Välillä vähän kaivamista

Loistokärhö - Clematis Hagley Hybrid

Vihdoin on tullut sen verran vettä, että kasvien istuttamiseen on uskaltanut ryhtyä. Kovin paljon siirrettävää tai istutettavaa ei tälle kesälle ole järjestynyt. Keväällä ostin kolme kärhöä kympillä ja yhden neljällä eurolla. Ne ovat saaneet kasvattaa kokoaan ja juuriaan ruukuissa kesän ajan. Kauniisti ovat kukkineetkin. Hagley Hybridissä kukinta olisi varmaan jatkunut edelleenkin, mutta päätin kuitenkin siirtää kärhöt maahan, jotta niillä olisi aikaa juurtua ennen talventuloa.

Minulla aina kasvimyymälöissä mopo karkaa ja teen ostoksia, joiden kanssa olen sitten kotipihalla helisemässä. "Kasvi edellä" -eläminen ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa, koska sopivan istutuspaikan etsimisessä on aina oma päänvaivansa. Koko kesähän tässä on ollut aikaa pohtia kärhöille sopivia paikkoja, vaan käytännössä ne löytyivät vasta lapion kanssa pihaa kerta toisensa jälkeen kierrellessä.

Loistokärhö - Clematis 'Warszawska Nike'

  

Vastapäätä sisäänkäyntiä istutin loistokärhö Warszawska Niken. Sen tummanlilan samettiset kukat ovat upeata katseltavaa ja sopivat erinomaisesti jopa satunnaisten ovellakävijoiden ihailtaviksi. Tämän kärhön näen tarvittaessa myös keittiön ikkunasta, jollen ehdi sitä pihalle katselemaan.

Tarhaviinikärhö - Clematis vit. Purpurea Plena Elegans

Tarhaviinikärhö Purpurea p. Elegans pääsi myös talon sisäänkäynnin puolelle, Pikkupuutarhaan johtavan polun alkupäähän. Sen tieltä siirsin vielä pienikokoisen pallohortensian toisaalle pikkupuutarhaan. Pallohortensian olen ostanut markkinoilta pikkuruisena taimena. Kokoa se on pihassani kasvanut, mutta ei ainakaan tänä kesänä yrittänytkään kukkia. 

P.p.Elegans -viinikärhö minulla oli ruukussa myös viime kesänä ja sen siirsin syksyllä maahan olopihan Pionipolun päähän. Hyvin lähti keväällä kasvamaan ja on kukkinut runsaasti. Toivottavasti kakkospurpurea juurtuu hyvin ja jatkossa purppuraista iloa löytyy talon kummaltakin puolelta.

 

Tarhaviinikärhö - Clematis vit. Madame Julia Correvon

 

Julia Correvonin ja Hagley Hybridin istutin olopihan Syreenipenkkiin, perennojen taustalle. Kumpainenkin on kesän ajan kasvanut sisääntulon korkeissa ruukuissa. Jouduin käyttämään hieman väkivaltaa saadakseni ne ruukuista pois, sillä en mitenkään voinut kaataa täynnä multaa olevaa 140 senttistä ruukkua maahan kumolleen. Piti seistä korokkeen päällä ja lapiolla vääntää kummastakin ruukusta kärhö pois. Kärhöt olivat kasvattaneet juurensa ruukun syvyyksiin ja valitettavasti osa juurista meni poikki. Jos siis jatkossa vuokraan kärhöille ruukun kesäasunnoksi, on pyrittävä huomioimaan kasvin poissaanti ruukusta.

Loistokärhö - Clematis `Ville de Lyon`

Vielä yhdelle kärhölle piti kaivaa kuoppa, mutta nyt kyseessä oli muuttokeikka. Mantsuriankärhöni on asunut jo kahdessa paikassa, joista kummassakin se on lähtenyt hyvin kasvuun, mutta jämähtänyt sitten paikalleen. Ei ole kuollut, vaan ei kukkinut eikä kasvanutkaan yhtään alkupyrähdyksen jälkeen. 

Päätin tehdä, kuten Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogissa eli kokeilen vielä kolmatta paikkaa. Mantsuriankärhö pääsi entiseen Metsäpuutarhaan, joka ennen kuului tontin varjoisimpiin paikkoihin. Valo-olosuhteiden muutoksen vuoksi se ei enää sitä ole. Kärhölle tarjoutui syvämultainen paikka, johon auringonpaiste siilautuu parin isokokoisen lehtipuun lomitse. Ainakin sillä on nyt tilaa ja rauha kasvaa. Jollei Metsäpuutarhassakaan viihdy, kuolkoon pois.

Saatuani kärhöt omille paikoilleen, oli aika vähän vakavampaan kaivutehtävään. Laskimme Juuson tuhkan ekologisessa uurnassaan Kotikiven kupeeseen. Aikoinaan, kiven vielä nököttäessä kunnan puolella, Juusolla oli tapana tähystää kiven päällä ja hyökätä sieltä heinikkoon hiirien, myyrien ja päästäisten kimppuun. Olin kovasti iloinen saadessani kiven viime kesänä takaisin omalle tontille, sillä meiltähän urakoitsija sen aikanaan kunnan metsikköön kauhallaan kiikutti. Juuso ei viime eikä tänäkään kesänä tierempan metelin ja muuttuneen miljöön vuoksi ominut enää kiveä tähtäilypaikakseen. Uskon, että se on kuitenkin tyytyväinen saadessaan levätä auringon lämmittämän kiven läheisyydessä.

Kuninkaallinen betonipallo villiviinihiuksineen.

Kesä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta silti kesä on aina kesä. Kerrankin olen levännyt oikein kunnolla ja keskittynyt pienistä asioista iloitsemiseen. Seuraava postaus on varmasti jo virallisen syksyn puolella. Puutarhaihmisen kannalta syksy ei kuitenkaan merkitse loikoilua takan edessä turkiksiin kääriytyneenä, vaan pikemminkin innokasta aherrusta viilenevässä säässä. Innolla siis sitä kohti.