Ensilumi valkaisi maiseman

Jaha, se on nyt sitten lumikauden avaus suoritettu. Maanantaina satoi ensilumi ja hyvin se on pysynyt maassa. Keskiviikkoaamuna mittari näytti -7, joka tosin päivän aikana muuttui auringonpaisteen myötä plusasteiksi. Pitänee hakea lumikola kellarista talon seinustalle. Tässä vaiheessa se torjuu hyvin suurempien lumimassojen saapumista.

Puutarha on keveän lumihuurteen kuorruttamana kaunis. Joissakin pensaissa on vielä lehtiä, joiden ruskavärit näyttävät hienoilta valkoisen lumen kera.

Aloitin lintujen ruokinnan talipötkylöillä ja -palloilla sekä pähkinä-siemenseoksella. Linnut löysivät buffetpöydät oitis. Ostin keväällä kaupasta reilussa alennuksessa olleita siemenseoksia, joten nyt ei heti tarvinnut lähteä kauppaan ostoksille. Lintujen touhuja on taas kiva seurata ja kummasti aika kuluu pelkästään lintulaudan vilinää katsellessa.

Talvi sinänsä ei yllättänyt, mutta hiukan täytyy taas totutella erilaiseen pukeutumiseen. Ulos ei noin vain lähdetä ilman käsineitä ja ohuissa vaatteissa. Tulevana viikonloppuna on suoritettava talvivaatteiden marssi vaatehuoneesta käyttövaatekaappiin ja talvikengätkin lienee paras nostaa esiin.

Hiukan tuntuu oudolta kaikki lisääntynyt aika. Maaliskuun lopusta alkaen suurin osa vapaa-ajasta on kulunut pihan ja puutarhan parissa. Nyt puutarha on laitettu talviunille ja puutarhahörhö saa täyttää iltansa kutimien ja kirjojen parissa. Suunnitelmissa tosin on keittiön kaappien perusteellista läpikäymistä. Järjestelen kaappeja pitkin vuotta, joten en harrasta mitään erityisiä joulusiivoussessioita. Nyt haluan kuitenkin tehdä kunnon inventaarion ja laittaa ylimääräisiä tavaroita kiertoon.

Kaappi-inventaariot saavat toistaiseksi odottaa. Viikko sitten alkanut selkäkipu on ehkä vähän hellittänyt, mutta edelleen on kaikissa liikkeissä oltava varovainen. Lääkärin diagnoosi on noidannuoli. Hidas elämä ei kuulu normivalikoimiini, mutta nyt on pakko siihen taipua. Muuten viiltää selästä niin vimmatusti.

Huomenna siirrymme marraskuuhun. Tällä vauhdilla voi kohta ryhtyä miettimään kevätkylvöjä. Melkein.
 

Jokunen sukka putosi taas puikoilta

Puikot tarttuvat käsiini heti, kun illalla istun sohvalle. Ei sille näköjään voi mitään. Tällaisia kutomuksia on pudonnut puikoilta.

Luonnonvalkoisesta 7veikasta polvisukka, jossa mallineule muistuttaa kaaripitsiä, mutta ihan samanlainen se ei ole. Yhtä helppo kuitenkin. Aloituksen resorissa on 62 silmukkaa. Resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan, jotta luku olisi mallineuleen vaatima seitsemällä jaollinen. En halunnut muuttaa mallineuleen silmukkamäärää, joten kavensin ylimääräiset silmukat nilkan resorissa. 2. ja 3. puikoille jätin 14 silmukkaa kumpaankin, jotta saatoin tehdä kuvion jalkapöydän päälle.

En tiedä, mistä ohjeen olen löytänyt. Minun keksimäni se ei ole. 

