Sivut

lauantai 1. helmikuuta 2020

Kevään kaipuu -haaste 2020

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Saaripalstan Saila ilahdutti päivääni heittämällä Kevään kaipuu -haasteen minulle. Toki kivoja haasteita voi omavaltaisestikin ottaa toteutettavaksi, mutta aina on mukavampi saada haaste toiselta blogikaverilta. Sailan postaus aiheesta on täynnä kaikkea sitä, mitä kevään kaipuu on itsellenikin. Ai niin, kesätöihin saapuneet lehmät ja raakavillassa nautiskeleva pantteri puuttuvat. Tunteet ja tunnelmat ovat kohdillaan täälläkin. Katsotaan, miten saan sen puettua sanoiksi.

Haasteen aloittajana on jo toistamiseen Puutarhahetki - suuren unelmien puutarha -blogin Tiiu. Blogeissa on alkanut pyörimään vuosittain muutama mukava haaste, joista on hyvää vauhtia muodostumassa perinne. Tämä Tiiun haaste kuuluu eittämättä niihin.

Aronia

Kevät alkaa koolla ja päättyy t:hen, mutta ei suinkaan talveen, vaikka ikkunasta ulos katsellen usein niin voisi päätellä. Kaipuukin alkaa koolla, vaan sepä ei päätykään teehen, vaan puuhun, kuten kaikki tavaamista koulussa opetelleet huomaavat. KAI-PUU. Sillä, että kaipuu päättyy puuhun, täytyy olla jokin oleellinen merkitys ja viittaus kevääseen.

Puuhun päättyy tavallaan syksykin. Kaikki lehdet upeankin ruskan jälkeen putoavat hiljakseen maahan. Rapisevissa vaahteranlehdissä on hauska kävellä. Miksei vaikka kellahtaa saunan jälkeen lehtikasaan tekemään vaahteraenkeleitä. Kun lehdissä on tarpeeksi peuhattu, ne haravoidaan pensaiden ja perennojen kaveriksi, maatumaan ja uudeksi mullaksi muuttumaan. Siis hyvin ymmärrettävää, että puulla on iso rooli Kevään kaipuun merkkejä havainnoidessa. 


Miten kummassa tämä jorina lähti näille oudoille viisastelun poluille? Piti puhumani keväästä ja kaipuusta, joka joissakin ihmisissä synnyttää omanlaisensa tunnereaktion, siis Kevään kaipuusta.

Komea maksaruoho - kuin linnunpoikaset nokka avoinna vastaanottamaan ruokaa.

Kevään kaipuu on pakahduttava tunne kylkiluiden ja selkärangan välissä. Voi se tuntua vatsassa täyteläisyytenä tai päässä ajatusten vikkelänä virtana. Se ei ole kiputila, jota voisi kuunnella stetoskoopilla tai kuvata tietokonetomografilla. Kevään kaipuu ei ole laisinkaan sairaus, ei puute, eikä parannusta tai korjausta vaativa tila. Se ei ole ollenkaan negatiivinen tunne, päinvastoin. Se on olotila, joka ilmaantuu pian talvipimeyden taittuessa, päivän pidentyessä ja tuo puutarhaihmisen elämään uuden ilon ja innon.


Kevään kaipuu saa puutarhaihmisen olemuksen kevenemään niin, että hän miltei leijuu muutaman sentin maanpinnan yläpuolella pihalla kävellessään. Hänen kuulonsa terästyy havainnoimaan metsäkyyhkyn kosiokutsun, mustarastaan kaivatun huilumaisen lurituksen ja ensimmäisen kärpäsen surinan ikkunanpuitteissa. Saattaa hyvinkin olla mahdollista, että puutarhaihminen kuulee, kuinka piipot rapisuttavat multaa tieltään ponnistaessaan kohti vauhdilla lisääntyvää valoa ja lämpeneviä päiviä.

Alchemilla alpina - Tunturipoimulehti

Kevään kaipuu saa puutarhaihmisen hajuaistin tarkentumaan ja vastaanottamaan hennoimmat ja hienoimmat tuoksut, joita tuskin millään mittarilla muuten voisi havaita. Vielä on matkaa vastaleikatun ruohon tuoksuun ja ruusujen makeaan tuulahdukseen. Sen sijaan raikas kevättuuli tuo mukanaan tuoksuja, joita ei voi edes nimetä, mutta jotka kuuluvat vain ja ainoastaan kevääseen.

