Tuulessa kylväen

Huomaan jämähtäneeni lämpimien kevätsäiden odottamiseen. Joka aamu katson 10 vrk:n sään, erityisen tarkkaan tulevien öiden lämpötilat. Eipä kovin lupaavalta näytä. Alimmillaan keikutaan +1 ja -1 asteen tienoilla. Tomaatit, kurkut ja paprikat on pidettävä edelleen kellarissa, sillä lämmittämättömään kasvariin niitä ei kannata viedä paleltumaan. Jos siis suunnittelette kasvihuoneen hankintaa, niin valitkaa sellainen, johon saa lämmityksen. Se on näissä suomalaisissa olosuhteissa tärkeä ja kasvuaikaa pidentävä asia.

Suikeroesikko 14.5. illalla ja 15.5. aamulla

Kun kerran tomaatteja ei voi kasvariin kiikuttaa, on jotain sentään tehtävä oman sadon hyväksi. Ensimmäiseksi mittasin lavakaulusten mullan lämpötilan. Luin jostain, että uuniin tarkoitettua lihalämpömittaria voi käyttää maalämmön mittaamiseen. Meillä sattuu olemaan useampi lihalämpömittari, joten yksi niistä joutaa hyvin kasvimaalle. Sopiva mullan kylvölämpötila on noin +10. Mittarini näytti +8 ja se sai kelvata.  Niinpä kylvin siemenet lavakauluksiin. 

Laatikko VII:ssa  talvivalkosipuli onkin jo noussut. Sen seuraksi laitoin jo aiemmin kepasipulia. Laatikko VIII:ssa kasvaa parsa. Syksyllä uusimme koko kasvimaan ja kaikki lavakaulukset. Jouduin kaivamaan parsan ylös ja istuttamaan uuteen laatikkoon. Parsasta ei näy vielä mitään. Toivottavasti ei ole heittänyt henkeään. Laatikko VI:n kesäkurpitsat laitoin muutama päivä sitten kellariin esikasvatukseen.

Tarhakylmänkukka illalla 14.5. ja aamulla 15.5.

Kasviyhdistelmät voivat tuntua vähän kummallisilta. Käytin kylvösuunnittelussa apuna kumppanuuskasvitaulukkoa. Tänä vuonna ei tarvitse miettiä kasvikiertoa, sillä kaikissa laatikoissa on uusi multa. Kierto alkaa siis alusta. Ainoastaan parsalaatikko ei jatkossakaan osallistu kiertoon, koska ne kaipaavat kasvurauhaa.

Purppuramehitähti illalla 14.5. ja aamulla 15.5.

Etukäteissuunnittelusta huolimatta aikaa kylvöissä vierähti tovi jos toinenkin. Alkuun sää oli aurinkoinen, joskin hyvin tuulinen. Porkkanan siemenet ovat keveitä ja niiden kanssa sai olla tarkkana, ettei tuuli vienyt siemeniä mennessään. Onnistuin siis kylvämään tuulessa, en tuuleen.

Alchemilla - Poimulehti aamulla 15.5.

Aikaa meni toki muuhunkin. Kasvimaamme sijaitsee alapihalla, tontin puiston puoleisessa laidassa. Koiraa ulkoiluttamassa ollut rouva pysähtyi aidan viereen pyytäen, etten loukkaannu hänen tuijottamisestaan. Hän kehui puutarhaani kauniiksi ja sanoi katselevansa sitä mielellään. En tietenkään loukkaannu. Päinvastoin, olin ja olen edelleen kovasti iloinen hänen sanoistaan. Ajattelen usein, että kaikesta innostuksesta ja uurastuksesta huolimatta olen melkoinen harrastelijapuutarhuri, jonka käden- tai siis lapionjälkiä moni katsoisi pitkin nenänvarttaan. No, harrastelijapuutarhurihan minä olenkin. Ja puutarhani on aikamoinen sillisalaatti. Se on kuitenkin minun puutarhani, jota en ole muille tehnytkään. Kauniita puutarhoja on pilvin pimein. Valmista ja täydellistä ei missään.

Hetken juteltuamme huomasin tietäväni, kuka rouva on. Olemme joskus aikoja sitten jutelleet pysäkilläkin bussia odottaessamme ja tiedän, missä hän asuu. Juttelemista olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta hänen oli jatkettava matkaa ja minullakin oli kylvötyömaa 
kesken. Jatkoin siis töitä tavoitteena saada suunnittelemani kylvöt valmiiksi. 

"Lännenvankkurit" ilman hevosvaljakkoa

Laatikko II oli tarkoitus kylvää kesäkukkia; kosmosta, kesämalvikkia, kehäkukkaa. Myös pariin muuhun laatikkoon piti tehdä vielä pientä hienosäätöä. Aurinko meni kuitenkin pilveen ja taivaalle vyöryi mustanpuhuva pilvimassa. Samassa jo rakeet ropisivat maahan. Onneksi olin laittanut jokaiseen laatikkoon harson heti kylvön jälkeen, joten raesateen muuttuessa tiskirätin kokoisiksi vesipisaroiksi oli vain viimeinen harso laitettavana. Sitten kylvösuunnitelma ja siemenpussit hyppysiin ja kiireesti sisälle sadetta pitämään.

Dicentra - Pikkusydän aamulla 15.5.

Kesäkukkien kylvö jäi siis jollekin lähipäivälle. Tarkoitus oli myös kylvää ruohosipulia ja persiljaa ns. Vapaapenkkiin. Vapaapenkki oli viime vuonna nimeltään Daaliapenkki. Päätin keskittyä mataliin daalioihin ja kasvattaa niitä isoissa piharuukuissa. Niinpä daaliapenkki vapautui muille ja ansaitsi uuden nimen. 

Sade ei kovin pitkään kestänyt, mutta olin tyytyväinen aikaansaannoksiini ja päätin jättää loput hommat seuraaville päivillä. Tekemistä riittäisi vaikka kuinka ja kummasti niitä keksii lisää. Itse on päätettävä, milloin on päivän työt pulkassa ja aika siirtyä lepotilaan.

Illalla aurinko jälleen paistoi, joten tein vielä pienen kuvauskierroksen. Tuuli oli riepotellut puutarhaa kovakätisesti ja kirsikastakin oli yksi kukka pudonnut nurmikolle. Viileyden vuoksi kukinta on edelleen kaunista, osa nupuista vielä aukeamatta. Pörriäiset ovat hakeutuneet koloihinsa lämmittelemään ja niinpä minä pörrään Kevätsuudelmani ympärillä kameran kanssa. 

Fritillaria imp- Rubra - Keisarinpikarililja

PS. Perjantaina aamuyöstä tienoon yli kulki lumikuuro, jonka tuotos oli näkyvissä vielä herätessä. Päivän mittaan lumi suli ja vartensa taivuttaneet kasvit nousivat taas tanakasti pystyyn. Keisarinpikarikruunu sen sijaan ei enää sen maanantaisen myräkän jälkeen ole suostunut oikaisemaan varttaan. Laitoin sille torstaina tuen, ettei tulevat myräkät hakkaa kukkia rikki.