottaja ja ellei löydy, kompostiin mahtuu.
Kelloköynnös - Cobaea scandens

Minä ja sää
 


Seuraan säätä sekä mielenkiinnosta että myös puutarhan kannalta. Haluan edes vähän suunnitella tekemisiäni etukäteen, enkä siis ehdointahdoin käytä puutarhatöille sopivaa päivää vähemmän tärkeisiin sisähommiin tai uuden t-paidan metsästämiseen naapurikaupungin kaupoista. 

Tänä kesänä säätiedotusten tuijottamisesta tuppasi tulemaan jo vatsahaava tai ankara ahdistus. Hellettä piisasi, eikä vettä tullut. Puutarha huusi kuivuuttaan ja meikäläinen tanssi kaikki salsat ja tanhut ja valssit sadetta houkutellakseni. Yleisesti ottaen suhtaudun säähän maltillisesti. En ole sokerista, en siis sula paisteessa enkä liukene sateessa. Oikeat vaatteet päälle ja pihalle.

Leppäkerttu
 
Suhtautuminen vuodenaikoihin
 


Olen kevään ja kesän ihminen. Rakastan valoa ja lämpöä. Kesällä elämä laajenee tai jopa muuttaa pihalle. Paljaat varpaat, ei takkia, ei pipoa, ei käsineitä. No, puutarhahanskat sentään. Luultavasti kuitenkin väsyisin jatkuvaan helteeseen ja alituiseen kastelemiseen. Ehkä meidän syksymme ja talvemme saavat meidät odottamaan ja arvostamaan kevättä ja kesää enemmän, kuin jos ne olisivat aina läsnä. Mitäpä sitä inhoamaan sellaista, mille ei mitään voi. Paras ottaa ilo irti niin syksystä kuin talvestakin. Syksyllä voi puutarhassa yhtä sun toista tehdä ja talvella sitten tankata vähintäänkin itsensä täyteen puutarhatietoutta.
Alcea rosea

Olipa taas mukava haaste. Kiitos Pauliinalle haasteen liikkeelle laittamisesta ja Hiidenkiven puutarhassa- ja Hirnakan torppa -blogeille minun haastamisestani. Ei tarvinnut haastetta napata omavaltaisesti käsittelyyn, vaan ihan luvalla pääsin puutarhajuttuja taas repostelemaan.

 
Haastan mukaan seuraavat blogit:

Tuula/Maalaiskaupungin piha, joka on aika uusi blogi.
Mielen Lumoa. Monille jo tuttu blogi, jossa on aivan upeita valokuvia.
Rannanpihassa. Blogi, jossa mukava Ulla juttelee Pohjois-Karjalan murteella puutarhasta.
Mustilanhortensian viereen ilmestynyt orvokkeja.

En kopioi koko haastetta tähän, sillä postaukselle tuli mittaa näinkin jo melkoisesti. Haasteen pohjan löydät Pauliinan blogista Kukka ja kaali.  

"Kerro vapaamuotoisesti millainen puutarhuri sinä olet. Olisi kiva, jos käsittelisit aihetta alla luettelemistani näkökulmista – tai sitten jollakin aivan muulla tavalla, joka kuvastaa juuri sinua.
  • Puutarhasuunnittelu
  • Ostokset
  • Työkalujen säilytys
  • Minä hyötytarhurina
  • Kitkeminen
  • Puutarhapuuhat
  • Puutarhan tyyli
  • Kasvivalikoima
  • Minä ja sää
  • Suhtautuminen vuodenaikoihin

Kerro haastessa kuka sinut haastoi, ja että haasteen laittoi liikkeelle Pauliina Kukka&Kaali -blogista."

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Mukavaa syyskuista sunnuntaipäivää kaikille!