Mikäköhän minua nyt niin harmittaa? Jänisten tekoset tietenkin. Olivat yön aikana käyneet puutarhassani napostelemassa kahdesta penkistä väri-, marhan- ja varjoliljoista latvukset. Useimmissa oli jo nuput tulollaan. Vain muutamia liljoja oli jäänyt napsimatta. Ei siis tänä kesänä upeaa Sweet Surrenderin kukintaa, ei Rosella's Dreamin romanttista pinkkiä, eikä luultavasti myöskään marhanlilja Arabian Nightin loistoa. Samoin uudesta Syyspenkistä oli käyty napsimassa juuri kukkaan päässyt kesäkullero. Murrr... ja aaarrgghhhh...
Superhelteestä huolimatta mustat pilvet kulkevat mielessäni ja pohdin kiivaasti keinoja pelotella jänikset pois puutarha-buffetista. Eiköhän luonnossa ole nyt ihan riittävästi syötävää, ettei tarvitsisi omin käsin istuttamiani kalleuksia tulla ajankulukseen napostelemaan. Olisivat edes maistaneet juuri kukkimaan alkaneesta juhannusruususta kukan tai pari. Se ei olisi tuntunut kukkapaljouden keskellä miltään. Mutta pitääkin mennä syömään jotain sellaista, jonka seuraavaa kukintaa joutuu odottamaan kokonaisen vuoden.
 |
| Perjantaina 31.4, lauantaina 2 astetta vähemmän. Kyllä tarkenee. |
Hellettä on tosiaan piisannut yli oman tarpeen. Piti istuttaa muutama kasvi ja leikata nurmikko, mutta jo pelkkä työnteon ajatteleminen saa hien valumaan pitkin selkää. Olkoon siis ainakin tämä viikonloppu leppoisaa oleskelua kirjan ja kahvikupin äärellä.
Tästä taisi tulla myös aikamoinen ötökkäkesä. Ruusuissa on runsaasti kirvoja. Leppäkerttuja on puutarhassa ihan joka lehdellä ja kukan varressa. Kultakuoriainen lensi jopa sisälle ja juhannusruusujen kukissa niitä ryömi useita. Kuvassa valkoinen hämähäkki ruokailee ampiaisella. Ja hyttysiäkin riittää niin, että jalat on paukamia täynnä.
Kutisevista hyttysenpuremista kintuissa ja jänisten syömistä liljoista huolimatta kesä tarjoaa kaunista katseltavaa niin, että välillä ihan pyörryttää kaikki ihanat kukkaset. Jollei luvattu ukkonen anna kuulua itsestään, on tiedossa kasvimaan kastelemista.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!