Sivut

torstai 29. lokakuuta 2020

Kuura kaunistaa

 

Runsaan +10 asteen lämpötilassa on hauska hehkuttaa viikon takaisia kuurakuvia. Pakkasaamuja ei ole kahta enempää tänä syksynä täällä etelässä ollut. Ehdin hyvin hoitaa aamutoimet ja syödä aamupalan ennen pihalle menemistä ja kuurakuvien taltioimista. Aurinkokin tuli pilvien takaa kultaamaan syysruskan punertamia aronioita.

Echinacea purpurea - Punahattu


Punahatut ovat koristeellisia niin kuurattomina kuin kuurallisinakin. Tosin lämpötilan noustua plussan puolelle näiden hattujen puna oli tipotiessään ja penkissä seisoi ruskeaksi muuttuneita varsia päässään niinikään ruskeat hatut sekä pitkin poskia roikkuvat terälehdet, joissa punaista ei ollut enää häivähdystäkään.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Runsaana elokuusta lähtien kukkinut hopeasyysvuokko loukkaantui pakkasherran vierailusta ihan kunnolla. Se painoi kiukusta nuppunsa ja kukkansa maata kohti, eikä enää suostunut katsettaan kohottamaan. Moni nuppu jäi avautumatta, mutta sitä en sure. Niin paljon syysvuokkoni on minua tänä syksynä ilahduttanut.

Brassica oleracea var. palmifolia - Palmukaali


Vaikka lavakauluksien sisältö on jo suurimmalta osalta tyhjennetty, palmu- ja lehtikaalit olen jättänyt vielä odottamaan käyttöä. Olen säilönyt kumpaakin pakastimeen ja käyttänyt eri tavoin valmistettuna melkeinpä kyllästymiseen saakka. Olen jopa leikannut vinon pinon lehtiä jaettavaksi muille. Silti kaalit vain pukkaavat uutta lehteä, eivätkä pakkasestakaan olleet moksiskaan. Mitä nyt kuura-aamuna koristautuivat pörheiksi ja lämmön palatessa ovat jälleen entisellään.

Ribes nigrum - Mustaherukka

Mustaherukka Pohjan Jätin lehdet ovat pakkasaamuna kuin sokerikuorrutetut. Tiukasti lehdet ovat yhä kaikissa marjapensaissa, vaikka kuukausi vaihtuu kohta marraskuuksi. Kuuran jälkeen saapunut lämpöaalto ja vesisateet huolehtivat siitä, että nurmikkokin kasvaa vielä ainakin kerran tänä vuonna leikattavaksi.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko

Nilalta saatu varjorikko on vasta aloittanut kotiutumisensa Hedelmätarhaan. Se on suloinen kasvi ilman kuuraakin. Toivon sen levittäytyvän tiiviiksi matoksi ja kukkivan kauniisti tulevina vuosina.

Daucus carota subsp. carota - Villiporkkana

Koriste-/villiporkkana vei tänä kesänä sydämeni. Olen lukenut tästä daucuksesta monesta blogista. Etenkin Saaripalsta-blogin Saila on usein kuvannut ja kehunut villiporkkanaa, joten viimein sain hankittua sen siemeniä minäkin. Osan esikasvatin, osan kylvin suoraan puistoalueen puoleisen aidan eteen. Hyvin ehtivät kukkaan kumpikin versio, enkä ole siemenhankintaa katunut. Aivan ihana pitsikukka, joka kestää maljakossakin pitkään. Jos tykkää pientareilla villinä rehottavista vuohenputkien kukista, tykkää taatusti villiporkkanastakin.

Berberis thunbergii - Purppurahappomarja


Joskus kannattaa pyörtää hyvät ja ne vähemmän hyvätkin päätökset. Siten voi sattua onnellisia kohtaamisia, kuten minulle kävi lokakuisella pikavisiitillä puutarhamyymälässä. Olin etsimässä syyssipuleita ja mukaan lähtikin alennuksessa ollut purppurahappomarja. Pikkuinen puska oli jo myymälässä hienon värinen ja sellainen se on omassa pihassakin. Kurgaanissa, peittokurjenpolven vihreitä lehtiä vasten purppurahappomarjan punaiset lehdet ovat mieltä ilahduttavaa katsottavaa niin kuuraisena pakkasaamuna kuin harmaassa tihkusateessakin.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva


Minulla on muutamia kummallisia päähänpinttymiä, omastakin mielestä ja varmasti vielä enemmän Ukkokullan näkökulmasta. Yksi sellainen, joskin vähäisemmästä päästä, on ollut suivaannus sinisen lehtosinilatvan puuttumiseen. Tai on se sininenkin puutarhassani jo pidempään ollut, mutta yhä isommaksi levittäytyvän tuijan kupeessa piilossa. Valkoisia lehtosinilatvoja on useammassakin paikassa ja kauniita ovat nekin, ei siinä mitään. Mutta onhan se aikamoinen puute, jos pitää aina lehtosinilatvasta puhuessaan mainita kasvin olevan valkoinen.

Alkusyksystä sain sinisen lehtosinilatvan vihdoin siirrettyä parempaan paikkaan ja kasvipas kiitti minua ryhtymällä innokkaasti kukkimaan. Kyllä minäkin pukkaisin kukkaa ilmoille, jos useamman vuoden pimeässä ja ahtaassa asumisen jälkeen pääsisin nauttimaan valosta ja avaruudesta.

Rubus arcticus - Mesimarja


Nilalta sain  kesällä myös mesimarjaa. Parasta mahdollista paikkaa minulla ei ole niille tarjota, mutta yhdessä lavakauluksessa oli kyllä sopivasti tilaa. Paikka saattaa olla liian aurinkoinen ja kesällä kuuma, mutta toivotaan parasta. Ehkä jossain vaiheessa päässäni idealamppu välähtää ja keksin oivallisemman paikan. Mesimarjan lehdet ovat syysruskassa kauniin punaiset ja kuurassa nätisti koristellut. Siinä on jo palkintoa yhden kasvin osalta melkoisesti.

Aronia

Aroniapensaat ovat tänä(kin) syksynä loistaneet täydessä ruskapunassaan. Viime päivien tuulet ja vesisateet ovat tyhjentäneet lehtiä pensaista melkoisella vauhdilla, mutta yhä olemme saaneet loisteesta nauttia. Tämän postauksen aroniakuvat tuskin jäävät syksyn viimeisiksi.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

 
Talviaikaan siirtyminen näyttää anastaneen päivästä tehokasta työaikaa, vaikka piti tulla tunti lisää. Aamulla on toki aiemmin valoisaa, mutta illalla pimeys tulee joka kerta yhtä yllättäen. Onneksi suurimmat ja tärkeimmät pihan syystyöt on jo tehty. Haravointia toki riittää, mutta ei haittaa, vaikka kaikkea ei syksyllä ehtisikään täysin siistiä. Syksyn etenemisen myötä kuvaaminenkin näyttää kummasti vähentyneen, kun pimeyden ja koleuden vuoksi kameran kanssa ei tule yhtä ahkerasti puutarhassa pyörittyä.

Pari haastepostausta on työn alla. Niitä on kiva tehdä, kun samalla pääsee selaamaan menneen kauden kuvasatoa. Siinä ohessa saattaa syntyä myös uusia ideoita, joita voi talven aikana jalostaa.

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Lokakuu lähenee loppuaan ja sunnuntaina siirrytään marraskuuhun. Syksyähän se marraskuukin vielä on, ainakin täällä etelässä. Ja varsinkin, kun katsoo seuraavien päivien sääennustuksia. 

Mennään siis saappaat jalassa yli ja läpi lätäköiden niin, että vesi loiskuu.


maanantai 26. lokakuuta 2020

Metsälenkillä

 

Taas alkaa olla käsillä ne ajat, jolloin tarpeellisen liikunnan täytyy hankkia oman pihapiirin ulkopuolelta. Ei vain riitä haravoitavaa ja nyhjäämistä kaikelle vapaa-ajalle. Myös jonkinasteinen väsähdys puutarhatöihin on vallalla, mikä on ihan ymmärrettävää monen kuukauden aherruksen jälkeen.

Onneksi omalta kylältä löytyy sopivia kävelylenkkejä, ettei joka kerran tarvitse samaa reittiä talsia. Myös metsiin pääsee helposti, eikä tarvitse edes ajaa autolla suuntaan tai toiseen. Ihan tien toisella puolella olevien talojen takana alkaa iso metsäalue, jossa riittäisi tutkittavaa laajemminkin.