 

1 krs    6 o, 1 n

2 krs    4 o, 2 yhteen, lk, 4 n

3 krs    3 o, 2 yhteen, 1 o, lg, 1 n

4 krs    2 o, 2 yhteen, 2 o, lk

5 krs    1 o, 2 yhteen, 3 o, lk, 1 n

6 krs    2 yhteen, 4 o, lk, 1 n

7 krs    6 o, 1 n

8 krs    6 o, 1 n

jatka    2-6 kerroksia

Kirsikanpunaisen nilkkasukkaan käytin mallineuleena kerrosrivinousua. Toisena lankana on 7veikan punaharmaan sävyistä Raitaa. Kerrosrivinousun toteutin siten, että kudoin raitalangalla kolme kerrosta 3 o, 1 s kutomatta nostaen. Neljännellä kerroksella kudotaan perusvärillä kaikki oikein. Kärkiosiossa kudoin mallineuletta 2. ja 3. puikoilla.

Punaruskeasta 7veikasta kudoin kahdet sukat lapsille. Kärjen valkoiseen osioon ompelin viimeistelytöiden jälkeen mustalla langalla silmät ja nenän.

Idea tällaiseen eläinhahmoon löytyi jälleen kerran ohjeita ja kuvia netissä selatessani. Pyrin kirjaamaan omaan käyttöön ottamistani ohjeista lähteen ylös, mutta tälläkin kertaa ohitin kuvan sen enempää ajattelematta, enkä sitten myöhemmin sitä enää löytänyt.

Raitasukkia on kiva kutoa. Ne valmistuvat nopeasti, eikä niihin tarvitse mitään ohjetta. Kummatkin sukat on kudottu 7veikasta ja silmukoita on 12/puikko. Resorissa ja kantalapussa kudon lähes aina oikeat silmukat takareunoistaan, jolloin jäljestä tulee napakampi ja kauniimpi.

Näissä raitasukissa lankoina on 7veikan peruspunainen ja raidallinen kausiväri Jouluaatto, jota löytyi kaupoista vuosi sitten. Resorina käytin viiden silmukan valepalmikkomallia.

Aronia

Ei pitäisi verrata omia tuotoksiaan toisten tekemiin. Silti pysähdyn välillä miettimään, kannattaisiko näistä sukkatalkoista mennä jotenkin eteenpäin ja kehittää omia taitojaan. Nämä ajatukset viriävät varsinkin silloin, kun käyn Auring*n ihanat -blogin Inkan toinen toistaan kauniimpia ja taidokkaampia neuleita ihailemassa. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä, mistä tulee itselle hyvä mieli ja minkä avulla voi halutessaan ilahduttaa myös muita.

Pelargonien kukkiessa selkä kiukuttelee

Pelargonium peltatum 'Explosive'

Siirsin pelaguut sisätiloihin 18.9. Työ- ja takkahuoneiden ikkunalla talvehtii kahdeksan pelaguuta, joista osa on siemenistä kasvattamiani ja osa pistokkaina ostettuja. Siemenistä kasvatetut ovat sisällä viidettä talvea. Kellariin vein kaksi isokokoista pelaguuta. Toinen on räikeän pinkki, jonka sain toissakesänä amppelikukkana. Toisessa ruukussa on siemenestä kasvattamistani Inspire Pinkeistä leikkaamiani pistokkaita.

Pelargonium peltatum 'Explosive'

  
Sisälle tuomistani pelaguista napsin valtaosan kukista ja nupuista pois. Ajattelin, että niiden olisi hyvä käyttää voimavaransa erilaiseen ympäristöön totuttautumiseen. Huonelämpötilan vuoksi joudun nyppimään ruskeita lehtiä ahkerammin, kuin kesäaikaan ulkona. Kahden viikon välein annan pelaguille merileväuutetta, kuten muillekin viherkasveille. Kukinta ei ole yhtä ahkeraa, kuin kesällä ulkona, mutta koko ajan joku avaa nuppujaan.

Pelargonium peltatum 'Cascade Snow'

Toivon jokaisen ikkunalaudalla talveaan viettävän pelaguuni selviytyvän kevääseen saakka. Paras kuitenkin varautua tappioihin. Niitä yleensä tulee, vaikka kuinka pelaguistaan huolehtisi ja niille nätisi juttelisi.

Pelargonium peltatum 'Hot Pink'

Autotalliin vein kaksi isoa verenpisaraa ja nuppuja täynnä olevan kärsimyskukan. Autotallissa on ikkunat, mutta ei lämmitystä. Nyt mittari näyttää siellä +10 astetta, joten vielä ei kukilla ole hätää. Pakkasten myötä lämpötila laskee nollaan tai jopa pariin miinusasteeseen. Siinä vaiheessa kukat lienee paras kiikuttaa kellariin. Kellarissa taasen on pimeää ja +14 astetta, joka on talvehtimiselle turhan lämmintä.

