 |
| Yksi harvoista kukkivista krookuksistani. |
Nyt ottaa niin paljon pattiin, että se on kerrottava ihan julkisesti. Kiersin aamulla puutarhan ja mitä näinkään! Tai oikeammin, mitä en nähnyt? Lähes jokaikinen pintaan noussut tulppu oli järsitty maan tasalle. Niin ala- kuin yläpihallakin. Lisäksi rinteessä kukkivat krookukset oli tasattu lukuunottamatta niitä kaunokaisia, jotka olin suojannut verkolla. Jopa ryhmä nupulla olleita kevätkirjotähtiä ovat muistoja vain.
Vaikka jälkiviisaudesta ei enää mitään hyötyä olekaan, ripottelin tulppujen istutusalueille pussillisen suklaaminttukahvia ja valkosipulirouhetta. Toivottavasti rusakot tykkäävät yhtä vähän suklaaminttukahvista kuin mekin. Ehkä vielä illan aikana maustan istutusalueet chilijauheella.
 |
| Norjanangervojen tyvessä orvokki puskee nuppua. |
Jotta potutus ei liian pian laantuisi, myös pöytätietokoneeni sanoi sopimuksensa irti. Jokin siinä pimahti lopullisesti, eikä it-taitoinen Ukkokultani saanut sitä enää heräämään. Onneksi näyttää siltä, että tiedot ovat säilyneet koneen kahdella kovalevyllä. Ja varmistuksetkin ovat toisaalla tallella. Onneksi minulla on läppärini, jolla saan tärkeimmät asiat hoidettua. Tykkään kuitenkin työskennellä pöytäkoneella ja sillä päivitän myös blogini. Läppäriä ei ole synkronoitu pöytäkoneen kanssa, joten en pääse blogikuvavarastooni.
Ukkokulta on pitkin päivää taivastellut pöytäkoneen kovalevyllä olevien kuvieni määrää. Hän laittoi varmuuden vuoksi kovalevyni kopioitumaan toiseen paikkaan. Tullessaan asiaa minulle ääneen ihmettelemään, kuvia oli kopioitunut yli 200.000 ja homma vaan jatkui. Kysyi, olenko tallentanut kuvani tuplana. No en, mutta toki monet kukkaset on tullut kuvattua useammasta vinkkelistä ja joka ikinen kesä.
 |
| Kellarissa taimet voivat hyvin |
Uusi tietokone on tilauksessa ja se pitäisi olla noudettavissa lähi päivinä myyjän varastolta. Oman aikansa ottaa, kun Ukkokulta laittaa koneeseen kaikki tarvittavat ohjelmat ja siirtää tiedostoni.
Harmi, ettei napsittuja sipulikukkia voi kiskaista takaisin mullan alle ja työntää entistä ehompina uudelleen pinnalle. Tämä lumeton talviko on saanut jänikset näin kovin ahkerasti puutarhaan ruokailemaan? Vai mikä on syynä? Ehkä minun on ryhdyttävä nukkumaan päivällä ja istumaan yöt pihamaalla pelottelemassa jäniksiä.
Aikanaan tämäkin potutus laimenee ja vähitellen katoaa kokonaan. Mitäpä sitä murehtimaan asioita, joille ei mitään voi. Eiköhän mullasta nouse jotain sellaistakin, joka ei jäniksille kelpaa.
Lisäys eiliseen:
Ukkokulta kävi iltamyöhäisellä kellarissa. Talon nurkalla tepasteli peura matkalla alapihalle, mutta vaihtoi Ukkokullan kohdatessaan suuntaa takaisin puistoalueelle. Jäniksiä pihallamme vierailee ja tuhoja tekee. Peuran käynnit pelottavat ja harmittavat vielä enemmän. Niille kelpaa kaikki. Uskallanko tänä keväänä poistaa puilta ja pensailta verkkoja lainkaan? Voihan itku, sanon minä.