Siemenkirje saapui

Yksi kelloköynnöksistä kaksi viikkoa sitten

Minulla on ollut ilo päästä osallistumaan peräti kahteenkin siemenkirjeeseen, vaikka vuosi on vasta näin aluillaan. Ensimmäisen siemenkirjeen laittoi liikkeelle Tuulikki Kukkia ja koukeroita -blogista. Toinen siemenkirje lähti Pihan vuosi -blogin aloitteesta ja se sisältää lähinnä perennan siemeniä. Monena päivänä olen postilaatikkoon toiveikkaana kurkistanut. Tänään keskiviikkona olin asian tyystin unohtanut ja postilaatikkoonkin kurkistin vasta tunti sitten. Siellähän se rapiseva kirje odotti.

Siemenkirje on oivallinen idea jakaa ylimääräisiä siemeniä ja toisaalta päästä osalliseksi toisten ylimääräisistä siemenistä. Kahden kirjeen kimppaan nyt osallistuttuani huomasin, että aika hyvin alkaa jo itselläkin siemeniä olla. Lienee niin, että muilla on ylituotantoa samoista siemenistä. Sehän on selvääkin, sillä monet tavalliset puutarhakasvit tuottavat runsaasti siemeniä ja taasen ne harvinaiset ja halutuimmat ovat varsin kitsaliaita annissaan.

Olen kahteen otteeseen saanut kirjailija ja puutarhaharrastaja Mari Möröltä siemeniä. Niitä on siis yli omien tarpeiden ja niinpä laitoin niitä jakoon. Jos muuten et ole aiemmin Mari Mörön kasviaiheisiin pakinoihin ja kirjoihin tutustunut, suosittelen lämpimästi niin tekemään. 

Esikasvatettavat ja kylmäkäsiteltävät saattavat olla jo tältä keväältä myöhässä, vaan tuleehan noita keväitä myöhemminkin. Lisäksi itse kasvatan perennoja kylvämällä niitä kesällä potteihin. Tilanpuutteen vuoksi se on kätevää ja olen onnistunut siinä hyvin.

Kirjeen sisältöä taasen verotin mm. akileijan ja tähtiputken siemenillä. Niinikään otin ruusunätkelmää, jonka kasvattamisessa viime kesänä epäonnistuin. Tai sain ne kyllä hyvin itämään, mutta kukkapenkkiin siirrossa jokin meni pieleen ja kasvit kuolivat. 

Isoin kelloköynnöksistäni on jo kertaalleen kieputettu tukikepin ympärille.

Pudotan siemenkirjeen aamulla postilaatikkoon, josta se toivon mukaan lähtee ajallaan ja ehtii seuraavalle vastaanottajalle jo ennen viikonloppua. Mukavaa postia on siis odotettavissa.
 

Lehtikaktusten uusi kukinta

Lehtikaktukset kukkivat vuodenvaihteen aikaan runsaasti. Niinpä ajattelin, että nyt ne kukkivat vain yksittäisin kukinnoin, jos sitäkään. Hui, hai! Vanhin, vaaleanpunainen kaktus laittaa toistamiseen parastaan. No, ehkei nyt ole ihan yhtä paljon kukkia, kuin edellisen kukinnan aikaan, mutta paljon kuitenkin.

Vuosi sitten ostettu kirkkaamman punainen kaktus pukkaa myös useita uusia nuppuja pikkuisesta koostaan huolimatta. Tämä on aika herkullinen väri. Ei kirkkaan punainen, vaan pikemminkin oranssiin vivahtava. 

Tässä kuvassa ei ole oikeita kukkia, vaan ruusun terälehden muotoisia saippuoita. Myös vihreät lehdet ovat saippuaa. Kauniiseen rasiaan pakatut ruusut ovat ihania katsella, mutta tuoksu on niin voimakas, että se saa pään särkemään. 

En ole tuoksuallergikko, mutta nykyisin moni voimakas tuoksu saa etenkin huonetiloissa olon huonoksi. Voin siis hyvin ymmärtää, miten hankalaa on istua vaikkapa teatterissa hajuvesipilveen verhoutuneen ihmisen vieressä. Niin ihania, kuin hajuvedet ovatkin, koitetaan muistaa kanssakulkijat tuoksuja yllemme suihkiessamme.