Pelargonium sonale 'Toscana Sil Vera'

Pihan syystyöt on käytännössä tehty. Valkosipulitkin Ukkokulta laittoi viikolla multaan. Unkarinsyreenissä on vielä vähän lehtiä ja tuuli riepottelee niitä käytäville. Myös norjanangervoissa ja alapihan karviaisissa on vielä keltaisia lehtiä. Käytäviä saatan vielä käydä haravalla siistimässä, mutta alapihan nurmikko ei muutamista lehdistä pahastu. 

Pelargonium 'Inspire Pink'

Keskiviikkona viimeisteltiin syystöitä Ukkokullan kanssa pihamaalla. Kumarasta ylös noustessani selkä meni jumiin ja kaikki liike sattui niin vietävästi. Ämpäristä tukea ottaen kyykin pitkään, enkä meinannut päästä lainkaan pystyyn. Ukkokulta piti haravanvartta pystyssä ja sitä pitkin käsiä ylemmäs ujuttaen sain selkäni sen verran suoraan, että pääsin köpöttelemään sisälle. Muutama vuosi sitten kävi samoin. Silloin olin yksin kotona ja touhusin alapihalla selän jumittuessa. Aika pitkään kesti, että silloinkin ämpäriä apuna käyttäen sain hilattua itseni portaita yläpihalle ja sisälle.

Loppukesän ja syksyn aikana olen ahkeroinut tavallista enemmän lapion ja kottikärryjen kanssa. Lapioidessa syntyvä kiertoliike ei tee selälle hyvää ja rasitus lisääntyy painavia kuormia kärrätessä. Kohta kaksi kuukautta olen kärsinyt oikean käden tenniskyynärpäästä, joka sekin on rasitusvamma. Kättä lepuuttamalla, särkylääkekuurilla ja kyynärpäätuella olen saanut käden vähän parempaan kuosiin, niin sitten alkaa selkä vihoittelemaan. Arvatkaa vaan, ottaako pattiin moiset vaivat.

Lehtikaktukset aloittavat kukintansa

Selkään sain lääkäriltä lihasrelaksanttikuurin. Tenniskyynärpäähän auttaa kuulemma käteen kohdistuvan rasituksen vähentäminen, kylmäkääre ja muu kotihoito. Selkäkivun vuoksi jouduin jättämään tämän vuoden kirjamessut väliin. Veljenvaimon kanssa oli tarkoitus mennä tutustumaan kirja-antiin avoimin mielin ja ehkä myös vähän herkutella Viini&Ruoka -messujen puolella. Messuja tulee ja menee, joten mitäpä niitä murehtimaan. Toivottavasti saan selän sen verran kuntoon, että pääsen torstaina RSOn konserttiin. Aloitin myös naapurikunnan kansalaisopistossa mindfulness-kurssin, josta en haluaisi olla poissa.

Muistattehan taas sunnuntaivastaisena yönä siirtää kelloja tunnin taaksepäin. Ehkä EU jossain vaiheessa pääsee yksimielisyyteen aikojen vääntämisen lopettamisesta, toivon.

Mukavaa viikonlopppua ja lokakuun viimeisiä päiviä kaikille!

Porkkanat kylvetty, lehdet silputtu ja sipuleitakin taas istutettu

Papaver nudicaule - Siperianunikko

Saatuani kasvimaan kunnostusprojektin valmiiksi, siirsin loppukesästä kylvämäni perennapurkit yhteen lavakaulukseen talvehtimaan. Osa kylvöksistä on jo taimella ja koulittukin. Siperianunikko pukkaa nuppuakin. Karvaisesta olemuksestaan huolimatta ei ole tosin jaksanut avautua. Mikäli kasvit selviävät talven yli, saavat hetken vielä vahvistua ruukuissaan, kunnes siirrän ne uusille asuinsijoilleen. Näin olen menetellyt jo useampana vuotena.