Tallustimme Ukkokullan kanssa peräkanaa hiljaisessa metsässä. Sitä tavallista intervalliulkoiluahan meidän kävelylenkkimme ovat, koska pysähdyn vähän väliä tähtäilemään kameralla näkymiä, kun taas Ukkokulta jatkaa matkaansa. Hänet kiinni saadakseni joudun laittamaan töppöstä toisen eteen rivakassa tahdissa.


Luonnossa liikkuminen on sekä mukavaa että mielenkiintoista. Kaiken aikaa päässä syntyy kysymysmerkkejä, kun en osaa riittävästi tulkita luonnon ilmiöitä. Enkä tunnista puoliakaan näkemistäni linnuista tai sienistä.

Niin luonnossa liikkuminen kuin puutarhaharrastuskin saavat minut kerta toisensa jälkeen ihmettelemään, miten rajaton voi olla ihmisen tiedonjano ja oppimisen tarve.


Havunneulasten kattamalla polulla on pehmeää askeltaa. Välillä on ihan pakko katsella polun yli ristiin rastiin kulkevia puiden juuria ja ihmetellä niiden muodostamia kuvioita. Toisinaan taas silmät seilaavat ympäröivässä kasvillisuudessa löytäen monenlaista katsottavaa.


Lähimetsä on alueen asukkaiden suosima marjastus- ja sienestyspaikka. Paljon siellä kulkee myös koirien ulkoiluttajia ja ihan vain ulkoilijoita, kuten  me. Silti vastaantulijoita tai ohitse kulkijoita on todella harvoin. Metsässä saa ihan rauhassa kulkea. Ei ole tungosta mihinkään suuntaan.


Vaikka syksy ei ole ollut erityisen sateinen, polku oli varsinkin alavilla paikoilla märkä ja lietteinen. Isompien polkujen rinnalle on syntynyt kiertopolkuja, jotta kulkua voi jatkaa jalat kuivina. 


Kuljimme tällä kertaa pidemmän reitin, jonka toinen pää sijoittuu vanhalle pururadalle. Lähellä asunut maanomistaja tapasi ylläpitää polkua ja kattaa sitä säännöllisesti hakkeella, jota ilmeisesti syntyi hänen hoitaessaan metsää. Sinänsä suurin osa metsäalueesta on saanut kasvaa luontaisesti ja vain reuna-alueilla on tehty hakkuita. Nyttemin pururadasta huolehtinut henkilö ei ole enää tekemässä vapaaehtoistyötään. Kosteimpien kohtien yli kulkeneet puusillat ja pitkospuut ovat vähitellen lahonneet, minkä vuoksi kulkija joutuu enemmän loikkimaan päästäkseen kuivin jaloin eteepäin. 


Vaikka olemme kulkeneet saman reitin lukuisia kertoja milloin mistäkin suunnasta aloittaen, on jokainen kerta ainutlaatuinen. En lainkaan kyllästy ihastelemaan samoja kiviä ja kantoja, sammaleen vihreyttä ja mäntyjen suoria runkoja. Viime vuosina talvetkin ovat olleet niin leutoja, että harvoin lunta on ollut liikaa poluilla kulkemisen esteenä. Sankka metsä estää lumen kinostumisen paksuiksi massoiksi ja toisaalta myös kulkijat tallovat nopeasti polulle sopivan kulku-uran.


Tämän metsälenkin jälkeen luin uutisen pohjoisessa ammutuksi tulleesta pyöräilijästä. Meidänkin metsissä harjoitetaan metsästystä ja laukauksia on viime aikoina sieltäkin kuulunut. Ehkä seuraavalle metsälenkille etsin kaapista kirkkaanpunaisen pipon, jotta minua ei mustassa ulkoiluasussani sekoiteta peuraan tai hirveen.


Tunninkin lenkki luonnossa tuottaa melkoisen annoksen mielihyvää. Pelkästään se, että on saanut itsensä liikkeelle, on kiitoksen paikka. Plussana on mukava lämmön ja raukeuden tunne, kun veri kiertää ja pää on tuulettamisesta keveä. 

Ulkoilun ja luonnossa liikkumisen terveysvaikutukset on tutkimuksin todistettu (UKK-instituutti - Ulkoilututkimus — luontoympäristö ja liikunnan hyvinvointihyödyt).


