Tavoitteena jouluruusupehko

Pelaguut kukkivat työhuoneen ikkunalla.

Pari päivää ulkona on tuullut varsin navakasti. Kun samanaikaisesti lämpöasteet ovat päivällä viiden ja kahdeksan asteen välissä, ei kovin lämpöiseltä tunnu. Jos ulkona on tekemistä, ei viileyttä huomaa. Päinvastoin, kottareita työntäessä ja multasäkkejä siirrellessä hiki valuu otsaa pittkin sen verran vikkelästi, että täytyy lisätä työntövauhtia vastatuuleen kuivattaakseen hikipisarat ennen niiden osumista silmiin.

Kevätkirjotähdet täyttävät rinteen.

Heräsin yöllä pilkkopimeään aikaan ja tietenkin ryhdyin ajattelemaan ja pyörimään ja pyörimään ja ajattelemaan. Siinä tilassa on turha houkutella nukkumattia, vaan parempi on joko lukea hetken aikaa tai nousta ylös tekemään jotain. Minä köpötin työhuoneeseen ja ryhdyin selaamaan edellisten vuosien kalentereita. Ihan samanlaisia ilmoja on kevät toisensa jälkeen. Jonain keväänä saattaa olla päivä tai peräti viikko erityisen lämmintä, mutta valtaosa vapuista vietetään +10 asteen tietämillä. Joskus sataa enemmän, joskus vähemmän. Harvemmin laisinkaan.

Sinivuokkoja siellä sun täällä

  
Tuuli on tosiaan pyörinyt pihassa ja pyyhkäissyt kaikki kunnan puolelle pudonneet vaahteranlehdet minun kukkapenkkeihini ja nurmikolle. Isompia nappaan ohikulkiessani, mutta kovin tarkkaan en ole ehtinyt ja viitsinyt pihaa rapsutella. Syksyllä haravoin ulkoilu- ja reippailumielessä viimeisen kierroksen aika myöhään. Heti kevään ensimmäisen ruohonleikkuun yhteydessä kaikki kuivat lehdet silppuuntuvat matojen ravinnoksi ja taas näyttää siistiltä.  

Kukkapenkkeihin taas ripottelin multaa ruskettuneiden lehtien ja korsien päälle. Multameikkaus ei kaikkia paikkoja riittävästi kaunistanut, mutta sateet ovat saaneet viherryksen voimistumaan ja pian mätänevät lehdet ovat muisto vain.

Jouluruusu - Helleborus

  
Kivipellon Sailan mahtavia jouluruusupehkoja on tullut ihasteltua jo useampana keväänä. Mahtavia jouluruusuja on myös Elämää luonnossa -blogin Sylvillä länsinaapurissamme.

Ensimmäiset jouluruusuni istutin ohjeiden mukaisesti puolivarjoiseen paikkaan, jossa vesi ei jää seisomaan. Yksi jouluruusu siinä paikassa edelleen kasvaa, mutta varsin vaatimattomana. Pari kukan ja muutaman lehden voimin se sinnittelee, mutta minkäänlaista intoa runsaaksi pehkoksi sillä ei näytä olevan. Siitä suivaantuneena olen parin viime vuoden aikana istuttanut systemaattisesti jouluruusuja eri paikkoihin. Ihan vain nähdäkseni, missä ne viihtyvät. Tuloksia ei tietenkään näe seuraavana keväänä, eikä kenties sitä seuraavanakaan. Kärsivällisyyttä kysytään tässäkin kokeilussa.

Viime keväänä istutetussa jouluruusussa lehdet meni, mutta nuppu tuli.

Vaan nyt alkaa hissukseen näyttää siltä, että jouluruusu viihtyy aurinkoisemmassakin paikassa. Uskon, että tärkeämpi pointti on huolehtia siitä, ettei jouluruusu makaa seisovan veden kyllästämässä mullassa. Omistani parhaiten viihtyvät ne, jotka ovat kohopenkeissä tai rinteessä. 

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, ostin Helsingin Kevätmessuilta yhden tummanvaalean jouluruusun ja kaksi tummaa Double Elleniä. En vielä tarkkaan tiedä, mihin ne istutan, mutta takuuvarmasti niille paikka löytyy. Aion vakaasti istuttaa jouluruusuja niin pitkään, että minullakin on jonain keväänä kunnon jouluruusupehko. Mieluummin useampi, vaan ei nyt ryhdytä liian ahneiksi.

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

Katsoitteko muuten tiistaina TV1:ltä brittiläisen Puutarhan pelastajat -ohjelman? Siinä pihaan istutettiin lukuisia jouluruusuja. Aika huikeita olivat myös runkosaniaiset, joiden lehdistö tuulessa heiluen muodosti vihreän tunnelimaisen katoksen ihmisten päiden päälle. Huikea tosin oli niiden hintakin, sillä viisi runkosaniaista maksoi 2500 puntaa. 

Kunpa näissä pihankohennusohjelmissa olisi seurantajaksoja, joissa näytettäisiin, miltä piha ja istutukset näyttävät puolen vuoden - vuodenpäästä. Ja kunpa tv:n ohjelmistoista päättävät ajattelisivat vähän järkevämmin ja sijoittaisivat puutarhaohjelmat marras-helmikuuhun. Silloin niitä olisi aikaa katsella ja niistä voisi imeä ideoita tulevaan kasvukauteen. Kuka jaksaa istua sohvalla aurinkoisena kevätiltana, kun tintit konsertoivat vihertyvässä puutarhassa ja tekemistä olisi yllin kyllin ulkonakin. No, ainahan voi tietenkin nauhoittaa ohjelmia. Jos nimittäin kevätkiireiltä muistaa. Eiköhän laiteta palautetta ja muutosideoita joka kanavalle.

Ostin messuilta myös vaaleapunaisen hortensian. En vaan kuolemaksenikaan muista, onko se tulppaani- vaiko ruusunnuppuhortensia. Kummallakaan nimellä en löydä netistä mitään. Pelaguita em. nimillä löytyy, mutta ei hortensiaa. Eipä se niin tärkeää ole. Tärkeämpää on muistaa kastella tätä kaunotarta säännöllisen tiheään. Hetkessä sen lehdet ja kukat roikkuvat apeina kohti pöydän pintaa, jos kastelu unohtuu. Yritän hoitaa häntä sinnikkäästi, jotta saisin kasvin ilmojen lämmettyä pergolan pöydälle.

Taas on yksi päivä illassa (siis tätä postausta kirjoittaessani). Tarkoitus oli käyttää vapaapäivä omassa puutarhassa möyrimiseen, mutta sadesää muutti suunnitelmia. Sainpa vihdoin kauan suunnittelemani lämpimän varaston siivouksen alulle. Nyt pitää muistaa hakea rautakaupasta maalipänikkä, jotta seuraavan sopivan sadepäivän tullessa saan seinät sudittua uuteen kuosiin. Ei lopu hommat, mutta hyvin organisoituina kaikille löytyy kyllä aikansa.

Mukavaa viikonloppua ja keväisiä tunnelmia ihan jokaiselle blogiystävälle!