Sivut

torstai 29. lokakuuta 2020

Kuura kaunistaa

 

Runsaan +10 asteen lämpötilassa on hauska hehkuttaa viikon takaisia kuurakuvia. Pakkasaamuja ei ole kahta enempää tänä syksynä täällä etelässä ollut. Ehdin hyvin hoitaa aamutoimet ja syödä aamupalan ennen pihalle menemistä ja kuurakuvien taltioimista. Aurinkokin tuli pilvien takaa kultaamaan syysruskan punertamia aronioita.

Echinacea purpurea - Punahattu


Punahatut ovat koristeellisia niin kuurattomina kuin kuurallisinakin. Tosin lämpötilan noustua plussan puolelle näiden hattujen puna oli tipotiessään ja penkissä seisoi ruskeaksi muuttuneita varsia päässään niinikään ruskeat hatut sekä pitkin poskia roikkuvat terälehdet, joissa punaista ei ollut enää häivähdystäkään.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Runsaana elokuusta lähtien kukkinut hopeasyysvuokko loukkaantui pakkasherran vierailusta ihan kunnolla. Se painoi kiukusta nuppunsa ja kukkansa maata kohti, eikä enää suostunut katsettaan kohottamaan. Moni nuppu jäi avautumatta, mutta sitä en sure. Niin paljon syysvuokkoni on minua tänä syksynä ilahduttanut.

Brassica oleracea var. palmifolia - Palmukaali


Vaikka lavakauluksien sisältö on jo suurimmalta osalta tyhjennetty, palmu- ja lehtikaalit olen jättänyt vielä odottamaan käyttöä. Olen säilönyt kumpaakin pakastimeen ja käyttänyt eri tavoin valmistettuna melkeinpä kyllästymiseen saakka. Olen jopa leikannut vinon pinon lehtiä jaettavaksi muille. Silti kaalit vain pukkaavat uutta lehteä, eivätkä pakkasestakaan olleet moksiskaan. Mitä nyt kuura-aamuna koristautuivat pörheiksi ja lämmön palatessa ovat jälleen entisellään.

Ribes nigrum - Mustaherukka

Mustaherukka Pohjan Jätin lehdet ovat pakkasaamuna kuin sokerikuorrutetut. Tiukasti lehdet ovat yhä kaikissa marjapensaissa, vaikka kuukausi vaihtuu kohta marraskuuksi. Kuuran jälkeen saapunut lämpöaalto ja vesisateet huolehtivat siitä, että nurmikkokin kasvaa vielä ainakin kerran tänä vuonna leikattavaksi.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko

Nilalta saatu varjorikko on vasta aloittanut kotiutumisensa Hedelmätarhaan. Se on suloinen kasvi ilman kuuraakin. Toivon sen levittäytyvän tiiviiksi matoksi ja kukkivan kauniisti tulevina vuosina.

Daucus carota subsp. carota - Villiporkkana

Koriste-/villiporkkana vei tänä kesänä sydämeni. Olen lukenut tästä daucuksesta monesta blogista. Etenkin Saaripalsta-blogin Saila on usein kuvannut ja kehunut villiporkkanaa, joten viimein sain hankittua sen siemeniä minäkin. Osan esikasvatin, osan kylvin suoraan puistoalueen puoleisen aidan eteen. Hyvin ehtivät kukkaan kumpikin versio, enkä ole siemenhankintaa katunut. Aivan ihana pitsikukka, joka kestää maljakossakin pitkään. Jos tykkää pientareilla villinä rehottavista vuohenputkien kukista, tykkää taatusti villiporkkanastakin.