Metsään on tullut jo syys, 
lohduton yön hämäryys,
vaan hongat huokaillessaan
suojaavat kukkia maan.

Hongiston suojaan on
jäänehet pienoiset;
metsäorvokit nuo
syksy unhoitti laasta pois.
Yksinäin alla päin saavun kukkien luo,
poimin ne armaallein.

Anteeksi saan,
tien onnelaan,

tunnen taas löytänein.

Metsäkukkia
Kansansävelmä, sanat Anu Tuulos

 

 

perjantai 23. lokakuuta 2020

Erilaiset nuoret - eikun lehdet

Parthenocissus vitacea - Säleikkövilliviini

Aivan valtaisa syyslaiskotus on iskenyt tähän puutarhuriin. Enin osa kuvistakin on vähintään kolme viikkoa sitten otettuja. Vesisateessa ei tee mieli kulkea kuvaamassa. Pergolan villiviinissä ei enää ole ainuttakaan lehteä. Osa niistä on lakaistu ja haravoitu kohti kompostia ja osa lojuu pergolan lattialla. 

Heucherella 'Twilight' - Haltiankukka


Sinänsä outo juttu, että melko vilkkaana ihmisluonteena joidenkin kasvien suhteen olen herännyt tavattoman hitaasti. Vasta ihan viime vuosina olen ihastunut eri värisiin ja eri muotoisiin kasvilehtiin. Ensin hullaannuin purppuraisiin koristeomenapuihin. Seuraavana vuoronsa saivat purppuraheisiangervot. Nyt mielenkiinto näyttää kohdistuvat enenevässä määrin kirjaviin lehtiin.

Brunnera mactophylla 'Alexander's Great' - Rotkolemmikki


Haltiankukka Twilight:it viettivät kesän terassin laatikossa. Syyskylmien saapuessa kaivoin ne Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Haltiankukat saivat seurakseen rotkolemmikin ja valkotäpläimikän. Olen käynyt uusien asukkaiden hienoja lehtiä ihailemassa monen monta kertaa. Nyt toivon, että kasvit selviytyvät talvesta ja aloittavat keväällä kasvun rehevinä.


Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä


Ostin syyskuussa peräti kaksi Dora Bielefeld -valkotäpläimikkää. Taimet olivat isokokoisia ja hyväkuntoisia. Ensin aioin laittaa molemmat Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, mutta sitten päätinkin istuttaa toisen olopihan Syreenipolun viereen. Paikka on osoittautunut mainioksi jo senkin vuoksi, että syysmyrkkylilja Waterlily nousi imikän kupeeseen kukkimaan. Olivat oikein viehättävä kasvipari.


Phlox paniculata 'Creme de Menthe' - Syysleimu


Mustilasta tarttui elokuussa mukaan kirjavalehtinen syysleimu, jonka pitäisi kukkia vaaleanpunaisin kukin. Taimi on toistaiseksi vähän rispaantuneen näköinen, mutta jospa hän ensi keväänä nousisi mullasta entistä ehompana. Olisi varmaan kannattanut ostaa samantien kaksi tai useammankin taimen, vaan eipä siinä hötäkässä tullut mieleen.


Astilbe thunbergii 'Chokolate Shogun' - Harsojaloangervo


Niinikään Mustilasta kotiutui myös tummalehtinen harsojaloangervo Chokolate Shogun. Tämä on kyllä niin dramaattisen oloinen kasvi, että mielelläni soisin näitäkin olevan enemmän. Täytyy keväällä miettiä, mikä kasvi sopisi Chokolate Shogunille kaveriksi. Jokin sellainen, joka korostaisi tummia lehtiä ja nostaisi ne entistä paremmin esille.


Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi


Hopeatäpläpeippiä minulla on ollut jo iät ja ajat. Välillä hermostun koko kasviin, sillä johonkin kotiuduttuaan se leviää turhankin innokkaasti. Näin syksyllä hopeatäpläpeippi puolustaa paikkaansa, sillä sen lehdet ikäänkuin loistavat valoa.


Oikealla keijunkukka Heuchera Midnight Rose, vasemmalla Heuchera Palace Purple


Kuvassa oikealla on keijunkukka Midnight Rose, jonka lehdistä pidän valtavasti. Niihin tulee kirkkaamman värisiä täpliä sinne tänne. Keijunkukat ovat hentoisine varsineen herkän kauniita. Lehdet ovat kuitenkin se, joka minua eniten näissä kasveissa kiehtoo. Vasemmanpuoleiset lehdet kuuluvat Palace Purplelle.

