Syyskuun viimeisenä viikonloppuna aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpimämmin, kuin monesti kesällä konsanaan. Meidän mittari näytti +23 astetta, eikä siinä ole pisaraakaan liioittelua. Oikeastaan pihalla oli jopa omituinen tunnelma ruskaväreihin sonnustautuneen vaahteran pudotellessa lehtiään samalla, kun puutarhuri kuori ylimääräisiä vaatteita sen kupeessa. Riisuttiin siis kumpikin, muttei sentään alastomaksi.
Puistoaitaan istutin pari kesää sitten kiipeilemään halvalla hankittuja villiviinejä. Yksi näyttäisi olevan säleikkövilliviini, muut kolme imukärhivilliviinejä. Näkösuojaa ne eivät koskaan tarjoa, koska itse aitakaan ei 150 senttisenä mitään piilota. Eipä ole tarkoituskaan sen enempää aidan kuin villiviinienkään taakse piiloutua. Aita rajaa tonttimme kunnan puistosta ja muodostaa puutarhalle seinän. Tykkään villiviinien syysväristä. Nyt niistä pääsevät nauttimaan puistossa kulkijatkin.
Villiviini on jo jonkin aikaa punastellut koko vartalonsa voimalla. Eniten terassin kupeessa, johon siirsin vuosi sitten autotallipäädystä onnettoman rääpäleen varautuneena siihen, ettei se jaksaisi juurtua. Eikä mitä, sehän tykkäsi uudesta paikasta ja lähti ripeään kasvuun tavoittelemaan korkeuksia.
Pistokkaasta kasvuun lähtenyt säleikkövilliviini tukimuurilla
Talon L-kulmauksessa kasvava säleikkövilliviini on sen sijaan edelleen täysin vihreä. Harvoin se ehtii edes väriä saada ennen lehtien varisemista. Tyhmään paikkaan istutettuna leikkaan sen syksyisin matalaksi. Jos antaisin sen kasvaa oman tahtonsa mukaan, emme pian näkisi olohuoneen ikkunasta ulos laisinkaan. Kunhan terassin puutasot joskus uusitaan, kaivan villiviinin kokonaan pois.
Kolme vuotta sitten laitoin osan leikkaamistani säleikkövilliviinin oksista maljakkoon. Niihin kasvoi juuret. Lykkäsin hädissäni syksyn viime metreillä pistokkaat puuvajarinnettä tukevan muurin reunalle, syreenien joukkoon. Siellä se nyt kasvaa innokkaasti syksyn väreissä loistaen.
Kummassakaan tuurenpihlajassani ei ole vilaustakaan mistään ruskaväristä. Ihan vihreinä ovat. Luotan siihen, että vielä jonain syksynä pääsen häikäistymään oman tuureni loisteessa. Toisessa oli kaksi isoa marjarypästä, joista ei tämän kuvan jälkeen enää ole vilaustakaan. Mustarastaita on hyppinyt pihassa ahkerasti, ehkä ne ovat popsineet pihlajamarjat omiin suihinsa.
Kotkansiipisaniaiset muuttuivat melkein yhdessä yössä kellertäviksi. Niitä katsellessa mielen valtasi haikeus, sillä kotkansiivet ovat minulle kevään airueita. Niiden hitaasti auki kiertyviä kärkiä jaksan päivä toisensa jälkeen joka kevät seurata.
 |
| Kaksi kunnan istuttamista mongolianvaahteroista, takana meidän aita. |
Kunta istutti tie- ja kunnallistekniikkarempan päätteeksi kolme mongolianvaahteraa aitamme lähelle. Yksi niistä on varsin huonossa hapessa. Ei se kuollut ole, mutta eipä paljon puutukaan. Sen sijaan kaksi muuta ovat virkistyneet ja vähän kasvaneetkin. Istutuksen yhteydessä mongolianvaahteroiden tyvelle laitettiin kuoriketta, jonka läpi rikkaruohot pyrkivät voimallisesti kasvamaan. Isompia rikkoja olen käynyt kiskomassa pois, jotta ne eivät turhaan tukahduttaisi pienikokoisia puita.
