 |
| Kuurainen pensaanoksa 27.11.18 |
Minna/Hiidenkiven puutarhassa -blogista postasi lokakuussa oivallisesti bloggaamisesta ja kuvista. Kyse ei ollut haasteesta ja sama teema on ollut esillä aiemminkin. Aihe on monille bloggaajille tärkeä ja esimerkiksi kuvien tallentamisesta tulee välillä kysymyksiä. Kerron omista tavoistani, jotka eivät siis missään nimessä ole se ainut ja oikea. Jokainen ilman muuta toimii niin, kuin itselleen parhaaksi näkee.
 |
| Kävelylenkin kuuraisia näkymiä 27.11.18 |
Kuvien ottaminen
Puutarhatöissä kamera on harvemmin mukana. Uppoudun töihin yleensä niin tehokkaasti, että unohdan kuitenkin kuvaamisen. Lisäksi säälin kameraani, enkä halua sen vaikkapa unohtuvan sateeseen. Usein puutarhatyöni ovat sangen multaisia ja sotkuisia, mikä ei kameran kannalta ole hyvä. Edellisistä syistä työvaihekuvat ovat minulle harvinaisia. Vaikka suunnittelisin ottavani kuvia eri työvaiheista, työn tiimellyksessä sen unohdan. Ja kun vihdoin muistan, olen niin likainen, että jätän kuvat ottamatta.
Yleensä teen kameran kanssa puutarhakierroksia. Kasvukaudella useitakin kierroksia yhden päivän aikana. Käyn myös tarkoituksella kuvaamassa jotain tiettyä kasvia tai kohdetta. Kamera on mukanani myös päämäärättömillä retkillä ja usein silloin tulee kuvattua kiinnostavia kuvia. Pyrin ottamaan samasta kohteesta useita kuvia ja valitsemaan niistä sitten mielestäni parhaan.
 |
| Kävelylenkin näkymiä 27.11.18 |
Kuvien käsittely
Blogia varten siirrän kuvia tarpeen mukaan kamerasta koneelle. Valitsen sopivat kuvat, rajaan ja pienennän ne yleensä heti. Käytän rajaamiseen ja pienentämiseen etupäässä Picasaa, joka tuli Bloggerin mukana. Kuvan pixelikoon pienentäminen on oleellista, sillä bloggeriin käytetyt kuvat tallentuvat Googlen pilvipalveluun, joka on maksuton 1 Gigaan saakka. Sen jälkeen on ostettava lisää tilaa. Toinen syy kuvan pienentämiseen on niiden nopeampi latautuminen. Varsinkin tabletilla ja kännykällä blogeja lukiessa eivät oikein isot kuvat jaksa aueta.
Kuvien rajaamisen ja pienentämisen lisäksi lisään kuviin vesileiman. Se käy Picasalla helposti. Varmasti myös muilla keinoilla. Vesileiman tarkoitus on estää/vähentää kuvieni luvatonta lainaamista. Toki vesileima on helppo halutessa poistaakin. Kuvani eivät ole suurta taidetta, mutta silti en halua niitä luvattomasti käytettävän.
 |
| Kylän talviuintipaikka 27.11.18 |
Kuvien tallentaminen
Kaikki kuvat siirrän kamerasta säännöllisesti. Kesällä kuvaan paljon enemmän ja silloin tyhjennän kameran useammin, kuin talvella. Kameran muistikortti ei välttämättä ole paras ja turvallisin kuvien säilytyspaikka. Ja vaikka isoille muistikorteille mahtuukin paljon kuvia, on mukavampi, että muistikortilla on runsaasti tilaa uusien kuvien ottamiseen.
Kuva-arkistoni on sekä pöytäkoneeni kovalevyllä että poltettuina rompuille. Lisäksi Ukkokulta ottaa varmistukset koneestani säännöllisesti, joten siten kuvat ovat vielä kolmannessakin paikassa. Kokemuksesta tiedän, ettei yksi paikka riitä turvaamaan kuvia. Minulta on hajonnut koneesta kovalevy että myös ulkoinen kovalevy. Romputkin ovat hyvin haavoittuvaisia, mutta jos kuvat ovat kahdessa paikassa, niiden samanaikainen rikkoutuminen on harvinaisempaa.
