Voitin Viikarivartti -blogin arvonnassa lipun Turun puutarhamessuille. Odotin kovasti pääseväni messuille, sillä se olisi ollut virkistävä ja tarpeellinen katkos viime aikojen hektisessä omaishoitorupeamassa.
Liput tulivat torstaipostin mukana ja perjantaiaamuna olin valmistautunut suuntaamaan auton nokan kohti Turkua. Valitettavasti suunnitelma siirtyi ensin lauantaille ja lopulta sunnuntaille hiipuen sitten kokonaan. Oikea käden vanha rannevamma kipeytyi pääsiäisen ikkunanpesuprojektin yhteydessä. Ranne on turvonnut ja särky kiusaa kaiken aikaa. Ratin kääntäminen ja vaihteen käyttäminen onnistuu hetken aikaa, mutta ranne ärsyyntyy pienestäkin rasituksesta ja kipu yltyy. Kuka minut Turusta ajaisi kotiin, jos auton sinne saakka saisinkin. Pakko oli luopua messumatkasta. Niin paljon, kuin se harmittikin. Yritin tarjota lippua tutuille, vaan yhden lipun ottajille ei ole ilmaantunut vapaaehtoisia.
Lämmin kiitos sinulle Varpuslintu messulipusta. Olen todella pahoillani, etten päässyt lippua hyödyntämään. Niin omasta, kuin sinunkin puolestasi. Näin se elämä menee, aina ei voi tehdä siten, kuin ennakkoon suunnittelee. Onneksi ei sentään ole kovin vakavasta asiasta kysymys. Ranne on kipuillut ennenkin ja tiedän sen toipuvan riittävässä levossa. Ja uusia messujakin järjestetään joka vuosi. Seuraavia siis odotellessa ja sillä välin muuta touhutessa.