Sivut

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Etupäässä sinistä ja mausteeksi vähän punaista

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Iltaisin olo on kuin jyrän alle jääneellä. Jos siis moisesta episodista hengissä säilyisi. Viikonlopun lämpimät päivät menivät etupäässä puutarhassa ahkeroidessa. Vaikka etukäteen päätin, että vaihteeksi voisi ottaa elämän lokoisasti. Kaiketi minulle makoilu riippukeinussa kirja naaman päällä varjoa tuomassa on vieras oleskelumalli. Hetken jos jossain istun, pian jo jalka vipattaa keskeneräisten töiden suuntaan ja hanskat hakeutuvat käsiin kohdetta lähestyessä.

Kuvan sinivaleunikko tarttui käsiini ihan väkisin toukokuun alussa puutarhamyymälässä. Taimi oli valmiiksi roteva ja isokokoisessa ruukussa. Kaikkien edellisten sinivaleunikkojeni muistoa kunnioittaen istutin tämän yksilön olopihan Allaspenkkiin, timanttituijan eteen. Siinä se saa valoa, mutta on silti suurimman osan päivästä lempeässä varjossa. En taaskaan raaskinut toimia ohjeiden mukaan ja jätin pian istutuksen jälkeen esiin tulleet nuput poistamatta. Toivon hänelle pitkää ikää.


Lauantaiaamuna laitoin pesukoneen pyörimään ja lähdin pihalle ihan vain katselemaan. Pian löysin itseni typistämässä vuorimäntyjen vuosikasvustoja. Näin teen aina ennen juhannusta, mutta ei kyllä ollut tarkoitus käyttää siihen helteistä lauantaita. Ukkokulta toi minulle tikkaat, sillä isoksi kasvaneen vuorimäntykeskittymän latvuksiin ei tavallisen korkuisella naisihmisellä ole ilman apuvälineitä ylettymistä.

Vuosikasvustot pitäisi kuulemma nipistää hellävaraisesti käsin. Jos niin olisin tehnyt, seisoisin edelleen tikkailla jatkamassa typistyshommia. Käytin siis saksia, kuten muinakin vuosina. Alkuvuosina en ymmärtänyt vanhimpia vuorimäntyjämme typistää. Siihen nähden voisivat olla kammottavamman näköisiä. Rumimmat roikaleet olen poistanut. Jäljelle jääneitä sietää katsella.

Ixiolirion tataricum - Vuorililja

Kuvan vuorililjan istutin syksyllä pikkusipuleina Vasenrinteeseen. Ehdin jo unohtaa koko kasvin, kunnes muutama päivä sitten huomasin sen hennot, siniset kukat. Tässä taas kasvi, jonka kukkia kannattaa katsoa ihan läheltä. Luontoäidin kynästä on piirtynyt kauniit viivat terälehtien sisäpinnoille.

Aquilefia vulgaris - olisiko tämä Blue Barlow?

Akileijojen kukinta on juuri nyt ylenpalttisen runsasta. Kaikki eivät ole vielä avanneet kukkiaan, mutta monen akileijan kukkarypäs on täysin valloillaan. Tälle siniselle akileijalle tarjottiin nimeksi Blue Barlow. Mitä sanotte, olisiko sellainen?


Katsokaa yläkuvan akileijan selkäpuolta. Hänellä on kaunis mekko niin edestä kuin takaakin katsoen.

Glechoma hederacea - Maahumalan hedelmäkö?


Lauantai-illan typistysurakan jälkeen käyskentelin puutarhassa. Tarkoitus oli ottaa kuvia, mutta kesäiltana auringonpaiste on lähes yhtä kirkasta kuin päivällä. Varjoista tulee liian jyrkkiä ja aurinko osuu silmiin niin, että tähtääminen ei tahdo onnistua. Silti en toivo pilvistä ja kylmää. Täytyy muuttaa järjestystä siten, että aamulla on kipaistava kuvaamaan yläpihaa ja illalla alapihaa. Silloin valo-olosuhteet ovat kuvaamiselle paremmat.

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Sunnuntaista tuli ihan yhtä työteliäs kuin lauantaistakin. Edellisillan tarkastuskierros kertoi, että Pikkupuutarhassa kasvit ovat villiintyneet sillä välin, kun puutarhuri on kantannut alapihan istutusalueita. Nurmitädyke ja maahumala ovat toki kauniita, mutta ei niiden tarvitsisi ihan joka paikkaan tunkea. Kaikenlaista rikkaa oli linnoittautunut myös viime kesän lopulla mylläyksen kohteena olleessa Bermudankolmiossa.

Kurgaani 5.6.

Kottikärryt, sekatöörit, harava, purkki kotiloita varten ja pieni hara mukaan ja hommiin. Siinä meni aamupäivä rattoisasti kitkiessä ja kunnostaessa. Aikaa ei kulunut kuitenkaan niin paljon, miltä etukäteen kuvittelin. Siistiä on taas hetken aikaa eli ei pidä kääntää selkäänsä toiselle puolelle puutarhaa silloin kun työstää toista puolta.


Sunnuntai-iltapäivällä vuorossa oli vielä kasvimaan kastelu ja vesisaavien täyttö. Meille jäi aikanaan kunnallistekniikan valmistumisen jälkeen oma porakaivo kastelukäyttöön. Se on oikea aarre, sillä vesijohtoveden lorottaminen kasveille olisi kallista ja turhauttavaa. Kaivon pumppu toimii sähköllä ja se on kellarissa. Talon toisessa päädyssä on vesiliitäntä, mutta pumppu on käytävä käynnistämässä kellarissa.

Tulipa Single Late Queen of Night - Hetki ennen terälehtien putoamista

Porakaivovesi on kylmää, eikä letkua viitsisi ihan jokaista kastelukannullista varten vetää. Niinpä täytän säännöllisesti kaksi 200 litran tynnyriä ja kasvihuoneen 150 litran vesisäiliön sekä tietenkin myös pitkän rivin kastelukannuja. Toinen vesitynnyri on alapihalla, kasvihuoneen nurkalla. Toinen taas yläpihalla, kellarin portaiden lähellä. Näin vettä on kätevästi ja mukavasti lämmenneenä saatavilla kastelukannuihin.

Papaver orientale - Idänunikko

Silkkipaperimaiset hienohelmat, idänunikot ovat alkaneet avautua. Ei kuulu poksahtelua, mutta ehkä hiljaista rapinaa ahtaaseen nuppuun sulloutuneiden terälehtien päästessä valloilleen. Näitä kirkkaanpunaisena loistavia kukkia ei voi olla näkemättä ja ihastelematta. Nyt on niiden hetki.

Papaver orientale - Idänunikko

Tekemistä riittää puutarhassa. Edelleen sellainen pieni kynällä varustettu vihko kaulaan roikkumaan olisi näppärä, jotta kierrellessä kaikki pienetkin huomiot tulisi kirjattua muistiin. Silloin voisi tehdä valmiiksi mietittyjä työlistoja, joiden mukaan toimia. Nyt joku juttu unohtuu kerta toisensa jälkeen, vaikka aina ohi kulkiessa sen muistaa. 

Seuraavaksi ohjelmassa olisi pitkiksi ja rennoiksi yltyneiden kasvien tukemista. Useampi kasvi odottaa myös istutusta, mutta näin kuumalla ja kuivalla saavat odottaa. Josko nyt kuitenkin välillä juhlittaisiin keskikesää eli juhannusta. Kiva se on puutarhan kimpussa aikaansa viettää, mutta suotakoon vähän muutakin herkkua.

Geranium cinereum 'Jolly Jewel Purple' - Harmaakurjenpolvi