Sivut

maanantai 3. joulukuuta 2018

Lukeminen on intohimoni

Isänpäivälahjaksi ostin Ukkokullalle Jussi Adler-Olsenin esikoisteoksen Aakkostalo ja itselleni syksyn tuoreimmat Riikka Pulkkisen Lasten planeetta ja Katja Ketun Rosa on poissa. 

Lukeminen on intohimoni ja harrastukseni. Päivät aloitan sanomalehdet läpi käymällä. Nykyisin tabletilta. Olen aina halunnut olla ajantasalla kotimaan ja maailman kuulumisista. Uutiset, tapahtumat, politiikka, talous, kulttuuri, sää. Kaiken luen enemmän ja vähemmän tarkasti. Osasta otsikot ja ingressit, osasta koko artikkelin. Urheilu on ehkä niitä alueita, joista otsikot riittävät.

Kirjoilla on aina ollut tärkeä rooli elämässäni. Yhtään en muista, milloin olen oppinut lukemaan. Isä korosti opiskelun ja lukemisen tärkeyttä, vaikka en muista nähneeni hänen muuta lukevan, kuin sanomalehtiä. Äiti luki romaaneja ja lukee vielä iäkkäänäkin vähän. Kirjastossa opin käymään jo ekaluokkalaisena, kun kirjasto sijaitsi koulun yhteydessä. Koulussa oli eräs lukemiseen innostava opettaja. Kun tehtävät oli tunnilla tehty, sai lopputunnin käyttää luokassa olevasta hyllystä valitun kirjan parissa. Siten tutustuin Anni Swanin satuihin ja tarinoihin. 

Tulppaani 31..5.

Espoossa asuessani kirjastoauto ja kirjastorakennukset tulivat tutuiksi. Vieläkin taitaa aikuisilla ja lapsilla olla erilaiset kirjastokortit, mutta aikanaan lasten kirjastokortilla ei aikuisten kirjoja saanut edes lainata. En muista, minkä ikäisenä sai aikuisten kirjastokortin. Sen muistan hyvin, kuinka innokkaasti odotin lupaa päästä lainaamaan aikuisten kirjoihin luokiteltuja teoksia. Tunsin olevani riittävän kypsä ja lukeneeni jo kaiken mahdollisen lasten kirjapuolelta lainattavan. 

70-luvulla kirjakerhot olivat suosittuja ja parhaimmillaan kuuluin kolmeen kirjakerhoon. Niiden kautta oma kirjahylly täyttyi ja klassikot löysivät tiensä kotiin. Vieläkin kuulun yhteen kirjakerhoon. Enempää ei enää taida ollakaan. Olen osallistunut myös kirjallisuus- ja lukupiireihin.

Suviruusu 30.5.

Omille lapsille luin paljon. Kävimme ahkerasti kirjastossa ja ostin heille joululahjaksi ja merkkipäivinä kirjoja. Tytär lukee nykyisin kiireidensä vuoksi vähemmän. Pojasta tuli kirjastojen suurkuluttaja, kirjamessujen kävijä, divareiden kahlaaja ja kirjakauppojen asiakas. Ukkokulta on myös aktiivinen kirjan kuluttaja.

Pikkulapset yhdistettynä päivätyöhön, omakotiasumisen moniin aktiviteetteihin ja harrastuksiin verotti kirjoille jäävää aikaa. Kokonaan lukeminen ei ole jäänyt koskaan, mutta enemmän pohdintaa vaativat teokset jäivät vuosiksi vähemmälle ja usein valinta osui kevyempiin dekkareihin ja runoihin.

Unikko 14.6.

Edelleen käyn paljon kirjastossa. Kylällämme on hyvä kirjasto, jossa on runsaasti kirjoihin ja lukemiseen liittyvää toimintaa. Kierrätyskeskukset ja kirpputorit ovat oivallisia edullisten kirjaostosten paikkoja. Varsinkin joulun jälkeen löytää eurolla, parilla uutuuksia käytettynä, mutta uudenveroisina. Kauppojen kirja-alennusmyynnit täytyy aina käydä läpi. Jonkun verran ostan kirjoja kirjakaupasta niin itselleni kuin lahjaksi Ukkokullalle. Kirjakauppa onkin taimikauppojen lisäksi paikka, jossa "mopo" tahtoo karata käsistä. 

Nykyisin tärkein lukemiseen käyttämäni hetki on iltaisin ennen nukkumaan menoa. Jännän tai mielenkiintoisen kirjan sattuessa käsiin, ei sitä välttämättä malta laskea yöpöydälle ja unet lyhenevät lukemisen vuoksi. Kesähelteillä luin paljon päivisinkin, kun mitään muuta ei jaksanut tehdä. Heinäkuusta 1981 olen kirjannut ylös kaikki lukemani kirjat. Yleensä luen kuukaudessa 4-6 kirjaa. Mieluisinta lukemista on kotimainen proosa ja skandinaaviset dekkarit. Pyrin olemaan avoin kaikenlaiselle kirjallisuudelle. Kirjastosta tuleekin kannettua niin tieto- kuin muitakin kirjoja.

Pioni Coral Charm 16.6.

Dekkareita ostan jonkun verran, joskin useimmiten lahjaksi. Dekkari on vähän sellainen kertakäyttöjuttu, sillä kerran yhden tarinan jännityksen koettuaan se ei ehkä enää toistamiseen tunnu samalta. Proosakirjoihin sen sijaan voin palata toisenkin kerran. Lukeminen vaatii välillä paneutumista ja aikaa, jonka vuoksi proosakirjoja hankin mielelläni omaksi.

Hyviä kirjavinkkejä olen viime aikoina ammentanut Kirjojen kuisketta -blogista ja Leena Lumi -blogista.

Pioni Sarah Bernhardt ja kultakuoriainen

Tarkoitukseni oli osallistua tänä vuonna Helmet-lukuhaasteeseen . 50 kirjan lukeminen vuoden aikana ei ole ongelma. Sen sijaan kirjojen sijoittaminen haasteessa annettujen teemojen alle ei sujunut ja päätin jättää haasteen väliin. Katsotaan, millaisia teemoja ensi vuoden lukuhaasteeseen tulee.


Huvitus 9.9.

Minusta lukutaito on tärkeää kaikille maailman ihmisille. Se on perusta kaikelle oppimiselle ja se on portti elämän rikastuttamiseen. Meillä Suomessa kirjoja ei tarvitse omistaa voidakseen niitä lukea. Kirjasto on paikka, joka ansaitsee arvonsa ja kiitoksensa. En voisi kuvitella elämää ilman lukemista. Jos jotain pitäisi valita autiolle saarelle, niin kokonaisen kirjaston sinne mukaani haluaisin.