Heinäkuussa ollaan

Kultakuoriainen on ihastunut Sarahiin

Kuten olen aiemmin kertonut, en ole vielä tänä kesänä istuttanut ainuttakaan monivuotista  kasvia. Monia suunnitelmia talven aikana syntyi, mutta yhtä monia esteitä niiden toteuttamiselle tuli. Se ei ole kovin vaarallista, koska hyvin ehtii syksyllä, tai seuraavana kesänä. Joskus on ihan hyväkin ottaa etäisyyttä ja tarkastella omia ideoitaan pidempään. Jos ja kun näin on tapahtunut, siitä on ollut useita hyviä seurauksia; kasvit ja suunnitellut paikat ovat vaihtuneet, mutta yleensä toteutuma on ollut alkuideaa parempi.

Lilium martagon 'Russian Red' - Päivölän ruusuretkeltä kesällä 2016

Kun on ollut aikaa kierrellä puutarhassa kaikessa rauhassa ilman, että oitis tarttuisi lapioon tai kottikärryihin, on tullut syvennyttyä kasvien tarkkailuun ja niiden yksityiskohtiin intensiivisesti. Saman kasvin kehitysvaiheet ovat tulleet tutuksi. Nuppujen pullistuminenkin on tallentunut verkkokalvolle kuin videolle konsanaan.

Varjolilja - Lilium martagon

Vuosien puutarhailun jälkeenkin olen välillä täysin ulalla, miksi jokin kasvi menestyy tai jokin toinen ei menesty laisinkaan. Kasvien kanssa on huomioitava monen monta muuttujaa; kasvuvyöhyke, valo-olosuhteet, istutusmaan koostumus, ravinteet, tuulisuus, lumisuus tai lumettomuus. Vaikka kaikki valitun paikan olosuhteet suosisivat siihen istutettua kasvia, voi jokin silti mennä pieleen, eikä kasvi menesty. Ja päinvastoin eli tyrkkäät kasvin kiireissäsi ensimmäiseen vapaaseen paikkaan epäillen jo istutusvaiheessa, ettei se ehkä ole paras mahdollinen. Silti kasvi kiittää sinua rehottamalla vuosi toisensa perään yltympäriinsä. 

Puutarhassa käyskennellessä olisi kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia kasvien kanssa. Kunpa ne kuiskisivat iltatuulen lomassa, mikä on niiden kohdalla mennyt erityisen hyvin ja kertoisivat siinä samalla, miksi se vieruskaveri otti ja lähti sanomatta edes heippaa istuttajalleen.

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Ennätyspitkä sateettomuus kuivasi meidän puutarhan totaalisesti. Kuivuuden vaikutusta ovat tehostaneet jatkuvat tuulet, jotka metsän kaatumisen vuoksi osuvat tontillemme entistä täsmällisemmin. Samoin suojaavien puiden poistuminen muutti puutarhamme valo-olosuhteita niin merkittävästi, että aivan varmasti sekin vaikuttaa. Viime kesän runsas kosteus ja vähäiset helteet eivät laittaneet kasvejani koville ja ne selvisivät hyvin. Tänä vuonna alkukesän helteet ja sateettomuus yhdistettynä merkittävästi muuttuneisiin olosuhteisiin laittoi kasvit koville ja se tulee näkymään tulevaisuudessakin. 

Nukkapähkämö - Stachys byzantina

  
Ensi kesä tulee olemaan monin tavoin mielenkiintoinen. Kuinka kitukasvuiset ja juuri ja juuri hengissä pysyneet kasvit selviytyvät talvesta? Entä ne, jotka eivät ole laisinkaan nousseet? Piileekö niiden mullan sisässä olevassa juuristossa yhtään voimaa, vai ovatko ne täysin menetettyjä? Paras varautua siihen, että tämän kesän aukkopaikat laajenevat. Asian voi tietenkin ottaa positiivisella mielellä ja ryhtyä miettimään, mitä kivaa ensi kesänä niihin aukkopaikkoihin istuttaisi.

Ketoneilikka - Dianthus deltoides

Lämmin ja aurinkoinen toukokuu sai kasvit kasvamaan ja kukkimaan ennätysaikaisin. Siitä muodostui puutarhurillekin harhaluulo, että aikakin olisi harpannut yli yhden kuukauden. Tavallisesti pionini kukkivat heinäkuun puolivälin tienoilla. Nyt ne ehtivät siihen mennessä jo lopettaa. Ajoittain mielen valtaa huoli, riittääkö loppukesäksi kukkijoita laisinkaan, mutta ihan varmasti riittää. Miten sitä tuleekin tuijotettua isoja ja näyttäviä kasviryhmiä, kuten ruusuja, pioneja ja vaikkapa kärhöjä. Intohimoisilla puutarhaihmisillä riittää valikoimaa ja huomionarvoisia kukkijoita tavallisten ja suosittujen lisäksi ja sijasta.