Tiedän, että porkkanoita voi kylvää jo syksyllä. Ei vaan ole tullut kylvettyä. Luettuani Mama's Gardenin postauksen syyskylvönä kasvatetuista porkkanoista innostuin testaamaan asiaa itsekin. Onneksi kaupasta löytyi vielä porkkanan siemeniä, sillä oma varasto oli niiden osalta tyhjä. Toivottavasti en ollut liian myöhässä.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Pihalla kannattaa haravaan nojaamisen lisäksi katsella myös vähän ympärilleen. Luulin kaikkien elossa olevien syysmyrkkyliljojeni jo nousseen ja kukkineenkin. Yllätys, yllätys. Yksi myrkkylilja on ilmestynyt penkkiin. Se saattaa olla Giant, joka kukkii muita myöhemmin.

Bergenia - Vuorenkilpi

Tämä vuorenkilpi lienee ollut yksi aiemmin punaisena loistaneista. Nyt lehdestä väri on alkanut hiipua. Tai sitten kasvi yrittää kertoa minulle, että punaisella sävytetty musta on hyvä väri syksyisiin asusteisiin.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Jollei kotona ole karvaista lemmikkiä, mene ulos katselemaan sateen kastelemia kasveja. Parempi kuitenkin jättää innokkaimmat rapsutukset väliin, sillä tämä kostea verikurjenpolvi saattaa niistä liiskaantua ja menettää pörheän suloisuutensa.

Paeonia lactiflora Coral charm

Nallekarhunkarvaiselta näyttää Coral Charm -pionin siemenkotakin. Enpä ole aiemmin huomannutkaan. Immaculeen punaisia narrinhattuja tulee ihailtua joka vuosi. Jatkossa voisikin kerätä kustakin pionista siemenkodat ja tarkastella, miten ne eroavat toisistaan. Huvikseen on kiva kaikenlaista tutkia.

Muiden puutarhablogien lukeminen tuotti taas yhden ahaa-elämyksen lisää. Parissakin blogissa kerrottiin valkoisten tulppaanien istuttamisesta purppuraheisiangervon viereen. Saatan hyvin kuvitella, miten hieno yhdistelmä tummalehtiset heisiangervot ja valkoiset tulppaanit keväällä on ja niinpä piti käydä katsomassa, josko vielä sipuleita löytyisi. Löytyihän niitä. Tosin rautakaupan jäljellä olevan sipulivalikoiman hinta oli edelleen priimatasolla. 7 kpl:n tulppupussi hintaan 6,95 € jäi ostamatta. Sen sijaan Honkkarissa oli iso kyltti: "ota kolme, maksa kaksi". Valinnanvaraakin vielä oli ihan mukavasti.

Mitähän kaupat tekevät yli jääneille sipuleille? Monessa liikkeessä sipulit ovat viikkotolkulla lämpimässä tilassa, mikä ei niiden säilyttämiselle ole hyväksi. Kuvittelisin, että loput sipulit kannattaisi myydä mieluummin reilulla alennuksella, kuin kirjata kokonaan tappioksi.  

 Ostin kolme valkoista pussillista, yhden kutakin lajia eli

Tulipa Exotic Emperor

Tulipa Honeymoon

Tulipa Mondial

En sitten voinut vastustaa punaisten tulppujen kiusausta. Mukaan lähtivät

Tulipa Leen van der Mark

Tulipa Prinses Irene

Tulipa Garden Fire

Enkä sitten näitäkään pussukoita raaskinut kauppaan jättää. Istutetuiksi pääsivät

Tulipa sylvestris 

Fritillaria meleagris Mix

Eranthis cilicica 

 

Cotoneaster - Tuhkapensas

Sipulit on maahan kaivettu ja nurmikolle pudonneet puunlehdet toisen kerran ruohonleikkurilla silputtu. Vähentää melkoisesti haravointiurakkaa. Puut alkavat olla jo tyhjiä, joten tämän syksyn suurimmat lehtitalkoot alkavat olla ohi. 

Versoja Vaahteramäellä -blogin Riina postasi lehtien hyötykäytöstä oivallisesti. Riinan keinot olen itsekin hyviksi havainnut ja niitä vuosikausia noudattanut.