Heuchera micrantha 'Palace Purple' - Keijunkukka

Kaikista aisteista terävimmilleen Kevään kaipuu saa näköaistin. Alati lisääntyvä valo on sellaista eliksiiriä, jonka voimalla jaksaisi touhuta puutarhassa aamusta iltaan, ehkä enemmänkin. Värejä on kevään alussa vähän, mutta jokainen mustasta mullasta ja ruskeasta karikosta nouseva vihreä verso on uskomattoman raikas ja kaunis. Kuin ikinä ennen ei olisi niin paljon vihreän eri sävyjä nähnyt.


Jokainen päivä tuo lisää nähtävää ja katseltavaa. Tahti kiihtyy sellaista vauhtia, ettei vuorokauden tunnit tahdo riittää. Puutarhakierroksia on tehtävä aamulla, päivällä ja illalla. Ja kun yhden kierroksen saa päätökseen, voi jo aloittaa uuden. Jokainen verso ja tuore hiirenkorva on varovasti tutkittava ja kenties vähän käännettäväkin nähdäkseen, kuinka se voi tai onko sen yhden alle piiloutunut toinen odottamaan vuoroaan astua esille. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Kun puutarhaihminen löytää ensimmäisen nupun, hän on pyörtyä ilosta ja ihmetyksestä. Nuppua on kuvattava joka kulmasta ja kaikissa sen vaiheissa. Ensimmäisistä nupuista kertyy niin paljon kuvia, että peräkkäin asetettuna niistä syntyy melkeinpä oma videoesityksensä.

Hosta - Kuunlilja

Saattaa olla, että kevään kaipuu on asettunut joihinkin ihmisiin jo ammoisina aikoina. Sillä on outo ominaisuus kätkeytyä ihmisen sisimpään ja ponnahtaa sitten esille täysin odottamatta. Mikä sen laukaisee, sitä tutkijat eivät ole saaneet selville. Tuskin saavatkaan.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipisaniainen

Joulun alla puutarhaihminen tuntee itsensä väsyneeksi. Hän on melkeinpä unohtanut koko puutarhan ja ajattelee, etteivät valo, lämpö ja väri koskaan enää palaa. Jos häneltä kysyy, ”miten voi vinca minorisi?” tai ”minne istutit sorbus Dodongin?”, hän katsoo sinua sumein silmin ja ihmettelee, mistä kummasta puhut.


Kun punaiset amaryllikset ovat kuihtuneet ja kaikki joulusuklaat syöty, ulkona sataa vähän räntää ja tammikuu kuluu verkkaisesti, herää Kevään kaipuu yhtäkkiä. Ei vienosti jäseniään ojennellen, vaan voimalla keuhkot ilmaa täyteen puhaltaen ja koko kehon tanakkaan ryhtiin suoristaen. Se on menoa silloin, paluuta pimeän talven synkkyyteen ei ole, vaikka taivaalta sataisi räntää tahi kissoja ja koiria.

Sedum Herbvstfreude - Komeamaksaruoho

Ehkä postilaatikkoon on pudonnut siemenluettelo, ehkä aurinko on luonut kirkkaita säteitään harmaiden pilvien takaa suoraan silmäkulmaan. Syytä muutokselle on vaikea tietää tai sen täsmällistä ajankohtaa sanoa, mutta kyse on Kevään kaipuusta. Kun se valtaa puutarhaihmisen, ei vastaan enää voi eikä haluakaan taistella. Elämä näyttää valoisalta, värikkäältä ja toiveikkaalta. Eikä vain näytä, vaan myös on valoisaa, värikästä ja toiveikasta. Päivä päivältä, tunti tunnilta yhä enemmän.

Allium aflatunense 'Purple sensation'

Kevään kaipuu on jokavuotinen seikkailu, jonka puutarhaihminen ottaa ilolla vastaan. Kevään kaipuu on astinlauta tapahtumien sarjalle, joka ei suinkaan pääty kesän jälkeen saapuvaan syksyyn ja talveen. Kevään kaipuun siemen säilyy ihmisessä läpi vuodenkierron ja elämän. Se nousee esiin aina, jos vain siihen on mahdollisuus ja jos sille antaa mahdollisuuden. Annammehan!

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Haaste on jo jonkun aikaa kiertänyt, joten saatat saada haasteen toistamiseen. Rohkenen silti haasteet seuraavat blogit mukaan:

Mama's Garden -blogin
Navettapiian puuhamaa -blogin
Oravan kesäpesä -blogin

Vinca minor - Pikkutalio, Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka, Myosotis sylvatica - Lemmikki

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.