Berberis thunbergii - Purppurahappomarja


Joskus kannattaa pyörtää hyvät ja ne vähemmän hyvätkin päätökset. Siten voi sattua onnellisia kohtaamisia, kuten minulle kävi lokakuisella pikavisiitillä puutarhamyymälässä. Olin etsimässä syyssipuleita ja mukaan lähtikin alennuksessa ollut purppurahappomarja. Pikkuinen puska oli jo myymälässä hienon värinen ja sellainen se on omassa pihassakin. Kurgaanissa, peittokurjenpolven vihreitä lehtiä vasten purppurahappomarjan punaiset lehdet ovat mieltä ilahduttavaa katsottavaa niin kuuraisena pakkasaamuna kuin harmaassa tihkusateessakin.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva


Minulla on muutamia kummallisia päähänpinttymiä, omastakin mielestä ja varmasti vielä enemmän Ukkokullan näkökulmasta. Yksi sellainen, joskin vähäisemmästä päästä, on ollut suivaannus sinisen lehtosinilatvan puuttumiseen. Tai on se sininenkin puutarhassani jo pidempään ollut, mutta yhä isommaksi levittäytyvän tuijan kupeessa piilossa. Valkoisia lehtosinilatvoja on useammassakin paikassa ja kauniita ovat nekin, ei siinä mitään. Mutta onhan se aikamoinen puute, jos pitää aina lehtosinilatvasta puhuessaan mainita kasvin olevan valkoinen.

Alkusyksystä sain sinisen lehtosinilatvan vihdoin siirrettyä parempaan paikkaan ja kasvipas kiitti minua ryhtymällä innokkaasti kukkimaan. Kyllä minäkin pukkaisin kukkaa ilmoille, jos useamman vuoden pimeässä ja ahtaassa asumisen jälkeen pääsisin nauttimaan valosta ja avaruudesta.

Rubus arcticus - Mesimarja


Nilalta sain  kesällä myös mesimarjaa. Parasta mahdollista paikkaa minulla ei ole niille tarjota, mutta yhdessä lavakauluksessa oli kyllä sopivasti tilaa. Paikka saattaa olla liian aurinkoinen ja kesällä kuuma, mutta toivotaan parasta. Ehkä jossain vaiheessa päässäni idealamppu välähtää ja keksin oivallisemman paikan. Mesimarjan lehdet ovat syysruskassa kauniin punaiset ja kuurassa nätisti koristellut. Siinä on jo palkintoa yhden kasvin osalta melkoisesti.

Aronia

Aroniapensaat ovat tänä(kin) syksynä loistaneet täydessä ruskapunassaan. Viime päivien tuulet ja vesisateet ovat tyhjentäneet lehtiä pensaista melkoisella vauhdilla, mutta yhä olemme saaneet loisteesta nauttia. Tämän postauksen aroniakuvat tuskin jäävät syksyn viimeisiksi.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

 
Talviaikaan siirtyminen näyttää anastaneen päivästä tehokasta työaikaa, vaikka piti tulla tunti lisää. Aamulla on toki aiemmin valoisaa, mutta illalla pimeys tulee joka kerta yhtä yllättäen. Onneksi suurimmat ja tärkeimmät pihan syystyöt on jo tehty. Haravointia toki riittää, mutta ei haittaa, vaikka kaikkea ei syksyllä ehtisikään täysin siistiä. Syksyn etenemisen myötä kuvaaminenkin näyttää kummasti vähentyneen, kun pimeyden ja koleuden vuoksi kameran kanssa ei tule yhtä ahkerasti puutarhassa pyörittyä.

Pari haastepostausta on työn alla. Niitä on kiva tehdä, kun samalla pääsee selaamaan menneen kauden kuvasatoa. Siinä ohessa saattaa syntyä myös uusia ideoita, joita voi talven aikana jalostaa.

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Lokakuu lähenee loppuaan ja sunnuntaina siirrytään marraskuuhun. Syksyähän se marraskuukin vielä on, ainakin täällä etelässä. Ja varsinkin, kun katsoo seuraavien päivien sääennustuksia. 

Mennään siis saappaat jalassa yli ja läpi lätäköiden niin, että vesi loiskuu.