 |
| Latukoneen reittiavaus lähipelloille. |
Laitoin huvikseni googlehakuun kysymyksen, mikä on kuukausista julmin. Huhtikuu sai eniten osumia ja toisena tuli maaliskuu. Perusteluina oli mm. työmatkoilla tapahtuneet onnettomuudet ja masennukseen sairastuneiden määrät. Etelärannikolla elävän puutarhahörhön näkökulmasta helmikuu tuntuu melkeinpä kaikkein julmimmalta, kun talvi vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka kevään pitäisi olla aivan kulman takana.
 |
| Peura on käynyt haistelemassa tulevia apajia. |
Odotimme lunta koko joulukuun ja tulihan sitä kerran pari sulaen plussa-asteissa ja vesisateissa miltei samantien pois. Tammikuussa sama kuvio toistui jälleen. Helmikuussa lunta on saatu uudemman kerran ja vihdoin myös pakkasia, mikä pitää lumet tiukasti maassa.
Seuraaville viikoille on ennustettu kylmää ja talvisten olosuhteiden jatkumista etelässäkin. Yläilmakehässä tapahtuva harvinainen sääilmiö, polaaripyörre eli kymmenien kilometrien korkeuteen syntyvä tuulijärjestelmä luo reuna-alueilleen hyvin kylmiä alueita. Näin ilmavirtausten suunta käätyy pohjoisen ja idän väliseksi ja se tietää kylmempää ilmaa koko Suomeen.
Edellisen kerran näin voimakas polaaripyörre oli 2013 ja silloin maaliskuu oli Suomessa poikkeuksellisen kylmä. Polaaripyörteen aiheuttaman pitkään jatkuvan kylmyyden todennäköisyys on 60 prosenttia. Toivotaan, että se 40 prosenttia tällä kertaa voittaa ja pääsemme runsaan viikon päästä alkavan maaliskuun merkeissä haistelemaan kevään tuulia.
 |
| Puutarhahörhön askelmerkit alapihalla. |
Helmikuisen talven jaksaa ihan hyvin, kun ajatus on kuitenkin jo kaiken aikaa maaliskuussa alkavassa keväässä. Tietenkin on ihan turhaa manailla sääilmiöitä ja tuskailla hidasta kevään saapumista, kun niille asioille ei mitään voi. Vaan, minkä sitä ihminen itselleen voi. Kevättä on ikävä ja mitä lähemmäksi se tulee, sen suuremmaksi ikävä voimistuu.
 |
| Kotikivi odottaa uusia istutuksia ympärilleen. |
Edessä oleva kesä tulee olemaan viime vuotistakin jännittävämpi. Tieremppa siirtyy huhtikuun alussa meidän kotitielle. Ympäristössä on melskattu ja myllerretty mennyt vuosi, nyt sama meininki siirtyy miltei ikkunoiden alle. Kilpailutuksen voittanut urakoitsija on oman kunnan toimija ja saanut runsaasti kiitosta asukkaita huomioivalla otteellaan.
Väistämättä tienrakennus tulee aiheuttamaan konkreettista haittaa arkielämän sujuvuuteen. Näen kuitenkin asiassa enemmän positiivisia puolia, joten suuremmin en haittoja jaksa murehtia. Yksi kesä sinne tänne. Pölyn ja melun muodossa haitat pureutuvat myös meidän rajojemme sisäpuolelle, mutta silti saan olla täysillä oman pihani ja puutarhani kuningatar. Sitä odotellessa, mukavia talvipäiviä!