Sivut

perjantai 26. lokakuuta 2018

Vähenee ennen kuin loppuu kokonaan


Siis mikä vähenee ennen loppumista? No, syystyöt tietenkin. Puut ja valtaosa pensaista alkaa olla jo aivan paljaita. Norjanangervo vielä sinnittelee otettaan lehdistä, samoin herukat ja kärhöt. Tuskin niitä enää edes haravoin, sillä pudotkoon kasvien tyveen suojaksi.

Jänisverkotkin sain vihdoin paikoilleen. Eipä siinäkään kauan nenä tuhissut. Jotenkin vain moni homma etukäteen tuntuu työläämmältä, kuin sitten onkaan. Ehkä ne tekemättöminä kasvavat mielessä mittaansa suuremmiksi. 


Muutamana yönä ja aamuna on ollut jokunen aste pakkasta. Auton ikkunoita on jo päässyt skrapaamaan. Tapanani on ollut aloittaa lintujen ruokinta sitten, kun maa on jäässä. Yöpakkasista huolimatta multa ei ole edes kohmeessa, niitä aamuja lukuunottamatta. 

Tintit pyörivät ikkunalaudoilla niin ahkerasti, että ripustin pihapiiriin kolme talipallotelinettä. Hyvin on tieto ruokinnan aloittamisesta kiirinyt ympäristössä ja monenlaisia lintuja olen jo päässyt ikkunasta tiirailemaan. Tali- ja sinitiaisia tienkin, mutta myös punatulkkuja, mustarastaita ja närhiä. Pari harakkaa pyörii pihassa ahkeraan ja yksi oravakin yrittää marakatin lailla oksalta käsin tavoitella talipallotelinettä. 


Syksyn saapuessa sitä tulee ihmetelleeksi, mitä tekemistä enää on, kun puutarha vaipuu talviuneen. Mukavasti ajan saa kulumaan pelkästään tinttien touhuja seuratessa. Kerran jos toisenkin on puurot meinanneet jäädä sekoittamatta, kun kauhan valtija unohtuu tuijottamaan ikkunasta mustarastaiden oksilla taiteilua.

Tähtiputki - Astrantia major 'Sunningdale variegated'
  
Aika sinnikkäitä nämä puutarhan kasvit ovat. Tai sitten ne yrittävät nyt tehdä sen, mikä helteessä ja kuivuudessa jäi hoitamatta eli kukkivat. Kirjavalehtinen tähtiputki ei kasvanut eikä kukkinut koko kesänä. Ajattelin jo, että mennyttä on koko kasvi. Niin vain on loppukesän ja alkusyksyn aikana kasvattanut matalia versojaan ja vihdoin alkanut jopa kukkia.

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink Panda'

Koristemansikka Pink Panda on hissukseen kukkinut koko kesän, mutta kuivuuden hellitettyä se on kiihdyttänyt nuppujen kehittymistä ja avautumista oikein vauhdilla. Aika sympaattinen pikkukasvi, joka ryömii muiden perennojen joukossa, mutta ei kuitenkaan muodostu riesaksi. Alkuperäisestä istutuspaikasta olen jo hiukan siirtänyt koristemansikkaa toiseen kukkapenkkiin. Taidanpa ensi kesänä tuoda sitä myös yläpihalle.

Kerrottu kurjenkello - Campanula 'La Belle'

Kerrottu kurjenkello 'La Belle' on asunut puutarhassani kolme vuotta. Se on pysynyt aika matalana ja väriltään lähes valkoisena. Ostin sen kuvien perusteella ja niissä väri oli aika syvän sininen. Kooltaan tämän kurjenkellon piti olla noin 60-80 cm. Ei ole kasvanut edes 50 senttiseksi. Tämänkin suhteen olin varma, että hyvästit on heitetty, mutta niin vain sekin loppukesästä työnsi versot mullasta ja nyt ryhtyi kukkimaan. Ehkä pikkuiselle kurjenkellolle voisi miettiä uutta kasvupaikkaa jonkun penkin reunassa. Silloin se pääsisi paremmin oikeuksiinsa.


Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Hopeatäpläpeippi jaksaa joka vuosi kukkia myöhäiseen syksyyn, säistä riippuen. Tänä kesänä se ei ole kovin paljon kukkinut. Sinänsä sen kukat eivät ole kovin näyttäviä ja enemmän pidän tämän kasvin lehdistä. Ne tuovat kivasti valon tunnetta muiden kasvien lomaan. Hopeatäpläpeippi on aika hyvä leviämään, mutta se on helppo pitää kurissa.


Kesän ulkona viettäneistä viidestä lehtikaktuksesta neljä on täynnä nuppuja. Kirkkaanpunainen jo avannutkin ensimmäiset kukkansa. Myös valkoisen ensimmäiset kukat ovat viittä vaille avoinna. Kaksi muuta kaktusta ovat vaaleanpunaisia. Nuputtoman väristä en ole varma. Luultavasti sekin vielä kukkii. 

Vanhin ja suurin vaaleanpunainen oli aika repsahtaneen näköinen tuodessani sen syyskuussa sisälle. Hetken jo ajattelin sen kärsineen liikaa hellekesästä, vaikka ei ihan suorassa auringonpaisteessa ollutkaan. Hyvin se on piristynyt ja värikin palannut kauniin vihreäksi.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Lunta on tänne etelärannikolle lupailtu ja joka kerran lupaus on peruttu. Viime vuonna ensimmäinen lumi satoi 27.10. ja silloin märkää lunta tulikin ihan kunnolla. Pihassa piti tehdä lumitöitä, jotta pääsi kulkemaan. Märkä lumimassa katkaisi ruusuorapihlajastani ison oksan repäisten runkoon pahan kolon. Laitoin vauriokohtaan haavansuoja-ainetta ja puu näyttää selvinneen vauriosta. Kukkikin kesällä kauniisti.

Eiköhän sitä pian siirrytä lumi- ja pakkasaikaan. Kunhan sää nyt perinteisesti aikansa keikkuu.

Mukavaa viikonloppua kaikille!