Pitääkö hakea lumikola?

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Johan taas sään lykkäsi! Aamuyhdeksältä satoi vettä kaatamalla ja puoli tuntia sen jälkeen sade muuttui rännäksi ja lumeksi. Olipa jännä seurata lämpömittarin rakettimaista laskua. Tai siis lämpömittarin lukeman laskua. Mittari itse kyllä pysyi ikkunalaudalla. Neljästä plusasteesta mentiin vauhdilla vajaaseen yhteen. 

Minä idiootti vielä eilen ääneen kehuin, kuinka mukavaa on saada vaihteeksi vettä. Ajattelin lähinnä puutarhan kuivuutta ja juuri istutettuja kasveja, joille toivoin taivaallista automaattikastelua. Taatusti olisin pitänyt sadepuheet visusti mahassani, jos olisin älynnyt sääherran lykkäävän sateen valkoisena möhnänä. 

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Voi minun kasviressukoitani. Näyttävät niin apaattisilta lehdet märkyydestä roikkuen. Keisarinpikarililjakin kaatui aukeavia kukkiaan surren maahan makaamaan. Toivottavasti se jaksaa nousta reippaana ylös auringon ilmestyessä pilvien takaa. Uudet ruusuherukkanikin taitavat katua ankarasti muuttoa tähän hyiseen puutarhaan. Ehkä taimimyymälässä olisi ollut lämpimämmät olosuhteet.

Eivät kai nämä meidän leveyspiirillä myytävät ja kasvavat kasvit kovin hienohelmaisia ole. Toivon ainakin, etteivät ole. Yksi tällainen harrastajapuutarhuri taas yrittää siirtää inhimillisiä piirteitä kasveihin kuvitellen niiden pian yskivän ja aivastelevan kylmettymisen seurauksena.

En todellakaan aio hakea lumikolaa kellarista. Pysyn tiukasti positiivisuuden puolella ja tähyilen innoissani kohti aurinkoa ja kesää. 

Eikä puutarhan hohdokkuus

katoa koskaan!

-Rudyard Kipling-

Puutarhurin vilkas mielikuvitus

Minulla taitaa olla liian vilkas mielikuvitus. Luonnossa ja puutarhassa liikkuessa silmät havainnoivat kaikenlaista ja aivot sitten luovat niistä mielikuvia. Puun rungosta kurkistaa aivan selvästi pullonokkadelfiini, mutta onko ylempi kurkistaja kenties pallokala. Enpä tiennytkään kävelytien vierustalla kasvavassa lahoavassa puussa asustavan meren eläviä, kuivalla maalla. Tai siis kuivassa puussa.

Papaver nudicaule - Siperianunikko

Syksyllä kylvin siemeniä purkkeihin, jotka jätin talveksi kasvimaalle. Siperianunikot itivät pian kylvämisen jälkeen ja vihertyivät kevään tullen nopeasti. Yksi on jo ehtinyt kehittää nupun. Istutin siperianunikot viikko sitten kukkapenkkiin. Istuttaessani asetin taimen siten, että nuppu kaartui katsojaan päin. Kukka päättikin toisin ja seuraavana päivän käydessäni sitä katsomassa nuppu tuijotti puistoon. Tuskin se mitään edes näki edessään olevien tulppaaninlehtien yli. Ehkä hän on kovin ujo ja koittaa kainosti itseään käännellen totutella uuteen asuinpaikkaansa.

Paeonia tenuifolia - Tillipioni

Tillipioni se vasta ujo kaveri on. Hölmöyksissäni istutin sen muutama vuosi sitten keskelle kukkapenkkiä. Sinne tämän pikkuisen pionin olemus katoaa, nousevien väriminttujen, liljojen ja nepalinhanhikkien katveeseen. Mitähän päässäni tillipionia istuttaessa kulki? Ei ainakaan kovin montaa järkevää ajatusta. Jospa nyt muistaisin kaivaa ressukan ylös ja sijoittaa jonnekin parempaan paikkaan. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden kukkaa katsellessa ajattelen, että katolinen nunna on muuttanut puutarhaani. Huivi päässään katse maahan luotuna hän koittaa olla huomaamaton ja antaa minun rientää nopeasti ohitseen. Istutin punakolmilehden metsäpuutarhaan, joka ei enää ole varjoisa, eikä metsäpuutarha laisinkaan. Metsä lähti, jäi pelkkä puutarha, johon aurinko porottaa lähes samalla tavoin kuin kaikkialle muuallekin tällä tontilla. Punakolmilehteä oksallaan suojaava rhodo siilaa osan paisteesta. Punakolmilehti saa siis jatkaa eloaan rhodon kainalossa ihan niin kauan kuin haluaa. Olen iloinen jokaisesta vuodesta, jonka se puutarhassani viettää.

Nimetön tulppaani tuivioiden lomassa.