Villiviini laittaa parastaan, takavasemmalla koristeomena Musta Rudolf
Kunta käy kesäkuusta alkaen kerran kuussa leikkaamassa puiston nurmikon. Syyskuussa ei näköjään enää leikattu. Minä leikkaan aitamme puiston puolelta muutaman metrin verran nurmikkoa aina mongolianvaahteroille saakka. Joku saattaa ajatella, että omin kunnan maata. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Kunta ei tule leikkureineen siistimään aitamme vierustaa. Minä haluan pitää senkin alueen siistinä ja se sujuu samalla, kun leikkaan omankin nurmikon. Samalla estän monenkirjavien rikkaruohojen etsiytymisen meidän puolelle, kuin myös kotiloiden pesiytymisen leikkaamattomaan heinikkoon.
 |
| Cotoneaster - Tuhkapensas |
Tuhkapensaassa on yleensä hienot syysvärit. Iäisyys sitten meillä oli muutama tuhkapensas reunustamassa tonttia tien varressa. Tuija-aidan istuttamisen myötä tuhkapensaat lähtivät. Pari niistä siirsin tonttimme alapihan taaimmaiseen kulmaukseen. Kunnan metsikkö vei kaiken valon kyseisestä paikasta, mutta metsikön kaaduttua tuhkapensaskin on löytänyt uuden alun elämälleen. Se on rehevöitynyt ja nauttii silmin nähden syysauringosta.
Lauantaina puutarhassamme vieraili Mamis-kissa. Elokuussa se oli muutaman päivän kadoksissa pelästyttyään tappelua mustan kollin kanssa. Mamiksen emäntä kierteli naapurustossa kyselemässä kissansa perään ja huuteli sitä pitkin metsiä. Lopulta Mamis oli palannut kotiin hiukan tappelusta haavoittuneena.
Mamis on kovin arka, eikä anna ollenkaan koskettaa itseään. Pari kertaa se on tullut avoimesta ovesta sisällekin, mutta spurttaa vauhdilla ulos ihmisiä nähdessään. Minun puolestani Mamis saa hoitaa hiiri- ja myyrähommat pihassamme. Niin se todistetusti tekeekin. Maanantaiaamuna näin sen loikkaavan Pikkupuutarhasta käytävälle hiiri suussaan.
Tiedän Mamiksen liikkuvan pihapiirissämme säännöllisesti. Ihailen sen notkeutta, kun se limboaa aidan ali meidän pihalta puiston puolelle. Nytkin se kulki haistelemassa ja tutkimassa kasveja ja pysähtyi Syreenipolulle tuijottamaan hetkeksi kohti kameraani. Sitten se käänsi selkänsä ja tassutteli ilmeisesti kohti kotia.
 |
| Aronia |
Tätä postausta kirjoittaessani kiukkutasoni on kellonviisarien vilkasta etenemistä katsellessa noussut nollasta sataan. Sovin viime viikolla erään talonmiespalvelun kanssa, että he tulevat leikkaamaan tuija-aitamme maanantaina ennen puolta päivää. Korkeaa tuija-aitaa on 17 metriä. Aidan toisella puolella olevan ojan vuoksi leikkaamista varten ei voi virittää tikkaita. Eikä oma pituus ja voimat riitä heiluttamaan oksasahaa korkeuksissa.
Ei ole näkynyt miestä, ei ole tullut puhelinsoittoa peruuntumisesta. Soitin ensimmäisen kerran puoli kolmelta, toisen kerran neljältä. Kysyäkseni, mikä mättää. Puhelu menee vastaajaan, jonne jätin viestin. Mielenkiinnolla odotan selitystä.
Järjestin päivän vartavasten vapaaksi, jotta olen kotona vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin ja kuittaamassa tehdyn työn. Yleensä meidän talossa ja pihassa tehdään kaikki
itse. Kun kerrankin ajattelin maksaa ammattilaiselle, ei
vaivauduta edes paikalle. Murrr...
Ajatukset ovat sielun kasvimaa.
Jos tahdot tietää,
kuinka ajatusmaailma itää,
niin kysy sitä keväältä.
Kuinka kuihtuu,
kysy syksyltä.
Kevät katsoo aina eteenpäin,
syksy aina taaksepäin,
mutta syksyllä on se etu,
että se voi katsoa eteenpäin
uusiin keväisiin.
- Zacharias Topelius -
Tänään alkaa syksyn toinen kuukausi, lokakuu.
Olisikohan sopiva aika ryhtyä haravoimaan!