Koneellani on oma kansio blogikuville ja oma kansio tallennetuille kuville. Blogi-kansiossa on käsillä olevan vuoden pienennetyt ja nimetyt kuvat kuukausittain. Lisäksi on bannereita ja sivupalkkikuvia varten omat kansiot. Muut kansiot toimivat apukansioina.
Tallennettujen kuvien kansioon menevät kaikki kuvat pienentämättöminä ja rajaamattomina. Kamerasta kuvia siirtäessäni pyrin siivoamaan huonot ja ylimääräiset kuvat pois. Olen huomannut, ettei yhdestä kukasta kannata säilyttää viittä samanlaista kuvaa. Varsinkin, kun pionit ja ruusut sun muut tulee kuvattua kesä toisensa perään. Nimeän kuvakansiot: vuosi-kuukausi-päivämäärä + jokin kuvien löytämistä helpottava sana (esimerkiksi: 20180707Pionit tai 20180817Kasvimaa). Mitä tarkemmin kansioita nimeää, sen helpompi kuvia on myöhemmin löytää.
Tyhjennän kuvat kamerasta vasta, kun kaikki on siirretty koneelle, poltettu rompuille ja tarkastettu, että siirto ja poltto on myös onnistunut.
 |
| Lumikärhö 27.11.18 |
Blogin kirjoittamisesta
Yleensä kirjoitan postauksen alusta loppuun saman tien. Aikaa siihen saattaa mennä paljonkin, vaikka idea olisi jo valmiina päässäni. Käyn välillä tyhjentämässä pesukoneen, laittamassa ruokaa ja syömässä. Kesällä teen postaukset iltaisin tai joskus jopa yöllä, kun en saa unta. Kasvuajan ulkopuolella käytän postauksiin sateisia ja kylmiä päiviä, jolloin ei ole muuta ohjelmaa tai jolloin muutenkin olisin kotosalla. Jollen ehdi kirjoittaa postausta loppuun, tallennan sen ja palaan siihen myöhemmin. Joskus sitten käy niin, että koko postaus muuttaa muotoaan. Ei välttämättä huonoa sekään.
Käytän aika paljon ajastusta. Kun on hyvä kirjoitusvire ja pää tulvillaan ideoita, saatan tehdä useamman postauksen putkeen ja ajastan ne sitten julkaistavaksi myöhemmin.
 |
| Kirjavalehtinen pikkutalvio 1.12.18 |
Joskus postaus lähtee jostain tietystä kuvasta, joskus taasen kasvista tai pihalla tehdystä hommasta. Usein saan aiheen teidän postauksistanne nousseista ajatuksista ja ideoista. Onpa käynyt niinkin, että pää tyhjänä asetun koneen ääreen ja yhtäkkiä sanojen virta lähtee vyörymään. Kuvat ovat minulle tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää kirjoittaminen. Siksi postauksissani on usein paljon tekstiä. Kukin luonnollisesti käyttää vahvuuksiaan.
Viime aikoina ovat ideat olleet vähissä ja motivaatiokin osin kadoksissa. Se on tavallista talvikaudella, mutta nyt jotenkin erityisen voimakasta. Välillä olen jopa ajatellut, että onko blogielämäni päättymässä? Onko se tullut tiensä päähän? Väkisin en ala postauksia tekemään, sillä minulle on tärkeää, että voin seistä sanojeni takana. Bloggaaminen on ollut minulle miellyttävä harrastus ja sen myötä olen saanut puutarhaelämääni paljon hienoja asioita. Uskon ja toivon tämän hetkisen ideaköyhyyden väistyvän uuden kasvukauden lähestyessä.
PS. Muistattehan ottaa säännöllisesti varmistukset myös koko blogistanne. Bloggerissa se tehdään kohdassa Asetukset - Muu - Sisältö (siellä kohta Varmuuskopioi sisältö).Näin tekemällä on mahdollista palauttaa aineisto, jos se syystä tai toisesta katoaa.