Kasveja istuttaessa olisi hyvä ajatella myös niiden tulevaisuutta. Pakko tunnustaa, että usein syksyllä sipuleita piilottaessa ideat ovat hakusessa. Kaupasta lähtee mukaan yllätyspusseja, kun kerran halvalla saa. Kotipihassa sitten pyörin väkkäränä miettien, mihin tämänkin pussukallisen taas tungen. Puolustuksekseni sanottakoon, että kuvan tulppaanit istutin tuivioiden viereen havujen ollessa vielä huomattavasti pienempiä. Ehkä kuvittelin tuivioiden venyvän vain yhteen suuntaan jättäen tulppaaneille runsaasti tilaa. Havut kasvoivatkin joka suuntaan. Vaan sinnikäitä ovat tulputkin. 

Saaripalstan Saila puhui postauksessaan "susirumista" tulppaaneista. Vaikka jokaisella on mieltymyksensä ja toisen ruma on toisen kaunis, ymmärrän, mitä hän tarkoitti. Joskus vain joku kasvi kirjaimellisesti pistää silmään ja siitä haluaa eroon. Tai ainakin siirtää sen jonnekin sopivampaan paikkaan. 

Minulla kasvaa kuvan punainen tulppaani Kiemurapenkissä. On sillä pari kaveriakin, mutta tämä yksi keikkuu keskellä suurimpana osuen silmään, vaikka katsoisi kokonaan muualle. Ei se ole rupinen eikä tahmea eikä meluisakaan, jos jotain vikoja etsii. No, yksinkertaistettuna se on väärässä paikassa. Luultavasti myös ensi vuonna, sillä tillipionin lailla yksittäisen sipulin kaivaminen muiden keskeltä on vaarallista toisten juurille. Niinpä asian teknistä suoritusta suunnitellessa koko homma unohtuu.

Tulipa tarda - Parvitulppaani

Monilla sipulikasveilla on sellainen jännä ominaisuus, että jotkut niistä kukkii ensimmäisenä vuotenaan runsaana. Seuraavana mullasta nousee viisi ja kolmantena saa olla onnellinen siitä yhdestäkin kukasta. Vikaa on välillä puutarhurissakin, sillä lapion kanssa tulee heiluttua tyystin unohtaen vuotta vanhemmat sipuli-istutukset. Multapaakkua nostaessa ihmettelen, mikä mahtaa tämäkin sipuli olla. Yleensä peittelen sipulit takaisin joko samaan tai kokonaan uuteen paikkaan. Niin sitten ympäri puutarhaa on yksinäisiä ratsastajia, joiden menoa katsellessa joutuu hetken miettimään näkemänsä reittiä kyseiseen paikkaan.

Taraxacum officinale - Voikukka

Voikukka taitaa olla eräs tunnetuimpia rikkakasviksi nimettyjä kukkia. Mitenkähän se käyttäytyisi, jos sitä alkaisi vaalia hellästi ja istuttaa joukoittain yhteen paikkaan kaunistamaan keväistä kukkapenkkiä. Antaisi sille luvan kukoistaa omassa ylhäisyydessään siskojensa, vanhempiensa, serkkujensa ja kaikkien kaveriensa kanssa. Puutarhuri pyörisi ympärillä kameran kanssa onnesta mykkyräisenä.

Silkkaa satua. Voikukka pukkaisi juurensa tanakasti ja pysyvästi paikalleen vuosiksi eteenpäin. Keltaisten kukintojen muuttuessa valkoisiksi siemenpilviksi puutarhan tulevat voikukkakasvustot olisivat taattuja. Niin myös naapureiden. Kukkiminen kestäisi lyhyen jakson ja sen jälkeen paikalla olisi lyhyenläntiä lehtiruusukkeita, joissa ei paljon ihasteltavaa loppukesäksi riittäisi. Saattaahan sieltä kukka silloin, toinen tällöin nousta. Paras anti on kuitenkin ohikiitävän lyhyt. Taidanpa vastedeskin kitkeä voikukat pois kukkapenkeistä ja nurmikolla kukkivat ajan ruohonleikkurilla pyörryksiin.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Eräs sukulaiseni sanoo äitienpäiväkukkaa narinapuskaksi. Tämä on hänen vaikeaselkoista huumoriaan, ei hän sillä pahaa tarkoita. Itse en ole koskaan halunnut perinteistä äitienpäiväruusua. Varmaan olen niitäkin saanut ja jokaisesta iloinnut. Parhaita äitienpäiväkukkia ovat kuitenkin monet puutarhaan liittyvät hankinnat, joita ehdotusteni pohjalta olen Ukkokullalta ja lapsilta saanut. Hankintoja, jotka olisivat useimmiten joka tapauksessa meille tulleet. Oli sitten kyse mullasta, marjapensaista, kirsikkapuusta.

Tänä vuonna metsästin ahkerasti ruusuherukkaa menehtyneen puskani tilalle. Lopulta päädyin tilaamaan kaksi pensasta puutarhamyymälästä. Saapuivat kukkivina sopivasti äitienpäiväksi. Ukkokullan kysyessä äitienpäiväkukkatoivetta, päästin hänet helpolla ja ehdotin ruusuherukoita. Niinpä sitten lauantaina noudimme pensaat myymälästä ja äitienpäivä sujuikin rattoisasti ruusuherukoita istuttaessa. Ukkokulta laittoi sillä välin ruokaa, mikä järjestely sopi minulle mainiosti.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Mukavaa viikkoa ihan jokaiselle!