 

Valo vähenee

Rosa rugosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

Tämän postauksen kuvat on otettu kahden edellisen viikon aikana. Luonto muuttuu nyt hurjalla vauhdilla. Värit vähitellen haihtuvat lehtien pudotessa maahan. Kukkaset alkavat olla harvinaista herkkua. Sää vaihtelee ajatusta nopeammin; tunnin sisällä auringonpaisteesta kaatosateeseen.

Neilikkaruusu on kukkinut aloittamisestaan lähtien runsaana. Välillä kävin leikkaamassa kuivuneita kukintoja pois ja pian oli taas nuppurypäs valmiina avautumaan. Viidennentoista päivän yöpakkanen laittoi neilikkaruusunkin kumartumaan kuuran edessä ja kukinta tältä vuodelta alkaa olla ohitse.

Spiraea japonica 'Froebelii' - Ruusuangervo

Ruusuangervo on tontin valoisuuden lisääntymisen myötä alkanut viihtyä ja kaunistua entisestään. Sen syksyinen väritys jaksaa ihastuttaa joka kerran istutuspaikan ohi kulkiessa. Myös kesällä tykkään kovasti tähtimäisistä nupuista, jotka avautuessaan ovat kuin pienien timanttien kokoelma. Kukat toimivat hyvin myös kuivakukkina, kuten joku postauksessaan totesi (pyydän anteeksi, etten muistanut kirjata ylös, kuka näin kirjoitti).

Ajuga reptans - Rönsyakankaali

Rönsyakankaalia sain vuosia sitten nyt jo pois muuttaneelta naapurilta. Sitä kasvaa Vasenrinteen alareunassa. Ja onpa se luikerrellut nurmikollekin, jossa kasvi yrittää kumartua voikukkien lailla mahdollisimman matalaksi välttääkseen ruohonleikkurin terät. Nurmikolta olen kaivanut muutamia taimia ystäville annettavaksi. 

Aiemmin pohtiessani sopivaa kasvia pikkusydämen tilalle Kurgaaniin, sain teiltä yhtenä vinkkinä rönsyakankaalin. Tuota syyspukuun sonnustautunutta akankaalia katsoessani alan vahvasti kallistua sen puoleen. Ensi keväänä siis taas kaivamaan hentoja taimia nurmikolta. Ellei rinteestä riittävästi alkuja Kurgaaniin siirrettäväksi riitä.
 

Silene dioica - Puna-ailakki

Joissakin blogeissa olen nähnyt puna-ailakkia kukkimassa perennojen joukossa. Toin sitä kerran omalle tontille, josta se katosi. Haravoidessani puiston puoleista tontinreunaa, löysin puna-ailakkia raja-alueelta. Siellä se kukkii nokkoskasvuston kupeessa. Ensi keväänä seuraan puna-ailakin virkoamista ja koitan hellästi siirtää ainakin osan siitä Ovaalipenkkiin. Siellä sen ei tarvitsisi tapella nokkosten kanssa.
 

Clematis viticella 'Polish Spirit'

Ennen viikon takaista kuura-aamua Polish Spirit -kärhö kukki vielä iltapäiväauringossa. Muutamia nuppuja köynnöksessä on yhä, mutta eivät ehkä enää avaudu. Polish Spirit on ollut tämän kesän kärhökukkija nro 1. Moni on kehunut viinikärhöjä, eikä suotta.

Lehtikato on tämän kuvan jälkeen vallannut taustan kriikunan.

Aamut valkenevat kahdeksan aikoihin ja iltojen pimeneminen alkaa kuuden maissa. Päivä lyhenee vikkelässä tahdissa. Usein valot joutuu sisällä sytyttämään myös harmaina pilvipäivinä, kun ei vaan luonnonvalo enää riitä. Keittiöstä ulos vilkaistessa syyshortensiat näkyvät hämärämmässäkin valopilkkuina, kunnes kukinnot menevät täysin ruskeiksi.

Ulkotöiden vähetessä voi taas suunnata katseensa sisätiloihin. Jospa vaihtaisi tyynynpäälliset ja kaivaisi lämpimämmät tamineet esille.