Heuchera Midnight Rose
 
Keijunkukissa riittää vaihtoehtoja ja lehtien värejä joka makuun. Siirsin nämä kaksi keijunkukkaa Pikkupuutarhasta alapihan Ruusupenkkiin. Piti siirtää kolmaskin, mutta nyt tätä postausta tehdessäni huomaan, että taisi unohtua. Kolmas keijunkukka on vihreälehtinen, jonka senkin lehdissä on jännää kuviointia. Jääköön siirto kuitenkin ensi kevääseen.

Hosta 'Gold Standard' - Kuunlilja


Kuunliljoissakin riittää variaatioita itse kullekin. Omien kuunliljojeni nimien suhteen olen ajat sitten pudonnut kelkasta. Vanhimmat varsinkin ovat nimilistassani lähinnä kuunliljoja tai jättikuunliljoja koosta riippuen. Tämä kuvan kaveri sentään on säilyttänyt nimensä istutuksen jälkeenkin. Gold Standard on hauskasti keskeltä vaaleamman vihreä. Tämän kuunliljan "kultaisuus" tulee esiin etenkin ilta-auringossa. Lehden vaalea keskusta loistaa hienosti, mutta ei onneksi ole millään tavoin räikeä ilmestys.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu
 

Kirjavalehtiset perennat tuottavat iloa koko kasvukauden. Niin myös monet koristepuut ja -pensaat. Kauneimmillaan esimerkiksi purppuraomenapuut ovat syysvärityksessään. Musta Rudolfin lehdet ovat aina hyvin tummat. Syysaurinko saa sen lehdet muuttumaan punaisiksi. Mikä on hienompaa katseltavaa, kuin laskevan auringon säteissä kylpevä Musta Rudolf. Kuvassa tosin Musta Rudolf kylpee lähinnä tihkusateessa.

 Hallainen viitta heilahtaa
ja tuntuu kirpeä tuoksu.
Koivusta lehti putoaa
ja tieltä kuuluu juoksu.
Kautta kylmän nenänpääni,
se on syksyn ääni.

 
Mukavaa viikonloppua ja siirtymistä talviaikaan!

Muistakaa siirtää kellonaika tunnilla taaksepäin.



keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Viime hetken kukkijoita

Rosa rugosa Ritausma


Ruusut eivät pienestä kylmyydestä säikähdä, kunhan ei ihan hurjia pakkasia niidenkään syksyyn osu. Nyt kuitenkin ollaan jo kääntymässä lokakuun loppupuolelle ja osa pensasruusuista kukkii, kuin ei aikoisi ollenkaan lopettaa. Ritausmakin uhmaa hallaa, vaan saapa nähdä, ehtivätkö kaikki sen nuput vielä avautua.

Rosa rugosa Sävel


Sävel on kukkinut lähes taukoamatta sen kesällä aloitettuaan. Tänä kesänä olen kyllä aika ahkerasti muistanut ja jaksanut leikata kuihtuneita kukkia pois. Se lisää kukintaa.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu


Neilikkaruusu ei halua jäädä Säveltä huonommaksi. Siinä on ollut tämän kasvukauden aikana valtavia nuppuryppäitä. Yksittäiset kukat ovat sulautuneet yhteen. Ajoittain on näyttänyt, kuin pensas olisi täynnä valtavan kokoisia kukkia.

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Maanpeiteruusuni Sommerwind ja Fairy jatkavat kukintaansa miinusöistä huolimatta. Fairyt viettivät kesän isoissa ruukuissa, josta siirsin ne Oikearinteeseen. Ajattelin kukinnan loppuvan siirron myötä, vaan niin ei käynyt. Olen koittanut tutkia ja vertailla näitä kahta maanpeiteruusua, mutta minusta ne näyttävät ihan samanlaisilta ja käyttäytyvät tismalleen toistensa tavoin. Joku asiantuntija varmasti osaisi heti sanoa, miten  ne eroavat toisistaan.

