Teimme veljenvaimon kanssa uuden aluevaltauksen. Ostimme liput Musiikkitalon RSO Torstaisarjan kevätkaudelle (yksi konsertti kuukaudessa tammikuusta toukokuuhun). Ensimmäinen konsertti oli torstaina.
Parhaille tai edes toiseksi parhaille paikoille ei ollut asiaa, sillä sarjalipun ostajalla on etuoikeus omaan paikkaansa aina seuraavalla kaudella. Vakiokävijät varmaankin testamenttaavat paikkansa perillisilleen. Meidän paikkamme oli suurinpiirtein katonrajassa, joka korkean paikan kammoiselle veljenvaimolle tuotti alkuun sydämentykytyksiä. Näkyvyys orkesterikuoppaan oli kuitenkin erinomainen ja musiikki soljui salin joka soppeen vaikeuksitta.
Musiikin suhteen olen aika kaikkiruokainen, mutta ehkä mieluisinta on 60-70 -luvun rock. Kuuntelen myös klassista musiikkia, enkä vierasta oopperaakaan.
Kovin modernia musiikkia en oikein jaksa. Siksi vähän pelotti, kun ensimmäisen torstaikonsertin ohjelmistossa oli Ludwig van Beethovenin lisäksi Magnus Lindberg. Kuulemani Lindbergin sävellykset ovat olleet lähinnä outoja pimputusviritelmiä, mikä ei ole korvaani viehättänyt. Nyt konsertissa kuultu Two Episodes oli ihan kuunneltava ja kohtalaisen melodinen, ja mikä parasta, se kesti vain runsaan 15 minuuttia. Beethovenin 9. sinfonia sen sijaan on upea ja niin se oli tässäkin konsertissa.
Puhtaasti klassisen musiikin konsertissa en ole koskaan aiemmin ollut. Päätimme ottaa nämä torstaikonsertit avoimin mielin vastaan. Vaikea on tietää, mistä todella tykkää, jollei koskaan haasta itseään kokeilemaan. Torstain konsertti oli hieno kokemus ja innolla odotan seuraavaa konserttia.
Helmikuun konsertin ohjelmassa on Esa-Pekka Salosen Helix, W.A.Mozartin Pianokonsertto nro 24 K491 ja Nikolai Rimski-Korsakovin Scheherazade op. 35. Näistä tuttu on vain Rimski-Korsakovin Scheherazade.
 |
| Alapiha pe 26.1.2018 |
Kyllä nyt säät heittelee. Keskiviikkona 24.1. tuuli heilutti puita lähes vaakatasossa ja pakkaslunta pyrytti siten, että kahdet lumityöt piti tehdä. Torstaivastaisena yönä tuuli jatkoi kovaäänistä ujellustaan nurkissa. Lämpötila nousi keskiviikkoaamun -8 pakkasasteesta torstaiseen lähes viiteen plusasteeseen. Muutaman kerran yön aikana heräsin ryskeeseen. Ilmeisesti vain pergolan katolle lentäneet haavanoksat olivat kolisseet, sillä mitään vakavaa ei aamulla missään näkynyt. Vettä satoi kaatamalla koko yön ja sade jatkui vielä torstain aamupäivänkin. Lumet siis ovat saaneet kyytiä.
Tätä postausta tehdessäni en tiedä, toteutuvatko tammi-helmikuun vaihteeseen luvatut -10 asteen pakkaset. Toivottavasti eivät toteudu, sillä lumeton ja runsaalla vedellä kyllästetty maa yhdistettynä kunnon pakkaseen ei kyllä kasveille tee hyvää.
 |
| Luminen mörkö kuusen oksalla |
Tammikuun loppuhetkiä eletään. Helmikuu on ihan nurkan takana ja sitten voimmekin jo todeta kevään olevan lähellä. Voi että, miten mukavaa!