Hyytävän kylmistä öistä ja koleista päivistä huolimatta usko ja luottamus kevään saapumiseen on palannut. Löysin nimittäin ensimmäiset piipot omasta pihasta. Ihan vahingossa silmä osui talon nurkalla sulaan paikkaan ja siellä ne oletettavasti krookuksen piipot kurkkivat. Ihanat piipot, pelastitte päiväni. Kenties jopa koko maaliskuun, joka onneksi kaikessa talviudessaan alkaa jo vetää viimeisiään.
Yksi piippo johtaa toiseen eli ensimmäisen bongauksen jälkeen oli kierrettävä tontti ja syynättävä joka ikinen pälvipaikka. Kovin kummoista saalista ei kierros tarjonnut, mutta yksi pikkuinen lisäpiippo sentään törötti mullasta vetäytyvän hangenreunan kupeessa.
Auringonpaisteesta huolimatta mittarin asteikko on kivunnut plussan puolelle varsin niukasti. Vaan on sillä auringolla ihan ihmeellinen voima ja vaikutus lumeen. Yksikin tumma oksanpätkä hangella muodostuu pian pälvipaikaksi. Pitkän talven hangen alla levänneet kasvit tunkevat itseään esille ja saavat lumen hiukankin huvetessa aikaan mukavia aukkopaikkoja, joista kurkistella.
Helmikuussa ämpärissä jäädytetty tulppaaniasetelma muuttaa jatkuvasti muotoaan. Edellisen yön pienoisen lumisateen huputtamana jääpaakku muistuttaa nyt lähinnä lumeen uponnutta ja värinsä menettänyttä kärpässientä. Sen vierellä ilmoja haistelee taimitikku, joka vielä muutama päivä sitten oli täysin näkymättömissä. Lumipinta vajoaa, hurraa!
Jos ilahduin kevään ensimmäisistä piipoista, yllätyin myös kasvarin lämpötilasta. Sunnuntaina kävin kasvihuoneessa ja hetken siellä seisoessani tuli melkein hiki. Kiinnosti tietää, millaisia lämpötiloja kasvari näin kevätaurinkoisina päivinä sisällään pitää ja vein sinne mittarin. +29 astetta on tämän päivän tulos. Seuraavaksi pitää käydä ostamassa uusi minimi-maximi -mittari syksyllä rikki menneen tilalle, jotta näen yö- ja päivälämpötilojen eron. Johan tässä herää ajatus, pitäisikö kasvarin lämpöä jotenkin hyödyntää ja viedä sinne kasveja päivähoitoon.
Jokin aika sitten voivottelin kompostorin jäätymistä ja sen lämpötilan putoamista nollaan. Edelleenkin alaluukku on jäässä, enkä saa sitä auki. Luultavasti alaluukun takana oleva massa on niinikään jäässä ja tuskin sitä pois saisin, vaikka luukku aukeaisikin. Kompostori painaa tyhjänäkin melkoisesti ja täysinäisenä vielä enemmän. En siis jaksa rahdata sitä aurinkoisempaan paikkaan, jonka vinkin myös kyselyihini sain.
Tutkin kompostorin käyttöohjetta ja netistä löytämiäni keskusteluja jäätyneen kompostorin herättämiseksi. En voi laittaa säiliöön kuumavesipulloja, sillä ei sinne enää mitään niin kookasta mahdu. Sen sijaan lisäsin huoneenlämpöistä talvikuiviketta ja kas, mittari alkoi kohoamaan.
Kompostoria ei pidä unohtaa oman onnensa nojaan. Se vaatii huomiota ja hoitamista. Alan vähitellen päästä jyvälle sen ajatusmaailmasta ja muutamilla korjausliikkeillä meistä tulee varmaan ihan hyviä kavereita. Aina ohi kulkiessani taputan sen kantta hellästi ja kerron jatkossa tyhjentäväni sitä ahkerammin, jotta sen ei tarvitse kiukuspäissään murjottaa itseään jäätymispisteeseen.
Jotenkin minusta tuntuu, että pääsiäinen on kevään edistymisen suhteen käännekohta. Siihen uskon ja sitä toivon. Ystävät, bongatkaa piippoja ja syökää mämmiä, rahkaa ja suklaamunia. Kukin makunne ja mieltymystenne mukaan. Mukavia pääsiäispyhiä!