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö

Alppikärhöillä on tapana kukkia pienemmässä mittakaavassa syksyllä. Purple Dreamin en muista näin tehneen, mutta saatan hyvinkin muistaa väärin. Yhden kukan löysin siitä viime viikolla. Purple Dreamin kukka on sen verran näyttävä, että sitä on vaikea olla huomaamatta.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pink Fantasy on kukkinut todella pitkään. Se taisi tykätä, kun leikkasin sen vierellä kasvaneet norjanangervot ja metsäruusut matalaksi. Nyt valoa riittää laajalle alueelle, mikä tosin on väliaikaista. Ensi kesänä puskat versovat uudelleen, mutta ihan heti niistä ei ihmisen kokoisia sentään tule.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja


Toinen tuurenpihlaja näyttää erehtyneen vuodenajasta, sillä bongasin sen latvuksesta pikkuisen kukan. Tuurenpihlajalla on korkeutta jo yli kaksi metriä ja siksi en ylettynyt ottamaan kukasta lähikuvaa. Siellä se yhä keikkui yläilmoissa laittaessani puulle jänisverkkoa suojaksi.

Rhododendron impeditum Moreheim - Sinialppiruusu

Türin kukkamarkkinoilta toukokuussa 2016 ostamani sinikukkainen alppiruusu taisi tykätä viimeisimmästä siirrosta. Se teki jo toisen kukan siirron jälkeen ja tämän jälkimmäisen lokakuun puolivälissä, mikä ei taida olla ihan tavallista. Toivottavasti pieni puska selviää talvesta ja kukkii ensi keväänä lukuisin sinisin kukin.

Trollius chinensis - Kesäkullero

Kesäkullerolle pitää kohta vaihtaa nimi, kun se ryhtyi kukkimaan vielä lokakuussa. Miltä kuulostaisi syyskullero tai lokakullero? Ajattelin, ettei se jaksaisi avata nuppuja, mutta niin vain avautuvat. Lauantaivastaisen yön pakkanenkaan ei sitä lannistanut.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Syyssahrameita istutin vuosi sitten. Ensimmäiset kukat ovat nyt avautuneet. Yhden kukan elinkaari on aika lyhyt. Nuppuvaihe kestää pitkään, mutta avautunut  kukka lakastuu nopeasti ja samantien varsikin kaatuu.

Valkoinen syysasteri


Valkoisen syysasterin kanssa saa joka vuosi jännätä, ehtiikö se kukkia ennen talvea ollenkaan. Nyt ehti, mikä on kiva juttu. Tämän asterin olen tuonut Päivölän ruusutilalta muutama vuosi sitten. Sen nimi on hukassa, mutta onneksi kasvi sentään on tallessa.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Osan perennoista jo leikkasin ja siivosin talven tieltä. Kauniisti kukkivia en tietenkään ryhtynyt leikkaamaan. En varsinkaan syysastereita, joissa viikonlopun auringonpaisteessa riitti pörisijöitä. 

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara


 
Reunuspäivänkakkarat ovat varsinaisia mattimyöhäisiä. Olisivat saaneet kasvaa ja kukkia paljon aikaisemmin, mutta eipä niitä näkynyt. Ehkä ensi kesänä täytyy laittaa heille herätyskello ilmoittamaan, että talviunet on nyt nukuttu.

Lehtikaktus


Jos ulkona kaikki kasvit ovatkin vaipumassa talviunille, sisällä lehtikaktukset aloittavat oman kukintansa. Yleensä siirrän lehtikaktukset kesäksi ulos, mutta tänä vuonna tämä toimenpide jostain syystä jäi tekemättä. Eipä näytä kukintaa haittaavan.


Orkideoistani on vihdoin tullut monivuotisia. Eivät siis joudu kukinnan päätyttyä kompostiin. Edelleenkään en kovin paljon orkideoista ymmärrä, mutta annan niiden imeä vettä viikon-kahden välein sillä välin, kun teen viikkosiivousta kodissa. Kun imuri on laitettu kaappiin ja matot lattialle, vessat pesty ja pölyt pyyhitty, kaadan jäljellä olevan veden alusastiasta pois ja siirrän orkideat takaisin paikalleen. Tällä tavoin olen saanut orkideat kukkimaan useaan kertaan uudelleen. Edelleen joku orkidea välillä jättää minulle hyvästit, mutta paljon entistä paremmin tulen niiden kanssa juttuun.


 Mukavaa viikkoa kaikille!