 |
| Peittokurjenpolvi - Geranium cantabrigiense |
Reilusti plussan puolella on tämä marraskuu kulunut. Tulevalle viikolle on luvassa viilenevää, katsotaan, toteutuvatko lupaukset. Lähes +10 asteen lämpötila on saanut meikäläisenkin käyttäytymään kummallisesti. Pihalla käyskennellessäni nenä on suunnattu kohti multaa, aivan kuin odottaisin piippojen pongahtavan sieltä esiin. Enpä sellaisista löydöistä edes yllättyisi. Kunnan keskustassa sijaitsevan julkisen rakennuksen seinustalla kasvavat rhodot availivat perjantain harmaassa usvassa värikkäitä nuppujaan. Kuiskailin niille, että talvilepoon siitä, vaan mahtoivatko minua totella.
Tuntuu oudolta haahuilla pihalla ilman, että olisi mitään järjellistä tekemistä. Haravoinnit on haravoitu ja kukkapenkitkin kantattu. Yhtenä päivänä sain biokompostorin tyhjennettyä, mistä kovasti itseäni kiittelin. Ehkä kompostori ei pakkasten tultua jäädy samalla lailla umpeen, kuin viime talvena. Ainakin siellä on nyt tilaa uudelle massalle. Siirsin puolikypsän materiaalin biokompostorin viereen siirretyn vanhan lämpökompostorin uumeniin jatkamaan muhimista. Kevääksi on valmistumassa pari kottikärryllistä hyvää multaa.
 |
| Karviainen - Ribes uva-crispa |
Kevättä ja erityisesti aurinkoa on kova ikävä. Koko marraskuu on ollut niin harmaan pimeä ja kostea. Varsinaisesti ei ole kovin monena päivänä satanut, mutta ilman täyttänyt tiivis harmaus on saanut hiukset ja vaatteetkin ulkona kostumaan. Lauantaiksi luvattiin aurinkoa, joka tyytyi vain pilvien takaa hetken kurkistelemaan iltapäivän kääntyessä iltaan. Ehkä pitkä poissaolo vaatii auringoltakin hiukan harjoittelua ennen täydeltä taivaalta paistamista.
 |
| Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum |
Kameraa ei ole tullut pahemmin ulkoilutettua. Puutarhassa kaikki on jämähtänyt niille sijoilleen, eikä ruskeita rankoja ja vähäisiä väripilkkuja jaksa kerta toisensa jälkeen objektiivilla tähdätä. Tinttien kuvaamiseen sopivaa obiskaa minulla ei ole, mutta lintuja on kiva tarkkailla kuvaamattakin. Närhiä käy pihassa useita ja viimein myös ensimmäinen viherpeippo ilmestyi viime talviseen tapaan pihaan.
Oravakin on kuullut meidän pihan siemenbuffetin avautuneen ja hoitokissojen iloksi se käy päivittäin keittiön ikkunan edustan ruokintapaikalla lounastamassa.
 |
| Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale |
Syysmyrkkyliljat ovat kukkimisensa kukkineet ja kallistuneet maahan pitkälleen talviunta odottamaan. Vaikka alapihalla ei paljon mitään katseltavaa nyt olekaan, ovat kierrokset siellä muussa mielessä tarpeen. Yhtenä päivänä löysin liljan sipulin kukkapenkin pinnasta. Saattoi olla marhanlilja, vaikkakaan ei sentään tämän syksyn ostoksia. Kaivoin sen takaisin multaan. Lauma variksia ja pari harakkaa peuhaa meidän pihalla toisiaan takaa ajaen ja kukkapenkkejä mylläten. Mustarastaatkin ovat kovia mullan myllääjiä.
Televisio ja postilaatikko ovat jo täynnä joulumainoksia. Kauppojen hyllyistä ja tiskeistä puhumattakaan. Joulusta kyllä tykkään, mutta vuosi vuodelta aikaisemmin alkava, ylenmääräinen jouluhössötys väsyttää. Voi olla, että tänä vuonna vietämme erilaisen joulun. Aika näyttää, mihin ratkaisuun päädymme.
Erilaisia jouluvaloja on jo monessa pihassa. Tässä pimeydessä ne tuovat iloa, piristystä ja kauneutta. Sisälle olen jo muutamia valoja viritellyt ja ensi viikolla ajattelin laittaa ulos valoja. Enkä enää kausivaloja, vaan ihan kunnon jouluvaloja. Mukavampi valoja on nyt katsella, kuin tammikuun lopun kirkkaudessa.
 |
| Tyttären Nemo-kissa |
Marraskuun hämäryys on hidastanut minua. Pysyäkseni ajan tasalle luen blogienne postauksia monta peräkkäin ja niinpä kommentointiin ei tahdo jäädä aikaa. Sitäpaitsi tabletilla suoritettu yhden sormen tökkiminen on sietämätöntä touhua. On iltoja, jolloin en avaa tietokonetta laisinkaan, vaan kudon ja sänkyyn mentyäni uppoudun kirjoihin. Aikansa kutakin, nyt siis tällaista.
Ystävät, ottakaa mallia Nemo-kissasta ja nauttikaa rennosti tästä hämärän hyssystä ja kynttilöiden valosta. Ja menkää ilolla ulos tankkaamaan aurinkoa heti, kun se taivaalle ilmaantuu.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!