Pitsilehtimallinen salkoruusu - Alcea rosea

Löysin nuppuja nuokkuluppioista ja salkoruusustakin, vaikka yllä olevassa kuvassa salkoruusun lehdet ovat hienompaa pitsiä, kuin monen nuoren neidon hääpuku. En tiedä, ovatko lehdillä käyneet ruokailemassa kotilot vaiko muut ötökät, joita tälle kesälle riittää. Yllättäen salkoruusu on kasvattanut pitsimäisiksi syötyjen lehtien yläpuolelle uudenuutukaisia ja vielä syömättömiä lehtiä. Parasta, että niiden lehtien lomassa keikkuu mukavasti nuppurykelmiä. Salkoruusun olen siemenestä kasvattanut ja viime kesänä se kukki kauniisti ja pitkään. Olen kovasti ilahtunut, ettei sen enempää talvi kuin kuivuuskaan nujertanut kasvatukseni tulosta.

Viime kesänä keräsin ahkerasti kotiloita ja ruokin niitä Ferramolilla. Asetin heti kevään tullen talon joka nurkalle ja alapihallekin pariin paikkaan etikkaliemellä varustetun pesuainepurkin. Kokemuksesta tiedän, että pihalla kulkiessa on houkutus suuri nakata näkyvillä olevat kotilot pois silmistä. Se vain saattaa johtaa siihen, että kotilot nauraa kihertäen tekevät pensaiden alla sata uutta kotiloa. Kun etikkapurnukka on helposti saatavilla, sinne ne kotilot sujahtavat viimeiselle matkalleen ja ehkä yksi tai kaksi kasvinlehteä säilyy hetken ehjänä.

Alkukesästä kotiloita ei kovin montaa vastaan tullut. Mielessäni jo kehittelin ajatusta, että kylmä talvi ja kuiva kevät ovat tappaneet kaikki. Hui, hai, turha luulo. Lehtiartikkelin mukaan kotilot kaivautuvat niin kylmässä kuin kuumassakin mullan sisään sulkien kuoriaukkonsa kalvolla. Sopivan kosteuden saavuttua ne kömpivät esiin. Tämä tuli juhannussateiden myötä todeksi huomattua. Kotiloita oli kymmenittäin hiekkakäytävillä ja puskien alla. Luulivat varmaan minun tarjoavan niille juhannusillallisen. No, omanlaisensa tarjosinkin. Pudotin ensinäkemältä löytämäni kaverit etikkaliemeen ja lopuille tarjosin Ferramolia.

Viinilaukka - Allium atropurpureum

Juhannuksena meillä tuli mielestäni vettä ihan riittävästi. Kesäkuun viimeisellä viikolla olen kokeeksi tutkinut mullan koostumusta ja kosteutta ja totisesti se on yhä kuivaa. Kosteutta ei löytynyt yhtään syvemmältäkään. Multa ei edes tunnu mullalta, vaan se on jotain pölisevää ja hienojakoista harmaata ainesta. Tutkimukseni oli siinä mielessä hyödyllistä, että tajusin, miten paljon maa tarvitsee vettä kastuakseen kunnolla. Pitkän kuivuuden jälkeen siihen ei riitä yhden tai kahden päivän sade. Jos taivaalta tuleva sadekaan ei hevillä kastele puutarhaa, miten valtavan määrän vettä sinne pitäisi keinokastelemalla syytää? Onneksemme näin pitkään jatkuvia kuivia jaksoja on harvoin. Median mukaan edellinen vastaava kausi olisi ollut v. 1984. Ilmastomuutoksen sanotaan lisäävän äärimmäisiä sääilmiöitä. Siis myös kuivuutta. Ei kuulosta mukavalta.

Sinilaukka - Allium caeruleum - nojaa värililjaan.

Kun taas ryhdyin puutarhaan liittyviä asioita pohdiskelemaan, mennään nyt loppuun saakka samalla linjalla. Toki olen vuosien ajan syyssipuleita hankkiessani istuttanut myös laukkoja. Enimmäkseen kuitenkin lehto-, pallero- ja ukkolaukkaa. Viime syksynä laajensin valikoimaani ja istutin myös muutaman viinilaukan ja yhden pussillisen sinilaukkaa. Viinilaukka jo lopettelee kukintaansa, mutta sinilaukka vasta aloittaa. 

Mukavaa, että laukkojen kukintaa riittää pidemmälle kesään, eikä kaikki sipulikukat marssi estradille toukokuussa. Tämä huomio laitettakoon näin julkisesti korvan taakse syksyä varten muistiin. Enemmän ja monipuolisemmin myös laukkoja syysmultiin, lupaan.

Kuunlilja - Hosta 'Frances Williams'

Tämä postaus on kirjoitettu kesäkuun viimeisellä viikolla (ja ajastettu julkaistavaksi heinäkuun puolella). Päivänä, jolloin aurinko porottaa lämpimästi. Iltapäivälehtien lööpit ja uutisten meteorologit kuitenkin lupaavat viikonlopulle massiivisia vesisateita. Niinpä tämän (ja usein monen muunkin) postauksen tiedoissa saattaa olla puutteita. Ettehän naulaa minua häpeäpenkkiin siitä syystä.

Mukavia heinäkuun hetkiä kaikille!