RUNO ITTEL

Aurink lämmittä mustrasta rinna

ja see nosta nokkas valo kohre.

Ei varo

ei sirist

ei kysy mitä maksa.

An mun olla samanlaine.

Käännä uus leht ko vanh on katottu.

An muista laulupuun paik

an lakat murhettumast

an otta valo vasta.

Heli Laaksosen kirjasta "Aurinko. Porkkana. Vesi."

 

Oodin kautta Amos Rexiin

Sateinen arkipäivä oli sopiva ajankohta käyttää loppukesästä lahjaksi saamaani museokorttia. Amos Rexissä avautui uusi Birger Carlstedt -näyttely, enkä koko Amos Rexiäkään ole vielä ehtinyt katsastaa. Tavallisesti ajan bussilla suoraan Kampin bussiterminaaliin, mutta nyt jäin Kansallismuseon pysäkillä pois ja kävelin musiikkitalon vierestä katsomaan Oodia, uutta ja paljon kehuttua keskustakirjastoa.

Oodi kerää katseita jo kaukaa, mutta sen sisäänkäynnin edustalla vasta sen valtavan koon ymmärtää konkreettisesti. Korkealla pään yläpuolella kaartuva puinen kattorakennelma on vaikuttava ja kaunis. Olin ihastunut ja olen yhä.

Sisältä rakennus tuntui odotettua pienemmältä. Kovin tarkkaan en kaikkia tiloja kolunnut, vaan keskityin katselemaan rakennusta yleisesti. 

Nousin ala-aulasta 3. kerroksen isoon kirjastotilaan Töölönlahden puoleisia kierreportaita pitkin (aika keskellä rakennusta ne itse asiassa ovat). Portaikon seinämä muodostaa Otto Karvosen Omistuskirjoitus -nimisen teoksen. Teos sisältää 381 sanaa, jotka kerättiin kirjaston verkkosivuilla. Kuka tahansa sai ehdottaa, kenelle kirjasto tulisi omistaa.

Oodissa on lukuisia tiloja erilaisia tarkoituksia varten. Rakennus on enemmän kuin kirjasto. Se on kaupunkilaisten monitoimitila, olohuone. Ihmisiä istui siellä sun täällä, monilla läppäri sylissään. Olen kuullut paljon kommentteja, ettei Oodista tullutkaan paljon odotettua keskustakirjastoa, vaan yksi uusi tapaamis- ja oleilupaikka lisää. Kirjasto ehkä olisi ansainnut enemmän tilaa ja huomiota, mutta kyllä se mielestäni ihan hyvin oli läsnä. Monet lukevat tänä päivänä yhä vähemmän, joten toivottavasti upea tila houkuttelee kävijöitä tutustumaan myös kirjojen maailmaan.

Töölönlahden alueesta on vähitellen muodostunut pääkaupungin kulttuuria tarjoavien rakennusten keskittymä. Finlandiatalo (Alvar Aallon vuonna 1962 suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1971) on jo kauan tarjonnut tilan konserteille, kokouksille ja monille muille isoja joukkoja kerääville tilaisuuksille. Sen takaa, ei niin kaukaa, löytyy myös ooppera.

Hakasalmen huvila, vaaleanpunainen rakennus, on v. 1846 rakennettu Aurora Karamzinin huvila ja koti, jossa hän asui kuolemaansa 1902 saakka. Vuodesta 1912 Hakasalmen huvilassa on ollut Helsingin kaupunginmuseon toimintaa. Nykyisin huvila näyttää puristuvan Finlandiatalon ja Musiikkitalon väliin. Siellä se edelleen elää pienen puiston keskellä.

Tummahipiäinen musiikkitalo sijaitsee vastapäätä uutta Oodia. Kovin vanha ei musiikkitalo ole. Se avattiin yleisölle vihdoin elokuussa 2011. Musiikkitalon on suunnitellut turkulainen LPR-Arkkitehdit Oy. Minusta musiikkitalo on erinomainen estradi klassiselle musiikille. Makuasia tietenkin, mutta kunnon rokkimusiikille se on liian hieno ja jäykkä paikka.

