Kaupunginmuseon ystävät ry:n jäsenyys ja museokortti ovat tarjonneet minulle uusia ja mielenkiintoisia vierailukohteita. Usein kohteissa yhdistyy taide, kulttuuri, historia, arkkitehtuuri ja moni yhteiskunnallinen asia. Maanantaina vierailimme veljenvaimon kanssa Ebeneser-talossa eli lastentarhamuseossa Helsingin Sörnäisissä (Helsinginkatu 3-5). Jälleen kerran oli niin mielenkiintoinen kohde, että aika kului siivillä.
Hanna Rothman (1856-1920) on yhdessä Elisabeth Alanderin (1859-1940) kanssa suomalaisen lastentarhatyön ja lastentarhaopettajakoulutuksen perustajia ja uranuurtajia. Vuonna 1900 perustettiin yhdistys keräämään varoja Ebeneser-talon rakentamiseksi, jotta saataisiin paikka lastentarhalle ja koulutusta varten. Arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli talon nimenomaan lapsia ajatellen ja se valmistui 1908. Vuosisadan alun kodit olivat ahtaita ja pimeitä, joten Wivi Lönn halusi lapsia varten rakennettavaan taloon paljon valoa. Portaiden askelmatkin on matalammat, jotta lasten on helpompi niitä kiivetä.
Myöhemmin yhdistys muuttui Ebeneser-säätiöksi, joka toimii yhä samassa talossa. Säätiön tarkoitus on tukea varhaiskasvatusta ja vanhemmuutta mm. rahoittamalla varhaiskasvatuksen tutkimusta ja tarjoamalla koulutusta. Talo on suojelukohde.
Talon nimi Ebeneser tulee hebrean kielen sanoista "Eben-Eser", mikä tarkoittaa "avun kiveä". Sopii hyvin Sörnäisten alueen kallioiseen maisemaan - mitä tosin tänä päivänä on vaikeampi tiiviin rakentamisen vuoksi huomata.
 |
| Friedrich Fröbel ja hänen palikoitaan. |
Ebeneser-talon lastentarhatyö pohjautui saksalaisen Friedrich Fröbelin (1782-1852) kasvatusfilosofiaan, jossa keskeisiä menetelmiä olivat työ, leikki ja oppiminen. Fröbel kehitti työnsä tueksi nimeään kantavat palikat, joilla lapsi voi itse luoda leikkiinsä hahmon ja muodon.
Selvisipä siis sekin, mistä lastenlaulubändi Fröbelin palikat on saanut nimensä.
Talossa toimi kansanlastentarha, seimi, koululaisten päiväkoti ja lastentarhaopettajakoulutus. Nykyisin opetus tapahtuu muualla ja valtaosa talosta toimii museona ja lastentarhatyön esittelypaikkana.
Saamamme opastus oli yksityiskohtaista ja kattavaa. Esittämiimme kysymyksiin saimme hyvin vastauksia. En tehnyt muistiinpanoja, koska ajattelin tietojen löytyvän museon sivuilta. Niitä päivitetään parhaillaan, joten enpä ala tässä yhteydessä puhumaan mahdollista puutaheinää.
Museo on auki tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 12-19. Se on erinomainen paikka vierailla lasten kanssa ja siellä aikuinenkin pääsee helposti omiin lapsuudenmuistoihinsa pelkästään jo esineitä katselemalla. Lauantain toiminnallisia museopäiviä järjestetään muutamina kertoina lukukaudessa ja niihin on ilmainen sisäänpääsy.
Menneisyyden lisäksi museossa näkee myös tätä päivää. Tässä olisi hauska idea toteuttaa kestävä kasvimaa, jos vaikka omat kylvökset eivät kesän mittaan idäkään.
Museossa oli lukuisia valokuvia menneiltä vuosilta. Arkiston digitoitu kuvakokoelma käsittää 5000 kuvaa, joista parisataa otosta on katseltavissa Flickr-kuvayhteisöpalvelussa (http://www.flickr.com/photos/ebeneser). Aion jossain välissä käydä katsomassa kuvia.
Huristimme museoon keskustasta ratikalla. Lähemmäksi pääsee metrolla jäämällä Sörnäisten asemalla pois. Sen verran harvoin tulee liikuttua Kallion nurkilla, joten oli ihan kiva jalkautua katselemaan katuja ja rakennuksia. Oheisen muraalin bongasin Vaasankadulta.
Tällaiset lyhyet pyrähdykset mielenkiintoisiin paikkoihin antavat uutta tietoa ja muutenkin avartavat näkemyksiä. Suosittelen lastentarhamuseota teillekin!