Yhdysvaltalaisen arkkitehdin Steven Hollin suunnittelema nykytaiteen museo Kiasma valmistui 1998. Rakennus on alusta lähtien herättänyt paljon keskustelua niin ulkomuotonsa kuin sijaintinsa vuoksi. Tuntuihan se alkuun hieman kummajaiselta, mutta nykyisin siihen on jo totuttu. 

Kulttuurikokonaisuutta sopii hyvin hallitsemaan ja vähän ylempää katselemaan v. 1931 valmistunut Eduskuntatalo, jonka suunnitteli arkkitehtitoimisto Borg-Siren-Åberg (kilpailuehdotuksen varsinainen laatija J.S. Siren) ehdotuksellaan Oratoribus (Puhujille). 

Töölönlahti ja sen ympärille nousseet rakennukset näkyvät hyvin Oodin kolmannen kerroksen terassilta. Kaukana keskellä näkyy myös Olympiastadion.

Oodin isot ikkunat on osittain valkeapilkkuiset. Ikäänkuin sadepisaroiden täplittämät. En tiedä, onko ikkunoiden pintakuvioinnin tarkoitus suodattaa auringonvalon paahdetta vai onko kyseessä arkkitehtoninen elementti. Kansallismuseon torni Musiikkitalon takana näkyy hyvin Oodin ikkunoista.

Oodista kävelinkin pienen mutkan kautta Amos Rexin museoon tutustumaan Birger Carlstedtin juuri avautuneeseen näyttelyyn. Birger Carlstedt (1907-1975) on Helsingissä syntynyt taiteilija. Näin uutisissa jutun tästä näyttelystä ja Carlstedtin teoksista ja ajattelin, että nyt olisi oiva aika käydä katsomassa sekä näyttely että viime vuonna avautunut uusi museo.

Jonkin verran oli jo jonoa museon ovelle kerääntynyt, mutta se eteni nopeasti. Katutason aulasta portaita alas itse museoon laskeutuessani katse kohdistui ikkunaan, josta avautui näkymä Lasipalatsin toiselle puolelle. Siellä ovat Amos Rex -museon jännän muotoiset kattoikkunat ja vanha linja-autoterminaali.

Taulujen sijasta huomioni taisi enemmän kohdistua museon rakennelmiin. Minkäänlaista maanalaisen tilan ahdasta tunnetta ei museossa tullut. Isoista kattoikkunoista tulee luonnonvaloa ja muutenkin ne korottavat tilaa.

Kyllä maalauksetkin kiinnostivat. Carlstedt on ollut hyvin monipuolinen taiteilija. Hän on modernismin edelläkävijä, abstraktin taiteen uranuurtaja ja monilahjakas. Maalauksen lisäksi hän työskenteli sisustustussuunnittelun, muotoilun ja lavastuksen sekä monumentaalimaalauksen parissa.

Carlstedtin teoksia pääsi hyvin katselemaan sekä läheltä että kauempaa. Hänen erilaiset maalauskautensa oli ryhmitelty selkeästi. Näyttelytilan ovella oli mahdollisuus ottaa taiteilijasta kertovan pienen kirjasen helpottamaan teoksiin tutustumista.

Museossa on otettu huomioon myös esteettömyys. Oikealla olevasta mustasta oviaukosta oli pääsy hisseille. Ei siis tarvitse kulkea pitkiä portaita pitkin. Tykkäsin siitä, että oviaukot olivat tuollaisia mustia aukkoja valkoisessa seinässä. Luonnollisesti tummemmissa tiloissa on valaistus, ei siellä tarvitse pimeässä harhailla.

Ala-aulan katto on myös hieno. Luultavasti valkoisilla kiehkuroilla on piilotettu monet ilmastointiputket ja sähköjohdot. Mietin pitkään pää kenossa kattoa katsellen, mistä materiaalista kiehkurat on tehty. Tuskin ne paperia ovat.

Toinenkin ikkunanäkymä museossa oli minusta hieno, kuin maalaus sekin. Pyöreästä ikkunasta näkyy Lasipalatsirakennuksen elokuvateatteripäädyn seinällä oleva ovi portaineen.

Antoisa retki, jonka jälkeen olikin kiva palata kotiin.